Jumala on luonut meidät ihmiset ja rakastaa meitä jokaista juuri sellaisena kuin olemme, vaikka kukaan meistä ei ole täydellisesti sellainen kuin Jumala meidät luomistyössään alun perin tarkoitti. Tämä koskee myös tulevalla viikolla vietettävän Helsinki Pride viikon kohderyhmää, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvia.
Samalla on syytä korostaa ettei kuuluminen johonkin valtaväestöstä poikkeavaan vähemmistöön ole sen suurempi tai vähäisempi ylpeilyn aihe kuin osallisuus valtaväestön kollektiivisesta identiteetistä. Englannin kielen sana pride merkitsee ylpeyttä.
Ylpeys ja oman arvon korostamien vieraannuttaa meitä Jumalasta ja on siksi syntiä. Ihmisarvoltamme me olemme kaikki keskenämme tasa-arvoisia ja suhteessa Jumalaan vähempiarvoisia. Tahto korottaa itsensä Jumalan rinnalle on ihmisen ensimmäinen ja perimmäinen synti.
Kotimaa24 uutisen mukaan Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymät esiintyvät Helsinki Pride kulkueessa rekalla jota koristaa sateenkaarilippu, johon on kirjoitettu lainaus Raamatusta: ”Minä olen se, joka minä olen.” (2. Moos. 3:14). Lause itsessään on omassa asiayhteydessään puhdasta Jumalan sanaa, mutta ajatus, että vastaavalla tavalla myös me ihmiset määritelisimme itse mitä me olemme, vie pahasti harhaan. Me emme ole Jumalan vertaisia. Jumala määrittelee meidät, emme me Jumalaa.
Pastori Laura Mäntylä toteaa asiasta Valomerkki – verkkolehdessä: ”Olkoon myös jokaisella ihmisellä oikeus määritellä itse oma identiteettinsä myös seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden osa-alueella.”
Tässä pastori Mäntylä on oikeassa, mutta vain tässä, siis ilman asiayhteyttä Jumalan nimeen. Identiteetti tarkoittaa ihmisen omaa käsitystä itsestään, ja se voi myös elämän eri vaiheissa muuttua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että ihminen välttämättä olisi sitä, mitä kokee olevansa ja vaikka ihminen tunnistaisi omat tunteensa, ei se väistämättä tarkoita, että hän tunnistaisi niiden jatkuvuutta.
Jumala on sitä mitä Jumala on, ihminen vain kokee olevansa sitä mitä kokee olevansa. Seikka millainen ihminen todella on ja millaiseksi Jumala ihmisen tarkoitti, ei ole hänen kokemuksensa varassa.
Kristillisen käsityksen mukaan ihmisen merkitys ja tarkoitus määrittyy luomiskertomuksessa: Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.” (1. Moos 1:26). Jumala ei kuitenkaan luonut ihmistä toiseksi jumalaksi, Jumalan kaltaisuudessaan Jumalan vertaiseksi.
Ihminen omassa on rajallisuudessaan kuva siitä, millainen Jumala on omassa täydellisyydessään. Ihmisen tehtävä on heijastaa Jumalan kirkkautta kaikkialla luomakunnassa. Tätä tehtävää varten ihmiset tuli levittäytyä yli maan ja siksi Jumala loi ihmiselle kaksi sukupuolta. Hän loi miehen ja hän loi naisen sekä sääti heidän välilleen parisuhteen, jotta ihminen levittäytyisi kaikkialle sinne minne luoja tahtoi.
Jokainen fyysisesti terve ihminen on fyysisesti joko mies tai nainen. Pieni joukko synnynnäisesti kehityshäiriöisiä ihmisiä muodostaa tästä poikkeuksen. Kaikki lapset eivät valitettavasti synny täysin terveinä.
Fyysisesti terveen ihmisen identiteetti voi kuitenkin poiketa siitä, mikä oli Jumalan alkuperäinen tarkoitus. Vaikka Jumala alun perin loi vain kaksi sukupuolta, ihmisten erilainen kokemusmaailma voi muodostaa niitä lukemattomia erilaisia ja ihmisen kokemus omasta sukupuolestaan voi jopa muuttua.
Vaikka Jumala alkuperäisessä luomisjärjestyksessään sääti, että kaksi eri sukupuolta, mies ja nainen, tuntevat vetoa toisiinsa, on myös tämän luomisjärjestyksen vastaiset tunteet keskuudessamme totista totta. Ketään ihmistä ei voida kieltää kokemasta asioita niin kuin kokee eikä tuntemasta niitä tunteita joita tuntee. Ylpeilyyn ei kuitenkaan ole kenelläkään aihetta, eikä kirkon tule sellaiseen ylpeyteen ketään kehottaa. Aivan kuten ei mihinkään muuhunkaan ylpeyteen.
Olkaamme siis luojan edessä nöyrästi juuri sellaisia kuin olemme ja kilvoitelkaamme kaikessa kohti Herraa ja hänen tahtoaan.
http://www.valomerkki.fi/uutiset/seurakunnat-vahvasti-mukana-helsinki-pride-viikolla
Po pride ’ylpys’ on nähtävä siinä valossa että kritityt ovat antanet ymmärtää ja varsin brutaleinkin tavoin että poikkeavaa sukupuolisutta pitäisi hävetä. Tämä ’pride’ kapuaa siis vasta heteroiden kanssa samalle tasolle, sillä se ei siis lähde alkunperin samalta viivalta.
Seppo, miksi syytät vain kristittyjä siitä, että ihmiset ”vierastavat” miesten keskinäistä seurustelua? Suomessakin on varmasti paljon ihmisiä, jotka eivät tunnustaudu kristityiksi ja kuitenkaan he eivät näe homoseksuaalisia suhteita kuten vaikkapa setalaiset. Ehkä heitä on jo jopa enemmän kuin heitä, jotka perustelevat näkemyksensä Raamatun ilmoituksella?
Minun mielestäni kenenkään, ei heteron eikä homoseksuaalin, ei tarvitse ylpeillä sillä mitä on. Omalla seksuaalisella identiteetillä, olkoon se mikä tahansa, ylpeily vaikuttaa enemmän negatiivisesti kuin positiivisesti ympäristöön eikä ole edesauttamassa tasa-arvoista suhtautumista.
Salme: ”että ihmiset “vierastavat” miesten keskinäistä seurustelua?”
Ihan vaan tasa-arvon vuoksi: monet vierastavat myös naisten keskinäistä seurustelua ja seksuaalista kanssakäymistä.
On eri asia olla ylpeä kuin ylpeillä. Ero on yhtä suuri kuin nöyryyden ja nöyristelyn välillä.
Salme, ymärrät hyvin että puhun palstan viitekehyksessä, eikö ylpeydestä moiti poikkeavia palstalla juuri kristityt? Ja kyseessä ei tietenkään ole ’ylpeily’ vaan kieltäytyminen häpeämästä omaa olemustaan mitä ilmiselvästi monet toivovat..
Salme, sama looginen ongelma koskee myös tuota enkeliä, siirsit ongelman vain kauemmaksi. Mistä enkeli sai tuon ylpeyden joka on pahaa jos pahaa ei ollut vielä olemassa?
Seppo, ylpeys ja kateus ovat pahan alku ja juuri. Kun ylpeys saa kolahduksen siitä seuraa katkeruus ja viha.
Luodessaan kaikkeuden luoja kyllä ennalta tiesi miten kävisi, mutta suudessa rakkaudessaan hän loi kaiken siitä huolimatta.
Kivimäki: ”Luodessaan kaikkeuden luoja kyllä ennalta tiesi miten kävisi, mutta suudessa rakkaudessaan hän loi kaiken siitä huolimatta.”
Kumma, ettei kaikkivaltiudessaan ja -voipuudessaan pystynyt parempaan, jos kerran tiesi. Ja onko se nyt sitten muka jotain suurta rakkautta, että teki meistä sekundaa ja sutta? Olisi trainnut olla parempi, että olisi jättänyt koko homman sikseen, kun ei kerran parempaan pystynyt.
Isä antoi minulle kerran muinaisessa nuoruudessani hyvän elämänohjeen: Jos jotain teet poikani, niin tee se kunnolla, tai jätä kokonaan tekemättä.
Vaikea käsittää ettei edes Kivimäki ymmärtänyt ongelmaa kun asiallisesti lausui kehäpäätellen että paha on pahan alku. Sillä ylpeys ja kateushan ovat jo itsessään pahaa eli eivät voi olla pahan alkuna.
Kristinopin mukaan synti tuli maailman vasta erään enkelin langetessa ylpeyteen. Mistä tuo ylpeys lähtökohtaisesti täydellisen puhtaaseen ja synnittömään enkeliin putkahti? Jos vasta että enkelin vain ylpistyi ei ole ymmärtänyt koko ongelmaa.
Seppo
paradoksisi on pohtimisen arvoinen.
Ratkaisu piilee siinä ettei Jumala luonut persoonallista pahaa pahaksi, paha syntyi valinnasta. Ei valinnasta hyvän ja pahan välillä, vaan valinnasta Jumalan ja ei-jumalan välillä. Paha syntyi ja pääsi valloilleen selänkäännöstä Jumalalle.
Kysyn mistä ylpeys syntyi, jos kerran Jumala ei sitä luonnut. Vastaus piilee siinä, ettei ylpeys ole persoona, vaan tunne. Myöskään rakkaus tai viha eivät ole persoonia, vaan tunteita. Jumala loi meille kyvyn tunteisiin, mutta kykymme hallita tunteitamme on rajallinen.
Jukka yritti lähestyä ongelmaa, mutta ei oikein onnistunut pääsemään iholle… Ei pahan tarvitse olla persoona joka valitaan, jos v ä ä r ä n valinnan aiheuttaa tunne, se tunne on siis jo p a h a a, eli Jumala on luonut ihmiseen tuon tunteen.
Jos paha syntyy ei-jumalan valinnasta niin tuo ei-jumalahan on jo pahaa. Eli taas olit Jukka kehäpätelmässä.
Rehellinen ja looginen vastaus on yksinkertaisesti se, ettei kirkon oppi synnin synnystä voi loogisesti olla tosi.
Etsitkö Seppo uskosta järkeä, vai järkeiletkö ihan vain omaksi iloksesi? Tiedät kuitenkin se, että usko on pelkkää hulluutta. Joten järki ei siinä hyödytä mitään.Tiedät varmaan senkin ettei varsinaisesti mitään järkeäkään absoluuttisesti ole. järkevyys riippuu aina olosuhteista, kulttuurista ja ties mistä. joten järki on hyödytön, mikäli tahdomme päästä selville Jumalan suurimmista salaisuuksista.” se mikä on ilmoitettu on meitä ja meidän lapsiamme varten. Se mikä on salattu on Jumalan”.
Ei usko ole hulluutta vaikka älyköt sitä kenties sellaisena pitävätkin. Paavali sanoi, että se on kreikkalaisille hullutus. Järjenvastaisuus ei siis ole mikään tae viestin jumalallisuudesta.
En minä Pekka ota kantaa kenekään henkilökohtaisen uskoon vaan perään kristinopin erään dogmin johdonmukaisuutta. Jumala on antanut ihmiselle kyvyn loogisiin päätelmiin ja ilmeisesti tarkoittanut että niitä voi ja saa myös tehdä.
1 Kor 1:25 puhuu kuitenkin Jumalan hulluudesta, mikä on viisaampaa kuin ihmisen järkeily. Monet dokmit ovat vain ihmisten vaatimattomia yrityksiä selittää sitä mistä edellisessä on kyse. Jollei dokmeja katsella uskon näkökulmasta, niin ne ei mielekkäällä tavalla voi avautua. Jos ne voisi avata järkeilyn avulla, niin silloin emme tarvitsisi lainkaan uskoa. Tokihan voit Seppo ihan rauhassa kyseenalaistaa ja nostaa esiin epäjohdonmukaisuuksia. Tuhlaat kuitenkin ruutia, jota voisit käyttää järkevämpiin kohteisiin.
”1 Kor 1:25 puhuu kuitenkin Jumalan hulluudesta, mikä on viisaampaa kuin ihmisen järkeily.”
Ei tähän vedoten voi Pekka epäloogisuksia tai muuten paikkaansapitämättömiä väitteitä niellä. Maapallo on pallo vaika joku ’ jumalanhullu’ sitä Amerikoissa väittää vieläkin pannukakuksi. Ja jos kerran dogmit ovat ihmisen vaatimattomiaselitys yrityksiä niin toki toinen ihminen voi näiden vaatimattomien yritystenepäloisuuksia yrittää korjata jos korjaus johtaisi vaikkapa uuteen johdonmukaisempaan selitykseen.
Lainaus Raamtusta Korinttiliaskirjeestä.
”10 Meille Jumala on sen ilmoittanut Hengellään, sillä Henki tutkii kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet.
11 Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on? Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on. 12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille. 13 Siitä me myös puhumme, mutta me käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat Hengen avulla. 14 Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla. 15 Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia.”
Tuokin jaejakso aukeaa vain Pyhän Hengen avulla hengellisesti tutkien.
Vaikeutena uuden ja johdonmukaisemman selityksen aikaansaamisessa on se ettei meille ole annettu kaikkia paloja tästä palapelistä. Olennaisia paloja puuttuu. Jos uskomme kohde olisi nämä dokmit, niin hataralla pohjalla silloin koko usko olisi. Silloin ymmärtäisin Seppo tarpeesi muokata dokmeja parempaan muotoon. Nyt meidän saavuttamattomissa on tuo puuttuva tieto. Siksi dokmit ovat vain kyhäelmiä niistä aineksista mitä meille on Raamatussa annettu. Joidenkin asioiden vain täytyy olla tietyllä tavalla. Muutoin emme voi puhua enää Kristillisestä opista.
Uskomme kohde on Jeesus Kristus. Hänessä vain on pelastus ja iankaikkinen elämä. Miten Hän voi olla yhtä aikaa Jumala ja ihminen? Se menee yli käsityskykymme.
Kolminaisuusoppi kuvaa hataralla tavalla ne asiat mitkä täytyy olla totta. Siinä on yksi dokmi, mikä ei oikeasti kerro meille millainen Jumala on. Sekin on vain yritys tähän suuntaan. Raamatun mukaan asioiden täytyy olla tuolla tavalla. Kuitenkin se on vain hatara kyhäelmä ja yritys ymmärtää. Jumala on kuitenkin salattu.
Keskeiset dokmit kuvaavat sitä, miten asioiden täytty olla, silloin kun kyseessä on kristillinen oppi. Dokmit ovat vain kehällisiä päätelmiä siitä mistä keskuksessa on kyse. Tottakai niistä on helppo löytää epäjohdonmukaisuuksia. Onhan niitä kehitelleet yhtä vajavaiset ihmiset kuin mekin. Meilläkään ei kuitenkaan ole niitä puuttuvia paloja.
Pekka:
Tässä
”Keskeiset dokmit kuvaavat sitä, miten asioiden täytyy olla, silloin kun kyseessä on kristillinen oppi”
teet ilmiselvän kehäpäätelmän. Hiuomaatko miksi?