”Uskooni en tarvitse kirkkoa ja sen oppeja. Se on Jumalan ja minun välinen asia.” Näin kuulee sanottavan. – Jumalasuhde on henkilökohtainen, mutta yhteisöllisyys kuuluu kristinuskoon. Meillä on vastuu toisistamme.
Monille yhteisöön kuuluminen ja yhteyden kokeminen on peruste kuulua kirkkoon. Kirkko on koti, johon on aina hyvä palata, kun maailma koettelee.
Kirkkotila on paikka hiljentyä toisten ihmisten kanssa. Kirkon ovi on aina avoinna, ainakin sen pitäisi olla. Messussa käydään, että selvitään tässä elämässä. Niin ajatellaan varsinkin kun on hätä. Hyvinä päivinä käydään kiittämässä.
Yhteisössä ei eletä vain saamapuolella. Siellä voin tuntea, että minua tarvitaan. Yhteyden etsimistä ei pidä kuitenkaan aloittaa lähimmäisten kristillisyyden arvioimisella.
Kirkko tekee ja kirkossa tehdään paljon hyvää monelta taholta aiheutettujen paineiden keskellä. Useimmiten kirkko ja sen diakoniatyö on joutunut ottamaan kopin, kun yhteiskunnanjärjestelmistä ei ole ollut apua.
Kirkolta kaivataan yhteiskunnallista vaikuttamista ja köyhien auttamista. Kirkko voi vaikuttaa suoraan työmuotojensa kuten diakonian ja sen vapaaehtoisten kautta, mutta ennen muuta välillisesti ihmisten avulla. Sitä on arvo- ja asennekeskusteluun osallistuminen.
”Kirkon on uskallettava tarttua rohkeammin vuoropuheluun niiden uskonilmausten kanssa, jotka tulevat vastaan seurakuntatyön arjessa, facebookissa, kodeissa, kaduilla ja kuppiloissa.”
Voisiko uudenlainen vapaaehtoistyö olla jotain tämänkaltaista: työntekijät, vapaaehtoiset ja avun tarvitsijat pohtisivat yhdessä, missä ja millaista apua eniten tarvitaan ja tarttuisivat sitten toimeen.
Ihmisille tärkeät elämän ja kuoleman kysymykset jäävät usein huomaamatta, kun huomio kohdistuu vesilasimyrskyihin.
Kirkon tuote myönnetään hyväksi, mutta osaammeko markkinoida sitä oikein. Pelkkä julistaminen ei enää pure.
Yksi teko on enemmän kuin tuhat puhetta. Hyvän puun tuntee sen hedelmistä.
Paavilta fiksu ja raamatullinen huomio.
Eläimillä on sielu, niin kuin ihmisillä.
”Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.”
”Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä.”
”Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on; sentähden minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön.”
Veren syöntikielto liittyy Jumalan luomakunnan ja elämän kunnioittamiseen.
Miksi ihmeessä pitäisi luoda uusi luomakunta eläimineen, kun se on valmiina, samoin kuin ihminen osana luomakuntaa?
Paavalin Roomalaiskirjeessä on asiaan liittyen selkeää tekstiä: ”KOKO LUOMAKUNTA odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä. Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen… Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että MYÖS SE pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.” (8:19,21). Samaan viittaa myös vedenpaisumuskertomuksen esikuva: eläimetkin pelastuivat.
Jumala rakastaa kaikkea luomaansa, sanoohan Jeesus, ettei varpunenkaan putoa oksalta Isän sitä tietämättä ja sallimatta.
Sitä emme tiedä, ovatko eläimet samoina yksilöinä taivaassa kuin täälläkin, mutta toisaalta: Jumala voi ystäviensä iloksi tehdä senkin, että saamme tutut lemmikkimme takaisin.
Olisi tosi kalsea ajatus, että Jumalan valtakunnassa ei luomakuntaa olisi siinä rikkaudessaan kuin täällä. Jumalahan on luonut kaiken ihmisen iloksi, olihan paratiisissakin eläimiä. Miten paljon iloa ihmiset kautta aikojen ovat saaneetkaan eläimistä! Sekö ilo nyt sitten Jumalan valtakunnassa olisi kielletty joidenkin jalompien ja henkistyneempien ilojen vuoksi?
Muuten arvostan varsin paljon emerituspaavin kirjoja, mutta tässä asiassa en ole samoilla linjoilla. Uusinta en ole vielä saanut lukeakseni, mutta tilauksessa on.
Minä näkisin kovin mielelläni ison mustan newfoundlandilaiseni taivaassa. Olisin onnesta litteä, jos se tulisi isännän kanssa vastaan ja viuhtoisi hännällään ja lumpsisi hellästi pehmeällä silkkikielellään. Se olisi riemua se!
Eläimiin liittyen pieni jouluinen kevennys:
https://www.youtube.com/watch?v=xHrXgqCPTT8
Merja: KIITOS! Ihana kappale.
Kiitos, Merja. Olipa hauska laulu, poikkeuksellinen.
Paavi Franciscus on tainnut lukea Raamattua paremmin kuin moni muu täällä. Saarnaajasta löytyy tämä ajatuksia herättävä kohta:
18 Ja minä ajattelin: Näin tapahtuu ihmisten vuoksi. Jumala koettelee heitä, jotta he ymmärtäisivät olevansa pelkkiä luontokappaleita. 19 Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta. 20 Kaikki menee samaan paikkaan:
kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa tomuun.
21 Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten henki alas maahan?
Ensimmäinen Mooseksen kirja 9 luku:
12 Jumala sanoi vielä: ”Tämä on merkkinä liitosta, jonka minä teen teidän sekä kaikkien maan päällä elävien olentojen kanssa kaikkiin tuleviin sukupolviin asti: 13 minä asetan kaareni pilviin, ja se on oleva merkkinä minun ja maan välisestä liitosta. 14 Kun annan pilvien nousta taivaalle ja sateenkaari näkyy pilvissä, 15 muistan liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaiken elollisen kanssa: vedet eivät enää koskaan paisu tuhotulvaksi hukuttamaan kaikkea elävää. 16 Kaari näkyy pilvissä, ja kun minä sen näen, muistan ikuisen liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaikkien maan päällä elävien kanssa.” 17 Ja Jumala sanoi vielä Nooalle: ”Tämä on sen liiton merkki, jonka minä teen kaikkien maan päällä elävien kanssa.”
Ja jos saisi jostain suoran lainauksen niin saattaisin pitää tätä uutista jonkin arvoisena. Itse en löytänyt mitään muuta kuin uutiskirjoituksia tämän väitteen tueksi.
Ainut asiaan liittyvä tekstinpätkä oli tämä: ”The Apostle Paul says it explicitly, when he says that “Creation itself will be set free from its bondage to decay and obtain the glorious liberty of the children of God” (Rom 8:21). … Hence, it is the new creation; it is not, therefore, the annihilation of the cosmos and of everything around us, but the bringing of all things into the fullness of being, of truth and of beauty.”
Eipä mielestäni anna aihetta tälle uutiselle.
No siinä se taas nähtiin. Kunnianpalautus paaville ja journalisteille … no, jääköön sanomatta.
Martti Vaahtoranta… pitää muistaa että kyse ei ole millään tasolla siitä, osaavatko toimittajat lukea tai ymmärtää lukemaansa ja kuulemaansa. Kyse ei ole muusta kuin epärehellisyydestä ja halusta saada aikaan raflaavia otsikoita jotta esimerkiksi tämäkin Kotimaa24 sivusto saisi klikkauksia. Mistään muusta ei ole kyse. Nahkurin orsilla tavataan.