Entäpä, jos tämä avioliittoasia hoidettaisiinkin näin:
Kirkollinen yhteiskuntasopimus
Tietoisina siitä ja täysin käsittäen, että piispat, kirkolliskokous ja muu kirkon korkea johto eivät monesta eri syystä ole kyenneet, voineet, osanneet tai muutoin saattaneet saada aikaiseksi selkeätä ja kaikkia osapuolia tyydyttävää lopputulosta me allekirjoittaneet olemme, muodostettuamme sitä varten erityisen Kirkollisen Sopimusvaltuuskunnan, sopineet täysissä sielun ja ruumiin voimissa yhteisymmärryksestämme seuraavasti:
- Tämän sopimuksen hyväksyminen ei merkitse sitä, että osapuolet olisivat luopuneet tai muuttaneet kantaansa käsillä olevasta kiistakysymyksestä miltään osin riippumatta siitä, millainen kanta on.
- Osapuolet sitoutuvat siihen, etteivät he kantele, tee tutkintapyyntöä tai muullakaan tavalla reagoi torjuvasti tilanteisiin, joissa pappi on ollut osallisena samaa sukupuolta olevan parin avioliiton solmimiseen liittyvissä tapahtumissa, jos avioliitto on avioliittolain nojalla oikein solmittu.
- Avioliittoon aikovista samaa sukupuolta olevista pareista kukaan liiton osapuoli ei pyydä, ellei hänen omatuntonsa ja vakaumuksensa häntä siihen velvoita, kirkon pappia toimittamaan avioliittoon vihkimistä, vaan he solmivat avioliitonsa maistraatissa.
- Kukaan kirkon palveluksessa oleva pappi ei vihi, ellei hänen omatuntonsa ja vakaumuksensa häntä siihen velvoita, avioliittoon samaa sukupuolta olevaa paria, vaan ohjaa heidät solmimaan avioliittonsa maistraatissa.
- Mitä edellä 3. kohdassa on sanottu, on voimassa soveltuvin osain papiksi vihittyyn henkilöön nähden, joka ei ole kirkon palvelussuhteessa.
- Niille, jotka avioliittonsa solmittuaan haluavat kirkollisen toimituksen tai muun vastaavan juhlan järjestämistä, suositellaan ja kehitetään juhlan arvoon ja avioliiton solmimiseen mahdollisimman hyvin soveltuvia kirkkotiloissa tai muualla järjestettäviä juhlallisia tapahtumia, joissa pappi on osallisena ja joiden yksityiskohdista aviokumppanit ja tilaisuuteen osallistuva pappi ja muu kirkon toimihenkilö tarkemmin sopivat
- Osapuolet sitoutuvat toimimaan niin, etteivät he eivätkä ketkään muutkaan millään tavoin toimi niin, että se voisi häiritä avioliittoon aikovien ja avioliittonsa solmineiden hyvän tahdon toteutumista ja solmitun avioliiton menestystä.
- Osapuolet sitoutuvat lisäksi kaikin tavoin ponnistelemaan oman ymmärryksensä ja käsitystensä selkeyttämiseksi sekä toinen toisensa kunnioituksen ja elämäntilanteiden erilaisuuden ja sen rikkauden hyväksymiseksi.
Tänään ja tässä
Kirkon jäsenet
Kiitos, Risto, ajatuksen kanssa kirjoitetusta sopimusluonnoksesta.
Jos keskustelua avioliitosta maltetaan jatkaa kuvitteellisen sopimuksen hengessä, hiukan vähemmän arvokasta kristallia särkyy sitä tarjolla pitävässä liikkeessä, siis kirkossa.
Hyvä sopimus – paitsi että siinä ei ole sitä kirkollista vihkimistä. Ei sitä tosin ole absoluuttisesti suljettu poiskaan.
Tekninen tekstikorjaus ennen sopimuksen pränttäämistä viralliselle paperille. …me allekirjoittaneet” (ei:allekirjoittaneen). 🙂
Kiitos, Toivo, lyöntivirheen korjauksesta 🙂
On siinä se avioliittoon vihkiminenkin, kun tarkkaan lukee. Mutta kun linnarauhaan tällä yhteiskuntasopimuksella pyritään, ensin otetaan tilanne haltuun ja sen jälkeen jatketaan eteenpäin.
Jäin miettimään kohtaa nro 3 ja sen suhdetta muihin kohtiin. Oletetaan, että kaikki samaa sukupuolta olevat, avioliittoon aikovat parit sitoutuisivat kohtaan 3. Silloin kohdan 2 (ja joidenkin muidenkin kohtien) implikoimia ongelmia/jännitteitä ei tulisi ja kyseiset kohdat kävisivät tarpeettomiksi. Esim. kohta 4 kävisi tarpeettomaksi: vaikka pappi haluaisi vihkiä, hänellä ei olisi ketä vihkiä.
Olisiko se ideaalista?
Olet, Sari, ihan oikeassa, että tuohon ”ekaluonnokseen” jäi muutamia sisäisiä jännitteitä ja pääpaino on kohdilla 1-2 ja 6-8. Muokkasin nyt Sarin kommentin herättämänä 3 kohdan niin, että vain ne pyytäisivät vihkimystä, joiden omatunto ja vakaumus sitä ehdottomasti vaatii, jolloin kokonaisuus olisi loogisempi. Kun oma ajatukseni on se, että kirkko ylipäänsä luopuisi vihkimästä ja keskittyisi siihen, mikä sille pohjimmiltaan kuuluu, eli siunaamaan ja kulkemaan rinnalla ja olemaan läsnä ihan oikeissa elämän askelissa, tuohon ensimmäiseen versioon korostumaan liian vahvasti vihkimisen siirtäminen maistraatin tehtäväksi.
Perimmältään on kysymys siitä, että tämä kysymys ei ratkea juridiikalla (johon tosiasiaan Urpo Kangas viisaasti viittasi yhdessä puheenvuorossaan) ja ammattiteologit saavat asiat vielä sitäkin pahemmin sotkuun (puhumattakaan harrastelijoista) ja jos ei tosipaikan tullen jakseta olla provosoimatta ja provosoitumatta, lopputulosta on vaikea arvata muuksi kuin että se johtaa in absurdum infinitum. Kun kirkon johdolta ja korkeilta päättäjiltä ei löydy käytännön järkeä asiaa hoitaa, jospa tavalliset maallikot ja tolkun papit yhdessä hoitaisivat homman. Vaikka ihan ilkeyttään.
Ehdotetun kaltaiset linnarauhat eivät toimi. Tilanne on samankaltainen kuin Luther säätiössä jossa päättivät jättää jakamatta ehtoollista toisin ajattelijoille.
Tulkaa kaikki liikkeen piirissä osa on päättänyt opettaa, ettei Jumala luonutkaan miestä ja naista.
Tuo kommentin viimeinen lausu on hieman outo.
Toivo, vedin toki hieman mutkia suoriksi.
Tuon suuntaisia lausuntoja eräät Tulkaa kaikki liikkeessä toimivat papit ovat kuitenkin julkisuudessa kirjoittaneet. Lisäksi olen havainnut, että Feministinen kirkko -liikkeessä toimivista ainakin osa toimii myös Tulkaa kaikki liikkeessä. Jälkimmäinen on siis liikkeenä ihan avoimesti asettunut kirkon opetusta vastaan. Heidän mielestään Jumala ei luonut miestä ja naista vaan queerin sekä toteavat: ”Tästä lähtöoletuksesta ei neuvotella”
Linnarauha on lopulta vain asioiden siirtämistä eteenpäin ja vaikenemista niistä asioista, joista ei voida puhua. Palveleeko se lopulta ketään? Aika ei nimittän muuta Raamatun kirjoituksia.