Mistä saa puhua, mille saa nauraa? Se selviää tänä iltana Jyväskylän yliopiston juhlasalissa, kun piispa Teemu Laajasalo haastattelee koomikko Joonas Nordmania ja puoluejohtaja Jussi Halla-ahoa.
Parasta PR:ää tunnin ja vartin mittaiselle televisioitavalle keskustelulle ovat tarjonneet ne lukuisat vauhkoontuneet kansalaiset, jotka viime viikkojen aikana ovat vaivojaan säästelemättä sosiaalisessa mediassa (esim. Facebookin eri ryhmissä papiston ryhmä mukaan lukien) ynnä muussa julkisuudessa etukäteen yksisilmäisesti demonisoineet tapahtuman ja pyrkineet jopa estämään tilaisuuden. Nämä ihmiset ovat jo förskottiin päättäneet, että Halla-ahon agendaan liittyvistä asioista ei ainakaan Kirkkopäivillä saa hiiskahtaa edes halaistua sanaa. Näin on jälkisensuuri ykskaks muuttunut ennakkosensuuriksi maassamme. Eikö se ole vähän pelottavaa?
Mille saa nauraa? Eivätköhän edellä mainitut tiukkapipot liene jo hoksanneet, että he ovat saattaneet itsensä varsin naurunalaiseen asemaan? Ehkä myös tilaisuudessa mukana oleva koomikko näkee tässä asetelmassa jotakin lystiä? Pitäisiköhän minun varmuuden välttämiseksi vinkata hänelle siitä?
Halla-ahon ja Laajasalon julkisuuskuvat ovat varsin erikoiset. Toinen johtaa mustavalkoajattelusta tunnettua populistipuoluetta, josta meinasi tulla vaaleissa Suomen suurin ja joka uusimpien mielipidemittausten mukaan on nyt suosituin. Toinen taas hukkailee kuitteja, ei osaa pitää kirjanpitoaan ajan tasalla ja juo koko ajan cola-juomaa. Kumpikaan esiintyjä ei jätä ketään kylmäksi, heihin joko ihastutaan tai vihastutaan. Kannattaisi varmaankin yliopistotutkimuksin selvittää, miksi näin on? Olisivatko kumpikin vaikkapa omalla tavallaan karismaattisia tyyppejä?
Peruskysymys, jota tämän kirjoittaja ei ymmärrä, kuuluu: Miksi piispa ei saisi julkisesti keskustella Suomen politiikassa tällä hetkellä kaikkein valovoimaisimman poliitikon kanssa? Miksi sen pitäisi merkitä kirkon avointa hyväksyntää rasismille? Onhan piispallakin suu, jolla hän voi lausua, että hei, kirkko ei voi kannattaa tuollaista asennetta tai aatetta!
Onko niin, että sanoivatpa Halla-aho ja Laajasalo tahoillaan mitä tahansa, se on aina joidenkin mielestä ehdottoman väärin, koska he nyt kerta kaikkiaan sattuvat olemaan ihan vääriä henkilöitä sanomaan yhtään mitään? Vai onko kenties niin, että ihmiset ovat vaaleissa äänestäneet Laajasaloa ja Halla-ahoa ihan vain kiusallaan, piruuttaan, ilkeyttään, pahansuopaisuuttaan? Siis pelkästään nähdäkseen, mitä sitten tapahtuu, kun nämä pääsevät valtaan? Voi, pyhä yksinkertaisuus! Onko kansamme elämä muuttunut pelkäksi Jyväskylä Pönttövuoren tunnelissa (siinä Suomen pisimmässä) harhailuksi ilman tunnelin päässä näkyvää valoa?
Minä itse näen tämän taitavana mediapelinä niin Halla-ahon kuin piispankin puolelta. Vastauksen siihen, maksoiko tämä kaikki vaivan, saamme vasta kyseisen ohjelman jälkeen.
Pieni varoituksen sana: Te, jotka jo olette etukäteen tyhjentäneet sanaisen arkkunne tämän ohjelman ja siihen osallistuvien henkilöitten parjaamiseen, olette jo menettäneet pelin. Teillä ei näet enää voine olla verbaalipajatsossanne mitään uutta, entistä ilkeämpää sanottavaa. Jos osoittautuu, että hyvät humalanne menivätkin hukkaan, niin onko teissä tarpeeksi henkilöä pyytää anteeksi ennakkotuomioitanne?
Te taas, jotka olette innokkaasti odottaneet tätä ohjelmahetkeä kuin kuuta nousevaa, saatatte pettyä, sillä tuskin show on odotustenne mukainen. Harvoin tässä elämässä mikään menee odotusten mukaisesti. Ja toki kyse on myös siitä, mitä itse kukin odottaa.
Hedelmällisin lähestymistapa lienee se, että ei odota etukäteen mitään erityistä. Katselee ja kuuntelee intensiivisesti kaikkea sitä, mitä tapahtuman pitää. Jonkin avainkohdan voisi kenties laittaa muistinsa virkistämiseksi paperille. Vasta pienen ajan kuluttua ohjelman loputtua voisi pikkuisen makustella koettua. Oliko kehissä mörköjä, demoneita, perkeleitä vai – oikeita ihmisiä? Puhuivatko he asioista, joista saa / ei saa puhua tai joista pitää puhua, vaikka pahaa tekisi? Mille saa / ei saa nauraa? Naurattiko minua? Suutuinko, täytyykö minun mennä jääkaapille hakemaan lohtusyötävää suruuni ja pettymykseeni? Oliko tässä paljon porua mutta vähän villoja?
Jos aihetta antaa, niin blogin kommenttiosio on KESKUSTELUA varten. Kiitos.
PS: Ottihan Halla-aho ohjelman mukaan osaa myös keskusteluun köyhyydestä ja sen poistamisesta Suomessa. Miksi tästä ei etukäteen älähtänyt kukaan?
Kuva: Näin siinä sitten kävi: Halla-Ahosta tuli Kirkkopäiville tehokkain mainos ikinä! Mies taisi jo voittaakin ensimmäisen erän.
YLEkin innostui purkittamaan entisen koomikkonsa Teemu Tammisalon shown!
YLE-LINKKI:
https://areena.yle.fi/1-50155507
Hesarin näkemys tulevasta:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006109804.html
Iltiksen vielä tuoreempi näkemys:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006107149.html
Eiköhän asia mene hyvin. Keskustelijoiden on hyvä istua etäänpänä toisistaan jolloin Piispa Laajasalo ei ala taputtelemaan toista olalle kuten joskus muistan katsoneeni.
Keskeytyksiä aloitettuihin puhevuoroihin ei myöskään saisi tulla. Kyllähän hyvin mennessään Perussuomalaisille huima kannatuksen kasvu.
Vastahan Piispa tarjoilunsa ja kokoontumisen aiheeksi oli antanut, ”mitä Piispa voisi tehdä enemmän, mitä vähemmän”, jos nyt oikein muistan. Kumpaahan tämä sitten voidaan sijottaa, tietysti jälkeenpäin arvioiden.
Pekka: Kumpi noista kahdesta miehestä (toinen on muuten haastattelija, toinen vieras tuossa ohjelmassa) on sinulle vähemmän vastenmielinen?
Paljon kiitosta kysymyksestänne Hannu Kiuru.
Jonkinsorttisen pähkäilyn jälkeen en vakavastikaan ossaa päättää kummasta tykkäisin enemmän.
Molemmat harjoittavat elinkeinotointa omassa substanssissaan, kummallakin on tietoa asiastaan, kumpikin on sanallisesti kyvykäs itseään ilmaisemaan, molemmilla on syystä kannattajansa ja samalla oppijansa, kummallekin tulevaisuus näyttää hyviä kortteja taloustieteen argumenteilla, anteeksi realipolitiikassa, ja molemmat tahtovat uskoa oikean mallin mukaan paremman huomisen puolesta niin kotomaassa, ulkomailla kuin Taivaassakin sikäli kuin mahdollisuus avautuu.
Sanoppa nyt kummasta tykkäisin enemmän.
Vähemmän vastenmielinen applikaationa katsottavaksi olisi pitemmän sanan paikka kun sillon asian huomaamisen lähtökohta olisi toinen, ja luonnostaan pitemmästi perusteltavissa jo lähtökohtaisesti. Toki sen pystyy tekemään mutta muistaa voi illan aiheen, ja hienovaraisestikin kirjoitettuna voisi syntyä väärinhuomaamista.
Sitten voi muistaa että useasti aluksi vastenmielisen Ihmisen kanssa solmitaan pitkiäkin liittoja.
Näin vastenmielisyys on useasti ajanfunktiona muuttuva suure kun määrekin, ja näin sanan merkitys hyvin voi muuttua vastenmielisestä toiseksi vähemmän alkuperäistä syyseuraussuhdetta merkitseväksi millä aluksi lähdettiin liikkeelle, ja tämä tietysti alkuodotuksin.
Mutta edellinen ei tietysti ole todistusta tulevasta, vaan tahdon uskoa hyvin asiassa pysyvään sanan taiteeseen omassa asiassaan.
Ilta näyttää montako asiasisältöä saadaan keskustelluksi aiheesta mitä on Ihmisarvo, ja miten meidän suomalaisten tulisi sanan sisältö huomata ja ymmärtää kun kotomaassamme on samaan aikaan kovasti apua tarvitsevia kansalaisia useanlaisten vaikeuksien keskellä, ja näitten vaikeuksien keskellä elävät suomalaiset lapset.
Toki kysymykseenne olisi voinut vastata lyhyestikin; kumpikin .
Kirjoittamisen vaiva vei kuitenki voiton.
Pekka: Erikoinen työvoitto. Ettei vain olisi Pyrrhoksen voittoon verrattava? ?
”Sanat viisaan suusta saavat suosiota, mutta tyhmän nielevät hänen omat huulensa.” Toivotaan rakentavaa ja hyvää keskustelua. Ja ettei kukaan mokaa pahasti…
Ismo: Varteen otettava sananlasku. Kenen pelkäät mokaavan? Sen koomikonko?
Ihan hyvä analyysi, kaimani Hannu. Odotellaan nyt ihan rauhassa. Ei mulla muuta, tässä vaiheessa.
Joo. Palataan astialle, kaima, jos aihetta on. ?
No, nyt se sitten oli ja meni. En tiedä. Ilmeisesti Hallis ja Laajis saaneet etukäteen jo niin monta laskiämpärillistä niskaansa etukäteen, että eivät kaivanneet enää yhtään lisää. Jonkin sortin jännitys kuului kaikkien äänessä, huokailuissa. Kysymyksissä ja niin muodoin myös vastauksissa oli havaittavissa kiertelyä ja kaarteluja.
Jotenkin tuntui, että varsinainen keskustelu alkoi sillä siunaamalla hetkellä, jolloin juontaja totesi, että meillä on vielä kuusi minuuttia aikaa. Ja toden totta: Halla-aho oli mielestäni varsin skarppi vastauksissaan, vaikka peruspuiseva ilmeensä ei tuntunut missään vaiheessa edes värähtävän suuntaan tai toiseen.
Yleisökään ei oikein ollut varma, voiko taputtaa, saako nauraa vai pitääkö buuata. Ainakin sillä oli tilaisuuden päätyttyä hirmuinen kiirus seuraavaan paikkaan.
Tuli katsottua po keskustelu. Eipä voi muuta sanoa, kuin että paljon melua tyhjästä kirkon sisällä ennen tapausta.
Tarja: Noin juuri.
Keskustelun tasossa ei ollut mitään vikaa.
Ennakkovouhotus tilaisuudesta ja ”vasta-adressit” olivat aivan turhaa demonisoimista :).
Kiva, kun vihervasemmisto-populismi on loistanut poissaolollaan koko tämän maailmanloppua ennustavan tapahtuman johdosta.
Pietari ja Kosti: Mustatteko sadun, jossa kananpojan selkään putosi puusta käpy vai tammenterhoko se oli? No, siitähän lähti liikkeelle kauhea vouhkaaminen, että nyt taivas putoaa niskaan, paetkaa! Vaan eipä tainnut pudota taivas tässäkään tapauksessa. Kukahan mahtoi olla tämänkin massahysteriakohtauksen takana?
Katsoin juuri keskustelua ja minulle vain vahvistui käsitys siitä että Halla-Aho on hyvin älykäs ja sanavalmis. Hän ylittää älykkyydellään useamman puolueen johtohenkilöt. No, se on varmasti vakuttavaa sille vähemmistölle johon perussuomalaiset kuuluvat ja heidän kannatuksensa tulee tästä kasvamaan.
Mutta ongelma ei ole Halla-Ahon persoonallisuus ,vaan se poliittinen ohjelma johon Halla-Aho ja perussuomalaiset ovat sitoutuneet. Jos puolueenjohtajan persoonallisuus on sanoma niin kansan on syytä muistaa mitä tuo sanomantuoja edustaa.
Markku: Samaa mieltä ensimmäisen kappaleen kanssa.
Kakkoseen toteaisin, että Timo Soini rakensi persut suurella vaivalla ja ajan kanssa SMP:n raunioille ja erehtyi luulemaan, että ilman häntä ei olisi koko puoluetta.
Kun Halla-aho syöksi Soinin vallasta, seurasi onneton Sininen tulevaisuus- farssi, niin kuin varmasti tiedät. Ja Hallis nosti persut ennennäkemättömään suosioon kevään vaaleissa. I
lmeisesti on niin, että edes Halliksen seuraajan ei kannata uskotella itselleen, että hänestä tulee populistisen liikkeen ruumiillistuma, liikkeen, joka virtaa voimalla kuin koski mutta ei pysy uomissaan.
Mikä oli todistettava? Miksi mä tällaista kirjoitan?
Joo Hallis ei ole Soini, mutta hänen omansa voivat nyt viitata Hallikseen ja sanoa että ei me ihan peräkylältä olla tultu. Hän nostaa puoleen imaginääristä älykkyystasoa johon jäsenet sitten samaistuvat. Heidän ei enään tarvitse hävetä itseään muiden rinnalla
Nyt olisi mukava kuulla niitä arvioita nähdystä ja kuullusta.
Anyone?
En katsonut, mutta Kotimaan uutisesta päätellen hyvätasoinen keskustelu samoin kuin Emeritus Huovisen ja Wahlroosin välillä.
Pekka: Se keskustelu on nähtävissä YLEAreenassa. Nähdyn perusteella tuntuu tragikoomiselta, että niiden kahden tutkijan piti mielenosoituksellisesti ja suuriäänisesti perua oma esiintymisensä Kirkkopäivillä. Tavat hakea huomiota ovat moninaiset…
Iltalehti referoi keissiä ihan hyvin: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/120ea265-9aac-4782-9b8d-fa7832b8d03e
Odotin keskustelulta paljon enemmän kuin Halla-ahon steriilejä lauseita. Näyttelijä, koomikko Nordman sai sympatiani. Muistakaamme , että alla 20% suurin puolue ei ole suuri kun muita on 80%. Perussuomalaisten ideologiaa en jaksa globaalina aikana ymmärtää. Muistan, kun sympaattinen Christer Meurman pärjäsi hyvin jossain laulukilpailussa ja valloitti yleisön vetäisemällä Lapin kesän tunteella. Häneltä kysyttiin: – Oletko maahanmuuttaja? -Olen, Meurmannin tulivat Suomeen 1600-luvulla.
May: Mainio tuo Meurman-juttu!
Niin, varsinaista keskusteluahan tuossa ei syntynyt kuin vasta aivan viime minuuteilla. Piispa pysyi haastattelijana, jonka Tämä ei ole turvallinen tila-heitto meni rehellisesti sanottuna ihan persiilleen. Facebookissa useampikin ihminen on kysellyt, että mihin tuossa ohjelmanumerossa tarvittiin nimenomaan piispaa. Jos olen heti toistamiseen rehellinen, niin eipä oikein mihinkään.
Koomikko Joonas oli vakuuttava. Hauska kohta oli mm. se, kun haastattelija kysyi häneltä, että miltä tuntuu, kun kaikki puhuvat vain Jussista ja kukaan ei puhu susta.
Onko piispa identiteetiltään enemmän TV-juontaja kun sielunhoitaja isä laumalleen? Tai oliko tämä hänen kaltaistaan kollektiivista sielunhoitoa jotta yhteiskunnalliset jännitykset laukeaisivat , hän terapeuttina? Ei oikein onnistu.
Markku: Eipä tuon ”keskustelun” juontajaksi piispaa olisi välttämättä tarvittu. Mikko Malkavaara olisi voinut olla mielenkiintoisempi tapaus tuossa roolissa. Tällainen miltei sokkokin havaitsi juontajan jännityksen. Rennompi asioitten koossapitäjä olisi voinut ihan haastaakin vieraitaan, mikä nyt siis jäi tekemättä.
Mitä vielä tuohon piispan rooliin tässä yhteydessä tulee, niin muuan ortodoksipappiystäväni tuli aiheesta kovasti murheelliseksi. Kun kysyin syytä, hän sanoi ei-ymmärtävänsä, miksi luterilainen piispa tahtoo tuolla tavalla ehdoin tahdoin leikkiä tulella. Niinpä.