Kirkolliskokous kokoontuu vapun jälkeen kevätistuntokaudelleen juhlavissa puitteissa. Monet edustajat matkaavat Turkuun lippujen liehuessa ja ilmapallojen nosteessa.
Viikon asialistalla on monta tärkeää asiaa. Muutaman asian kohdalla kirkolliskokouksella olisi mahdollisuus tehdä historiallisia päätöksiä, mikä hyvin sopisi reformaation merkkivuoden henkeen.
Turku 2017! Miltä kuulostaisi, kuten Wittenberg tai Augsburg, jotka yhä muistetaan 500 vuotta myöhemmin? Reformaation merkkivuosi voisi olla sen tekemistä eikä vaan muistelua.
Pelkään kuitenkin, että niin ei tapahdu. Tyydymme lyhyiden, usein lähes huomaamattomien askelien ottamiseen. Valtiolliseltakin puolelta näemme, että isojen muutosten tekeminen on julkisyhteisöissä vaikeata, lähes mahdotonta.
Suurin asia kirkolliskokouksen tällä istuntoviikolla on kirkon tulevaisuuden hallinto, talous ja toimintakulttuuri eli tulevaisuusvaliokunnan tulevaisuuskomitean mietinnön perusteella tekemät esitykset, joita varten muutkin valiokunnat antoivat lausuntonsa.
Esityksissä on jääty kauas siitä, mitä alkuperäisessä aloitteessa tarkoitettiin. Aloitteessa esitettiin kirkon hallinnon ja rakenteen perusteellista remonttia ”puhtaalta pöydältä”; minkä verran tarvitaan hallintoa ja rakenteita, jotta kirkon keskeiset tehtävät tulevat hyvin hoidettua – myös lähivuosikymmenten aikana, jolloin resurssit todennäköisesti supistuvat ja kirkon asemakin saattaa muuttua.
Nyt päädyttäneen tekemään pieniä tarkistuksia sinne tänne, mutta varotaan tekemästä suuria rakenteellisia tai valta-asetelmiin liittyviä muutoksia. Käsittelyn kuluessa kaikki tahot ovat puolustaneet omia asemiaan ja pyrkineet mieluummin niiden vahvistamiseen kuin luopumaan jostain.
Toki esityksissä on monia hyviä uudistuksia ja pyrkimys kokonaisuuden virtaviivaistamiseen, mutta kirkkoa ympäröivä todellisuus ajaa ohi, kun me pohdimme nippeleiden muotoa. Pelkään, että lähivuosina käytetään valtavasti jälleen aikaa yksityiskohtien sorvaamiseen, kun pitäisi tehdä isompia asioita.
Tässä ajassa suuri asia on myös samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen avioliittoon. Sitä käsitellään aloitteen pohjalta. Aloitteessa esitetään, että kirkollinen vihkiminen olisi mahdollista, mutta papeilla olisi omantunnon vapaus vihkiä tai olla vihkimättä.
On etukäteen selvää, että siitä ollaan ainakin kahta mieltä. Mutta ajatteleeko joku, että tässä asiassa jompikumpi puoli vaihtaisi mielipidettään? Voitaisiinko siinä saavuttaa samanimielisyys? Tuskin. Ehkä yhteinen – tai toinen toisensa ymmärrys.
Miten ajatellaan tästä päästävän eteenpäin? Vanhaa tuskin voidaan säilyttää yrittämällä pitää vain sen ulkoisista kuorista kiinni?
Eikö nyt olisi viisainta myöntää, että olemme tässä asiassa erimielisiä, ja toimia niin, että voimme elää sen kanssa yhteisessä kirkossa.
Rauhanvälittäjän tärkein ominaisuus on ehdoton tasapuolisuus, molempien osapuolten kunnioittaminen ja kuunteleminen.
Mielestäni se ei kuulosta kovin tutulta Antti Pentikäisen yhteydessä.
Esimerkiksi hänen asenteensa ja mielipiteensä liittyen lähi-idän ongelmiin ovat erittäin yksipuolisia ja asettuvat täysin yksisilmäisesti katsomaan asioita israel-vastaisesti.
On äärimmäisen huono lähtökohta mille tahansa sovittelulle tai välittäjälle, jos hänellä on valmiit mustavalkeat mielipiteet, ja hän lähtökohtaisesti ”tietää” pahikset ja hyvikset.
Kärkäs tyyppi ja näkemyksissä korjattavaa, mutta lehtitietojen perusteella vaikuttaa tekijämieheltä.
Nyt blogisti uneksii!
Mien hengettömät kykenevät reformaatioon, kun omassa elämässääni tulisi ensin saada perusremontti käyntiin?
Viisaasti puhuttu! Kunpa löytyisi hyvää tahtoa ja rohkeutta edetä edes toisessa noista kysymyksistä. Salaa toivon, että jotain positiivista signaalia olisi Turusta tänä juhlavuonna tulossa
Kokouksen aikaa voidaan säästää niin että avioliittoaloite pannaan suoraan äänestykseen ja kun se ei menesty, todetaan asia loppuun käsitellyksi. Puheenvuoroja ei tarvita koska ne on jo pidetty. Miksi enemmistön pitäisi alistua vähemmistön eli TK-liikkeen jatkuvaan kokousterroriin? Missään muussa yhteisösdä tällaista ei siedettäisi.
Marjakangas: ”kun omassa elämässään tulisi ensin saada perusremontti käyntiin”
Mikä sinä olet kenenkään toisen ihmisen elämänremonttien perään huutelemaan? Riittänee kun kukin pitää huolen vain ihan omista elämänremonteistaan, jos remontintarvetta ilmenee.
Eiköhän sillä Kimmollakin liene perusparannus vielä tekemättä!? Ainakin tähän saakka kommenteissasi olet nostanut itsesi jopa Luojasikin yläpuolelle neuvomaan Häntäkin, miten tulisi se ja se asia järjestää paremmin. Isännän roolihan se on komplisotunut perushuoleksi tuolle vanhalle Vihtahousullekin!
Marjakangas: ”Eiköhän sillä Kimmollakin liene perusparannus vielä tekemättä!?”
Siihen tuskin lienee ainakaan tällä erää suurempaa tarvetta. Ja vaikka olisikin, asia koskee yksinomaan vain ja ainoastaan minulle ja sen toteuttamisesta päätän myös minä, ei Reino Marjakangas.
Olisi hyvä, jos herra Marjakangaskin huolehtisi vain ihan omista parannuksistaan, eikä puuttuisi toisten täällä kommentoivien ihmisten persoonaan tai tekemisiin. Sellainen ei ole tällä foorumilla kovin suotavaa.
Marjakangas: ”Ainakin tähän saakka kommenteissasi olet nostanut itsesi jopa Luojasikin yläpuolelle neuvomaan Häntäkin, miten tulisi se ja se asia järjestää paremmin.”
No, parhaani olen ainakin yrittänyt, voihan se Jumalakin kai joskus erehtyä ja kaivata neuvoja. Mutta en minä koskaan itseäni hänen yläpuolelleen ole nostanut, eikös siellä ole ainoastaan paavi – ainakin omasta mielestään?
Kimmo Wallentin,
kun pidät tiukasti kiinni oikeudestasi omiin mielipiteisiisi, jotka eivät muille kuulu ja uuden avioliittolain seurauksena myös kirkon oppia halutaan ennakkomainonnasta poiketen tasa-arvon ja ihmisoikeuksien nimissä uudistaa kirkon virallisesta kannasta poikkeavaksi, niin mitä mieltä henkilönä olet äitiyslakia koskevasta vireillä olevasta uudistuksesta.
Lakihan turvaa keinohedelmöityksen avulla synnyttäneen naisparin lapselle oikeuden kahteen äitiin. Vaikuttaako tämä myös kirkon perhekäsitykseen ja miten miesparin tasa-arvo asiassa turvataan? Hehän eivät voi saada lasta keinohedelmöityksen avulla? Mitä tapahtuu, jos joku näistä lapsista kysyy kahdelta äidiltään, miksi toisilla lapsilla on isä ja haluaa tietää kuka hänen isänsä on?
Hölttä: ”Hehän eivät voi saada lasta keinohedelmöityksen avulla?”
Juu, eivät voi, mutta ihan perinteisin menetelmin voivat – sijaissynnyttäjää käyttämällä.
Sellainen mahdollisuus olisi ja olisi jo ollut. Kuten kuitenkin kirjoitat, sen mahdollisuuden toteuttaminen on hyvin epävarmaa ja epätodennäköistä. Kirkon rakenteiden muutos tapahtunee vasta pakon edessä, kun omaisuutta on tarpeeksi syöty ja kun tulee taloudessa ns. pää vetävän käteen. Muuten pitää todeta että vuosituhannen vaihde siis erityisesti 1980- ja 1990-luvut ja vielä 2000-luvun alku ovat olleet varsinaista kirkon uudistusten buumia. Resursseja on ollut ja on uudistettu Raamatun käännös, jumalanpalveluskirja, toimitusten kirjat, katekismus, rippikoulusuunnitelma pariinkin otteeseen. On tehty eri teemoihin liittyviä strategioita ja koko kirkon strategiat jne. Voisi olla myös kriittisen arvioinnin paikka, mikä näiden uudistusten ”hedelmä” on. Minusta ne ovat olleet hyviä, mutta kirkon tulos esim. jäsenkehityksenä on heikentynyt samalla voimakkaasti.
Kimmo W: ”Olisi hyvä, jos herra Marjakangaskin huolehtisi vain ihan omista parannuksistaan, eikä puuttuisi toisten täällä kommentoivien ihmisten persoon ja tekemsiin. Sellainen ei ole tällä foorumilla kovin suotavaa.”
Entäpä, kun minun Työnantajani, Kaikkivaltias, antanut minulle tehtäväksi julistaa kaikkea Jumalan tahtoa ja astumaan esin kehoittamaan kaikkia ihmisiä ”sopialla ja sopimattomalla ajalla” (2 Tm 4:2), kuten Paavali tämän sanoitti Areiopagilla: ”Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitään sietänyt, mtta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen.” (Apt 17:30)
Tämä on kirkon foorumi. Haluaisinpa nähdä sen päivän, jolloin täälläkin kielletään näistä asioista kohteliaasti muistuttaminen. Toivottavasti ei koskaan!
Marjakangas: ”Tämä on kirkon foorumi. Haluaisinpa nähdä sen päivän, jolloin täälläkin kielletään näistä asioista kohteliaasti muistuttaminen. Toivottavasti ei koskaan!”
Henkilökohtaisuuksiin meneminen ja toisen persoonaan puuttuminen täällä on jo kielletty. Ei tämä mikään uskovaisten saarna- tai herätysfoorumi ole.
Toivo, olet oikeassa. Paljon on tehty, puhumattakaan siitä, mitä kirkon varsinaisessa toiminnassa on tehty. Kirkko on iso ja tärkeä toimija ihmisten elämässä, Suomessa ja maailmalla. Kirjoitukseni hallinnon osa tarkoittaa uudistumista tuon kaiken jatkumisen mahdollistamisessa.
Voi olla, että tehdään aina vain välttämätön. Kun vähän ennakoitaisiin, olisi enemmän vaihtoehtoja.
Jälkimmäinen osa kirjoituksessani puolestaan tarkoittaa sitä, että kirkon on kristinuskon ydinsanoman mukaisesti suhtauduttava tasavertaisesti ja oikeudenmukaisesti kaikkiin ihmisiin. Emme voi syrjiä tai luokitella ihmisiä jollakin enemmistöpäätöksillä, joihin edellä eräs keskustelija viittasi.
Näin juuri. Olen samaa mieltä kanssasi!
Sen sijaan vähemmistö voi terrorisoida enemmistöä häiritsemällä normaalia kokouskäytäntöä ja jauhamalla vuosikausia jo päätettyjä asioita. Yritys teillä on kova mutta kirkkoa te ette tuhoa.
Sitä kutsutaan sananvapaudeksi, että vähemmistöllekin annetaan oikeus olla äänessä.
Toivottavasti kirkon rakenteiden kehittäminen ei jää tällä kertaa avioliittokysymyksen jalkoihin.
Selkeintä olisi laittaa tehty aloite tällä erää suoraan hylkyyn ja antaa pontena pohdittavaksi, miten näinkin erilaisista lähtökohdista käsin voidaan edelleenkin jatkaa samassa kirkossa.
Kristillisen kirkon ydinsanoma on: Kristus kuoli ristillä, niin kuin oli kirjoitettu ja nousi kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu. Tätä ydinsanomaa ei pidä unohtaa tänä reformaation merkkivuonna.
Meidän syntimme on jo sovitettu. Kristuksen veressä ja voimassa on sovitus ja siunaus niin homoille kuin heteroillekin. Tältä pohjalta siis asia kokonaan uuteen valmisteluun.
Niin, Lutherhan pyrki palaamaan takaisin kirkon alkujuurille, hän kritisoi niitä uudistuksia, joita kirkko oli erityisesti keskiajalla tehnyt niin opissaan kuin tavoissaankin. Mikäli haluttaisiin ottaa esimerkkiä Lutherista, ei tässä avioliittoasiassakaan voi mielestäni hakea kirkon suuntaa yhteiskunnassa tapahtuvista aikaan ja trendeihin liittyvistä muutoksista, vaan Lutherin tapaan etsiä teologisia perusteluita Raamatusta ja varhaisen kirkon traditiosta.