”Oottakaahan vaan, kun meikäläinen pääsee eläkkeelle, niin sitten puhun kerralla suuni puhtaaksi!” Tällainen puhina voi parhaassa tapauksessa olla hankalassa työtilanteessa olevalle työntekijälle ihan terapeuttinen päänsisäinen voimaannutusmenetelmä: Sitten kun virkavaljaat eivät enää purista, minä haistatan halivilivoon koko torvisoittokunnalle.
Olen huuli pyöreänä ihmetellyt, kun kaiken maailman konsulentit käyvät saarnaamassa naisvaltaisilla työpaikoilla kiukun energisoivasta voimasta. Ymmärrän, että huushollihommien aloittaminen voi olla helpompaa, kun kehittää itselleen oikein kunnon apinan raivon käydessään imuroimaan tai tamppaamaan mattoja, mutta onko sama malli passeli myös suhtautumisessa miesoletettuihin? Vihastumisessa kun kuitenkin on kyse hetken hulluuskohtauksesta…
Silmät teevadin kokoisina olen ihmetellyt joittenkin naisoletettujen raivoisaa halua savustaa pisneksissään pahasti töppäillyt Helsingin piispa Laajasalo ulos virastaan. Tämä operaatio on kestänyt jo toista vuotta, mutta vaikka mediakin lienee jo totaalisen kyllästynyt aiheeseen, niin Jaana Hallamaan kannattajajoukko jaksaa vääntää vaikka väkisin.
Jaana Hallamaan nimissä on Suomen Kuvalehdessä hiljattain julkaistu nälkävuoden pituinen ”mielipidekirjoitus”, jossa aivan yllättäen levitetään jälleen kerran framille kaikki se, mistä on näihinkin asti kohkattu. Uskookohan tämä ”tukijoukko”, että jos ei väkisin, niin sitten väsyttämällä? Nimeään kantavassa tekstissä (johon linkki alla) Jaana H. joutuu omituiseen kaksoisrooliin: Huono häviäjä, joka yrittää viileän tiedenaisen tavoin analysoida entisen oppilaansa Teemu Laajasalon tekemisiä. Onnistuuko? Lue ja päättele itse!
Eläköityneiltä isoilta pomoilta on pruukattu odottaa mu(i)stelmateoksia, joissa nämä saavat kaikessa rauhassa selostaa oman kantansa siihen, miten kaikki duuniaikana meni niin kuin meni. Södikka (kustantamo) pyysi omaa suosikkipiispaansa Eero Huovista pitämään kirjaa viimeisestä virkavuodestaan. Kirjasta en muista juuri muuta kuin että siinä Eero pyrki nimeltä mainitsemaan kaikki ne papit, joiden kanssa hän lähtövuonnaan ehti olla tekemisissä. En muista sitäkään, kuka tuon opuksen arvosteli, mutta yksi sana jäi kritiikistä mieleen: Kaunakirjallisuutta! Hyvä termi, vaikka en minä siitä kirjasta mitään sensaatioita löytänyt.
Mikä mahtaa olla kaunakirjallisuuden kirkollinen tulevaisuus? Suositeltavaa olisi, että tätä kirjallisuudenlajia ei pyrittäisi kovasti paljon edistämään työelämässä oltaessa, sillä työstä palkka maksetaan, ei kaunojen kantamisesta.
Kaunakirjallisuus on helppo kirjallisuudenlaji, sillä kuka tahansa voi helposti mustamaalata kenet tahansa. Mutta suurta viisautta se ei edusta. Kirkollisella alalla työskentelevien on syytä muistaa Ison Kirjan ohjeet, että älä anna auringon laskea vihasi ylle ja vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö. Vieläpä meidän pitäisi tehdä toisillemme niin kuin toivoisimme itsellemmekin tehtävän. Rakastettava Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme.
Eikö kukan ajattele, miltä Laajasalojen lapsista tuntuu, kun isää jahdataan kuukaudesta toiseen julkisuudessa? Eikö tällaista takaa-ajoa pidetä kiusaamisena lainkaan? Eikö rangaistukseksi riitä, että piispan velkavankeus kestää hamaan harmaantumiseensa saakka?
On hienoa, jos piispa Laajasalo (s. v. 1974) aikanaan malttaa olla kirjoittamatta kaunakirjallisia mu(i)stelmiaan, mutta jos ei malta, niin huonoa on se, että en enää silloin ole elävien kirjoissa niitä lukemassa. Miten kirjoihin voisi päästä postuumisti käsiksi?
Lupaamani linkki löytyi vain Kotimaa24:stä, muut aviisit Suomen Kuvalehteä lukuun ottamatta ovat jo siirtyneet muihin asioihin:
”Ja kaikki menivät verollepantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa… ” Näin ”sitoutuneet” poimivat raamatusta tilanteeseen sopivan sitaatin. Mutta kun olen ”villi”, perun edelläolevan kirjoittamani sopimattomana tähän tilanteeseen.
Hannu, päädyit kuitenkin laatimaan blogin tämän ”eläytymisyrityksesi” perusteella! Ja väittämään siinä Hallamaasta vaikka mitä. Olen edelleen huvittunut.
Kysymykseesi: Ilman muuta olen pyrkinyt ajattelemaan asiaa myös Teemun näkökulmasta. Tämän kaiken selvittelyn täytyy tuntua hänestä hyvin epämiellyttävältä. Hän lienee syvästi harmissaan, kun ei onnistunut pitämään firmaa ja kirjanpitorikoksiaan piilossa niin kuin oli ilmeisesti aikonut. Häntä inhottaa, kun hänen vakiintuneeksi tavakseen muodostunut luottokortinkäyttö tuli näkyviin. Myös hänen suuret taloushuolensa varmasti kuormittavat häntä paljon. Hän on epäilemättä pettynyt, kun hänestä ei tullutkaan sitä sädehtivää mediapiispaa, joksi hän aikoi. Mahdollista on myös, että hän ei edelleenkään itse miellä toimineensa väärin. Tällaista aavistelen hänen tiedotustoiminnastaan kapitulin sivuilla. – Tällaista voin ajatella, mutta toisen ihmisen pään sisään en voi mennä (niin kuin et sinäkään Hallamaan). Vastasin nyt kuitenkin, kun kysyit.
Olen tämän lisäksi miettinyt, mitä itse tekisin hänen asemassaan. Jos olisin hän, olisin eronnut piispanvirasta jo kauan sitten, viimeistään tammikuussa 2018, ja pyytänyt kaikilta anteeksi aiheuttamaani ikävää tilannetta, harmia ja vaivaa. Lisäksi olisin heti kiinni jäätyäni palauttanut kaikki luottokortilla väärinkäyttämäni rahat, en vain osaa niistä.
Johanna: Lähdit alkujaan liikkeelle siitä, miksi Laajasalo ei ilmoittanut CeeVeessään tappiollista firmaansa. Onko sinulla tapana kirjata omaan CV:hesi tekemäsi virheet ja epäonnistumiset?
”Hän lienee syvästi harmissaan, kun ei onnistunut pitämään firmaa ja kirjanpitorikoksiaan piilossa niin kuin oli ilmeisesti aikonut. Häntä inhottaa, kun hänen vakiintuneeksi tavakseen muodostunut luottokortinkäyttö tuli näkyviin. ”
—–
-Johanna, sinä taas esität omia tulkintojasi ja päätelmiäsi totuuksina. Ja väität vain ajattelevasi ”Teemun näkökulmasta”. Ennemminkin väität tietäväsi mitä hän ajattelee, mihin pyrkii ja mitä on yrittänyt.
Toisen puolesta ”tietäminen” ei ole toisen näkökulmasta ajattelua, vaan vallankäyttöä.
Tässäkin sanavalinnoillasi esität väittämän siitä ,että Teemu Laajasalo olisi turhamaisuuttaan halunnut piispaksi. (Ja kuitenkin loukkaannut jos samaa oletetaan Jaana Hallamaasta):
”Hän on epäilemättä pettynyt, kun hänestä ei tullutkaan sitä sädehtivää mediapiispaa, joksi hän aikoi.”
Tuo ei osoita empatiakykyä vaan sitä, että mielestäsi tiedät ehdottoman varmasti toisen motiivit ja kierot laskelmoinnit. Et voi oikeasti tietää.
Ja tuohon pahoitteluun/anteeksipyyntöön vielä. Olet väittänyt, että ”pahoittelu” ei ole tarpeeksi. Pahoittelu kuitenkin sananmukaisesti tarkoittaa sitä, että on pahoillaan. Eli väitätkö että piispa Laajasalo ei oikeasti ole pahoillaan vaikka sanoo olevansa? Tiedät tämänkin paremmin?
Hannu: Työelämässä on itsestään selvää, että yrittäjänä tai yrityksessä työskentely kirjataan CV:hen täysin riippumatta siitä, onko yrityksen toiminta ollut voitollista vai tappiollista. Sekä voitot että tappiot ovat yritystoiminnassa normaaleja asioita. Minun CV:ssäni on koko työhistoriani riippumatta siitä, millaiseksi arvioin tai joku muu arvioi onnistumiseni eri tehtävissä. Noudatan tavanomaista avointa käytäntöä.
Syksyllä 2017 huoleni ei herännyt siitä, että Laajasalon yritystoiminta oli tappiollista, vaan siitä, että hän oli halunnut pitää firman piilossa ja sen paljastuttua ehdottomasti kieltäytyi erityistilintarkastuksesta, jota hänelle kahdenkeskisesti olin ehdottanut. Hän vakuutti, että ”mitään epäselvää ei ole”, ja vaati minua vain uskomaan tämän. Hyvä kun en uskonut: nyt totuuden on selvittänyt poliisi ja oikeuslaitos.
Sari: yllä kerrottu(kaan) ei varsinaisesti lisää luottamustani Laajasalon totuudellisuutta kohtaan. Silti sinä vaadit minua vain luottamaan siihen, että hän tällä kertaa olisi (katumuksessaan) vilpitön. Ja Sari: en edellä väittänyt tietäväni, mitä Laajasalo ajattelee. Sanoin tämän tekstissäni aivan erikseen: toisen pään sisään ei voi mennä. Teksti oli vastaus Hannun kysymykseen, olenko yrittänyt ajatella asiaa Laajasalon näkökulmasta.
”yllä kerrottu(kaan) ei varsinaisesti lisää luottamustani Laajasalon totuudellisuutta kohtaan. Silti sinä vaadit minua vain luottamaan siihen, että hän tällä kertaa olisi (katumuksessaan) vilpitön.”
—-
-En vaadi enkä voi vaatia. Mutta tämän pitäisi olla se lähimmäisrakkaudellinen lähtökohta AINA kaikkien kohdalla. Hänelle tulisi antaa mahdollisuus osoittaa, ettei syyllisty enää samaan ja hoitaa virkansa hyvin. Lähtökohtaisesti ihmistä tulisi uskoa ja hänen pahoittelunsa ottaa todesta.
————
”Ja Sari: en edellä väittänyt tietäväni, mitä Laajasalo ajattelee. Sanoin tämän tekstissäni aivan erikseen: toisen pään sisään ei voi mennä. Teksti oli vastaus Hannun kysymykseen, olenko yrittänyt ajatella asiaa Laajasalon näkökulmasta.”
—-
-Siinäpä se. Sanot kuin itsestäänselvänä fraasina, että ”toisen pään sisään ei voi mennä”. Ja kuitenkin esitit mielestäsi varmoina tosiasioina mitä Laajasalo ”oikeasti” ajattelee, mitä on halunnut ja mihin on pyrkinyt. Et ilmeisesti itse huomaa että esität omia tulkintojasi/olettamuksiasi faktoina.
Ja on aivan turha nillittää siitä, että Laajasalo ei ole pyytänyt anteeksi tarpeeksi hyvin.
Pahoittelu, eli ilmaisu että on pahoillaan on sanoma, jolla voi olla eri merkityksiä eri tilanteissa. Voi olla pahoillaan asiasta, jolle ei mahda mitään, kuten sää. Ja voi olla pahoillaan siitä mitä itse on tehnyt. Tai siitä mitä joku toinen on jollekulle tehnyt.
Sanamuoto ei tässä siis ole ratkaisevin asia. Tulkintatapa merkitsee aika paljon. Ja olet päättänyt tulkita Laajasalon lausunnot siten ettei hän ole oikeasti tippaakaan pahoillaan (?)
Missä Johanna Korhonen, siellä ongelma. Ei ole juurikaan tullut esiin Johanna Korhosen oman työelämän ongelmia. Toimittajana tiedän, että hänen ollessaan Suomen journalistiliiton lehden päätoimittajana, hän ajautui syviin ristiriitoihin ja epäluottamukseen sekä liiton että lehden kanssa. Hän joutui jättämään työnsä. Sen jälkeen hän yritti perustaa omissa nimissään uutta kilpailevaa ammattiliittoa siinä kuitenkaan onnistumatta.
Minusta on kohtuullista kaivaa nämä kaikki epäonnistumiset ja hajoitusyrityksrt esiin tasapuolisuuden vuoksi. Savuavia raunioita on muualla, mutta tiedän hyvin vain tämän.
Höpsistä, Pirjo Wesaniemi. Lähdin Journalistista 2008 siirtyäkseni päätoimittajaksi Lapin Kansaan. Siitä seurasi sitten erikoisempi tarina (joka, Hannulle tiedoksi, on sekin CV:säni). Koettakaapa nyt taas vähän keskittyä ja vetää henkeä, ettei tule annetuksi väärää todistusta lähimmäisestä.
Tavallisin anteeksipyyntö on seuraava : Pyydän anteeksi, jOS olen loukannut jotakuta. Tällainen epäanteeksipyyntö (non-apology) pyytää anteeksi herättämäänsä ikävää tunnelmaa/väärinkäsitystä), ei sitä, että on loukannut jotakuta. Se sysää syyn sille, joka on loukkaantunut (mitäs loukkaannuit), eikä siis tunnusta omaa syyllisyyttä.
Käytän itsekin sitä : pyydän anteeksi, jos joku on loukkaantunut siitä, mitä sanoin.
Journalistiliitto on sotajalalla liiton kustantaman Journalisti-lehden entisen päätoimittajan ja Lapin Kansa -päätoimittajariidassa julkisuuteen nousseen Johanna Korhosen kanssa.
”Paheksumme voimakkaasti liiton lehden entisen päätoimittajan ja hänen eräiden työtovereidensa julkisuuteen syöttämää keskustelua, jossa tosiasioita vääristellen annetaan liitosta ja sen johdosta täysin väärä kuva”, liiton 14 työntekijää ilmoittaa nettisivuille laittamassaan avoimessa kirjeessä.
”Journalistiliittoa on syytetty julkisuudessa epädemokraattisuudesta, salailusta ja rahojen tuhlaamisesta virkistykseen… Vääristynyt kuva Journalistiliiton edunvalvonnasta ja järjestötoiminnasta voi johtua siitä, että viime aikoina liiton lehti on käsitellyt näitä aiheita puutteellisesti, virheellisin pohjatiedoin ja jopa tosiasioita vääristellen. Vaadimme, että Johanna Korhonen erotetaan Journalistiliiton jäsenyydestä liittoa vahingoittavan toiminnan takia”, he kirjoittavat.
Anteeksi-sanan käyttö ei ole mikään aitouden ja aidon pahoittelun tae.
Usein pyydetään loukkaavan kommentin aluksi, että ”anteeksi kaikki, jotka…” tai ”anteeksi kaikki artisti X:n fanit, mutta pakkoa sanoa, että…”
Tai voi pyytää anteeksi uhriutumalla itse, ”No anteeks jos nyt tein taas väärin” tai vastaavaa…
Se mitä sanamuotoa käyttää, ei ole ehdoton mittari. Eikä lopultakaan voi tietää kuinka pahoillaan toinen oikeasti on, vaikka sen esittäisi miten.
Olen toivonut, että Laajasalo eroaisi vapaaehtoisesti ja tekisi siten kirkolle palveluksen. Se ei kuitenkaan ratkaisisi kirkon todellista ongelmaa, joka myös näissä monissa keskusteluissa ilmenee. Kirkon pitäisi löytää se Totuuden Henki, ainoa asia joka oikeuttaa kirkon olemassaolon. Ylsi piispa sinne tai tänne ei merkitse mitään, suuremmasta ongelmasta kirkossa on kyse.
Lapin Kansan päätoimittajan paikalta irtisanottu Johanna Korhonen on perustanut uuden toimittajaliiton. Torstaina Journalistiliiton työntekijät vaativat Korhosen eroa liitosta.
Lapin Kansan päätoimittajan paikalta irtisanottu Johanna Korhonen on perustanut kilpailijan entiselle työnantajalleen, Suomen Journalistiliitolle (SJL).
Helsingin Sanomien mukaan hän on jättänyt yhdistysrekisteriin perustamisilmoituksen Suomen Journalistit -nimisestä yhdistyksestä, jonka puheenjohtajana hän toimii.
Korhonen kuvaa, että kyse on perinteisestä ammatillisesta yhdistyksestä. Esimerkiksi journalistisen työn palkkauksen rakenteissa on paljon tehtävää, joka onnistuu pikemminkin uutta luomalla kuin vanhaa korjaamalla, hän sanoo Helsingin Sanomissa.
Lehti-, radio- ja tv-toimittajia edustaa noin 15 000-jäseninen SJL, jonka lehden päätoimittajana Korhonen toimi lokakuuhun asti. Korhonen on arvostellut ay-liikettä julkisuudessa. Journalistiliittoa hän on Helsingin Sanomien mukaan soimannut epädemokraattisuudesta, salailusta ja rahojen tuhlaamisesta virkistykseen.
Eroa,
Korhonen
Torstaina aamupäivällä Journalistiliiton verkkosivulla julkaistiin liiton työtekijöiden kirje, jossa vaadittiin Johanna Korhosen eroa Journalistiliitosta liittoa vahingoittavan toiminnan takia.
Journalistiliiton henkilöstön mielestä Journalistiliitto on työnantajana oikeudenmukainen, moraalinen ja solidaarinen. Kirjeen on allekirjoittanut 14 työntekijää.
– Paheksumme voimakkaasti liiton lehden entisen päätoimittajan ja hänen eräiden työtovereidensa julkisuuteen syöttämää keskustelua, jossa tosiasioita vääristellen annetaan liitosta ja sen johdosta täysin väärä kuva, allekirjoittajat toteavat.
Kaiken voi googlettaa sanoilla Johanna Korhonen Journalistiliitto. Jos tämä ei ole totta ja kiistät sen, en usko mitään muutakaan sanomistasi
Johanna Korhonen, nyt olisi sinun aika pyytää anteeksi Teemu Laajasalolta työpaikkakiusaamistasi ja viranhoidon hankaloittamistasi. Se olisi todella suurta. Pelkkä pahoittelu ei taida riittää!
Pirjo Wesaniemi, toteutimme Journalisti-lehdessä merkittävän lehtiuudistuksen 2006 alkaen, ja terävöitimme myös lehden journalistista linjaa näkyvästi. Erinomainen toimitustiimimme teki kriittistä ja läpivalaisevaa journalismia muun muassa liiton varainkäytöstä ja toiminnan tuloksellisuudesta. Tästä tuli kiitosta jäseniltä, mutta kaikki toimiston työntekijät eivät siitä pitäneet, mistä osoituksena oli muun muassa tuo mainitsemasi ”adressi”.
Journalismin tehtävä on tuoda esiin merkityksellisiä tosiasioita – silloinkin, kun kaikki eivät niistä pidä. Kielteisten reaktioiden sietäminen kuuluu työnkuvaan, siinä ei sinänsä ole mitään yllättävää.
Olen ollut Journalistiliiton jäsen vuodesta 1974. Lähtösi oli tosi hyvä asia liitolle.
Pirjo Wesaniemi, onko tarkoituksesi olla minulle ilkeä? Miksi? Tässähän on tarkoituksena keskustella Hannu Kiurun blogista.
Johanna, oletkos ennen onnistunut suututtamaan Pirjoa noin perusteellisesti? Ei hän ilkeile, vaikka vihainen onkin. Minäkin tiedän nuo asiat, joita hän siteeraa. Et ole mikään puhdas pulmunen, joten et kelpaa heittämään ensimmäistä kiveä.
Eihän tässä mistään aidosta keskustelusta ole ollut kyse. Sinä tunnut periksiantamattomuuttasi haluavan mennä läpi harmaan kiven saavuttaaksesi onnettoman Pyrrhoksen voiton, vaikka sinua on niin hyvällä kuin pahallakin yritetty toistvasti muistuttaa, että lopeta jo ja valmistaudu Canossan matkalle. Kuuroille tai ainakin korhoille korville näyttävät neuvot ikävä kyllä kaikuneen.
Summa summarum: Lopetetaan tämä hedelmätön louskutus nyt tähän. Homma ei etene, aika menee hukkaan eikä tästä ole kenellekään mitään hyötyä.
Kieli on mielen väline. Ihmisten tekstit kertovat paljon heidän ajattelustaan ja mielensä rakenteista – väliin myös käytöstapojen kaltaisista perusasioista ja -osaamisista. Siinä mielessä tämä keskustelu on mielenkiintoista, muuten anti jää minunkin mielestäni vähäiseksi. Voimme siis lopettaa ajatustenvaihdon tähän. Hyvää kevättä kaikille!
Johanna: Jep, samoin kevättä. ?