Ärsyttävätkö Johanna Korhonen ja Päivi Räsänen eri tavalla kuin julkisuudessa kantaa ottavat miehet?
Kirkon julkisuuteen pitäisi julistaa naisrauha. Naisrauha kuului keskiaikaisiin rauhanvalalakeihin ja oli voimassa halki vuosisatojen. Samanlaisia valalakeja olivat esimerkiksi kirkkorauha ja joulurauha. Kun Suomesta tuli Venäjän alainen suuriruhtinaskunta, sisältyi naisrauha keisari Aleksanteri I:n julistamiin erityislakeihin. Nyt sillä olisi taas kysyntää, mutta erityisesti kirkossa.
Kun Korhonen tai Räsänen sanovat vaikka hyvää huomenta, kiusaantuu puoli hiippakuntaa ja tarttuu kynään. Ainakin saman määrän henkilökohtaisuuksiin meneviä huomautuksia ja asiattomuuksia nostattavat Pirkko Jalovaara ja Rebekka Naatus. Sari Roman-Lagerspetz ja Irja Askola.
Miehet selviävät julkisuudessa helpommalla. Heidän kohdallaan kriittinen keskustelu kohdistuu useammin pelkkiin asioihin eikä personoidu mollaamaan pahiksia tai ylistämään hyviksiä.
Vai kuvittelenko minä vaan?
Naisrauhan julistamisen jälkeen voisi julistaa miesrauha. Rauhoitettaisiin Miikka Ruokanen, Sakari Häkkinen, Matti Väisänen ja Heikki Räisänen. Kiisteltäisiin asioista, mutta kunnioitettaisiin ihmisiä. Jumalan luomia. Hyvä kirkko on sellainen, jossa uskaltaa korottaa äänensä, vaikka olisi väärässäkin.
***
Kuningas Birgerin suojeluskirje Karjalan naisille on vanhin alkuperäisenä säilynyt Suomea koskeva maallisen hallinnon dokumentti. Vuodelta 1316. Sivistynyttä aikaa.
Menneisyyden kertomaa on entinen ”konsensus” saatiin aikaan ”pakko-bullalla” eli kyllä siitä oli leikki kaukana kun ”harhaoppista uhattiin roviolla.
Janne Aikio:
Mikä sinua niin vahvasti riiputtaa Raamatun aikaamme sopimattomassa sanomassa? Miksi sinä riiput niin vahvasti kiinni fundamentalistiisessa vanhatestamentallisessa tulkinnassassasi? Ottaisit laput pois silmiltäsi ja laajentaisit perspektiiviäsi. Ei ahdistaisi niin paljon.
Jussi Tynkkynen, mistä sait päähäsi sen ajatuksen, että minä ahdistuisin Raamatun aikaamme sopimattomasta sanomasta?
Ja miksikö pidän siitä kiinni? Yskinkertaisesti siksi, että uskon siihen enemmän kuin näihin muoti-ilmiöihin, jotka tulevat ja menevät.
Janne Aikio:
Vain siitä, että tunsit olevasi saaliina ja saalistuksen kohteena (vapaata riistaa!). Saaliiksi itsesi tuntevana oletin sinun olevan enemmän tai vähemmän ahdistunut. Anna anteeksi jos olin väärässä.
Jussi hyvä, mutta saalistuksen kohteeksi joutuminen on ihan kokonaan eri juttu kuin uskoa Raamatun sanomaan. Harmi tuottaa sinulle ja mahdolliselle ilonaiheellesi pettymystä, mutta tämä saaliina oleminen on niitä elämän mitättömimpiä huolia. Sen sijaan Jumalan vihan alle joutumisen kohdalla puhumme aivan toisen kertaluokan asioista.
Janne Aikio:
Olen jokseenkin samaa mieltä.
Minä ehdotan kirkkoomme uskonrauhaa. Sellaista rauhaa, että saisi uskoa ja opettaa kirkkomme uskon ja tunnustuksen mukaan, myös silloin kun sekulaari-ideologia rikkoo kirkon uskon ja opin sisältöä vastaan.
Ehdotan, että tunnustetaan tosiasiat ja koko reformaatio peruutetaan
Vanha talonpoikainen viisaus:
Kaikki mikä puuttuu, se uskosta puuttuu………..
Me puhumme nyt sellaisesta uskosta, joka ei ole mikään joutava aate, vaan joka vapauttaa kuolemasta, synnyttää sydämissä uuden elämän ja on Pyhän Hengen työtä. Tällainen u s k o ei esiinny rinnan kuolemansynnin kanssa, vaan missä sellaista on, se saa aikaan h y v i ä hedelmiä…. Apologia Augustana
Tämän bongasin Ilkasta tänään, jotenkin ehkä sopii tähänkin keskusteluun;
http://www.ilkka.fi/mielipide/yleis%C3%B6lt%C3%A4/kristittyjen-vainot-ja-sukupuolineutraalit-1.1349183
Oma mielipiteeni heittelee, ihmisrakkauden ja Jumalan Sanan selkeän ilmoituksen välimaastossa, kuitenkin pitäytyen lopulta Sanaan. Sillä Elämä ja Totuus on löydettävissä vain Sanasta.