Samansukupuolisen asian johdosta on lupa papin rukoilla yhdessä, ja kanssa, mutta ei puolesta. Aika semanttista, vai eikö.
Suurin syy leireihin jakaantumisen tulkitsemisessa on se ettei kirkko halua katsoa saati hyväksyä Tunnustukseemme sisältyvän Raamatun kirjallisen dokumentaation joutuvan ristiriitaan pappien uskontotuusnäkemyksien kanssa.
Miten oli eronneiden vihkimisien kanssa, miten oli naispeppeusasian kanssa.
Rauhanyhdistysläisetkin papit hyvin toimivat naispappien kanssa yhdessä virassa ollessaan.
Kotimaan 24.n blogeissa on voimakkaita kannanottoja kommenteissa kirkon tilanteeseen kirkolliskokouksen haasteissa.
Luulisi asian olevan päinvastoin, mutta näin on käynyt.
Piispojen hyvä ulostulo selkiyttäisi mutta sielläkin lausumista huolimatta ainakin joku ajaa omaa agendaa.
Voisi kysyä oppositiolta myös, koska kyseessä on perustuslakiasia. Aikanaan laki on hyväksytty poikkeuslakina.
Näissä uutisissa olisi hyvä mainita aina että Jehovan todistajilla ei ole (nykyään) mitään yhtenäistä opillista tai omantunnon syytä olla suorittamatta siviilipalvelusta.
tässäkään asiassa uskonnon perusteella ei tule myöntää erioikeuksia.tai sitten sama oikeus tulee myöntää kaikille aatteille.muuten kuka tahansa voi perustaa uskonnon ja alkaa vaatia samaa erioikeutta.tasavertaisuuden nimissä se pitäisi myöntää.kysymys tosin ratkeaisi palkka-armeijalla.
juha: ”tässäkään asiassa uskonnon perusteella ei tule myöntää erioikeuksia.tai sitten sama oikeus tulee myöntää kaikille aatteille.”
Juuri näin.
En ymmärrä, miksi Jehovan todistajille ei edelleen annettaisi mahdollisuutta vapautua asevelvollisuuden suorittamisesta.
Tämä ”syrjimättömyyden” ideologia alkaa jo hipoa sellaista totaliteettia, josta inhimillisyys on kaukana.
Jehovan todistajien vapautuslaki säädettiin kun he olivat totaalikieltäytyjiä. Nykyään he eivät sitä ole hyväksyessään siviilipalveluksen. Tämä on vain yksi syy miksi todistajien vapautuslaki on totaalisen eriarvoinen ja perusteeton.
Jos nyt yhteen mainituista asioista, onko nainen se joka miehen syntiin viettelee.
Paavalilla oli varma käsitys ja Hän sanoi naisenkin käyvän suurempien syntien välttämiseksi.
Vanhurskauttamisasiaan kehyksenä Jumalan lupauksina Oikean Uskon huomaamisesta kuten sen mahdollisena omistamisena liittyy aina synti suvullisesti jatkuvana kirouksena niin Paavalilla kuin Lutherilla.
Voidaanko edellistä sanoa Jumalan tahdoksi tai sanaksi.
Kirkossa on joskus katsottu pojan elollistumisiäksi 40.tä vuorokautta tytön 80.een vastaavaan äitinsä kohdussa.
Missä tämä perisynnin substanssi oleilee ennen Ihmisalun elollistumista kun vanhoista kiinni pidämme. Samaan asiaan liittyy abortoitujen sikiöiden kasteen tarve mistä kirkko tietenkään ei halua puhua.
Miksi Vanhasta Testamentista ei voi lukea mitä siellä sanotaan. Jumala kielsi kahdeksannen päivän Ihmisen anomalian epäjatkuvuutta diskontinuiteettina. Kuudennen päivän Ihmisen anomaliaa Jumala käski kuten toisia luomiaankin.
Edellisen Ihmisen kuudennen päivän anomalian hyväksyy myös Katolisen Kirkon luonnontieteellinen konkregatio mistä Kotimaan uutisissakin on voitu lukea. Sielläkään ei ole vielä päästy eteenpäin mutta odotellessa.
Kahdeksannen päivän lahjoja näin olivat omantunnon ja valinnan heräävät mahdollisuudet Ihmisessä. Miten hyvin traditiomme Jumalan suuria lahjoja arvostaa on kullekin katsomisen päässä ja vaikka kirkon jäseninä.
Näin tarkoitus ajan kanssa on ollut Ihmisen kohoaminen valinnoissaan ja arvostuksissaan mitä eteenpäin menevä traditio tukisi. Asia tarvitsee epäonnistumista, kipua, yritystä uudelleen arviointiin, totuuden tajua oikein tekemisestä onnistuassamme.
Mitä kirkko asian hyväksi tekee, muistuttaa meitä ikuisesti vaikuttavasta perisynnin substanssista jolloin tämä vaiva on mukana joka päivä teemme mitä hyvänsä ja mikä jättää ja vaikuttaa kaikkeen jälkensä.
Kohoaako Ihminen edellisellä opetuksella koskaan henkisessä tasossaan sinnepäin mitä Jeesus halusi kirkastaa.
Tämän päivän kirkolliskokouksen haasteisiin edellinen näyttää tietenkin pieneltä.
Varhaisten kirkolliskokousten tunnustukset kuitenkin muotoiltiin Ihmisiä ja hallitsijaa varten yhteisessä konsensuksessa hallitsemista varten, ja ehkä vähän myös silloista ymmärrettyä hengellistä perintöä mukaillen. Huomata voi myös tekstien kanonisoinnin olleen työn alla sopuisaan tulokseen katsottaessa.
Rauhanyhdistys toimii sujuvasti yhteistyössä kirkon kanssa. SRKY sanoutuu silti irti omissa seuroissaan kirkon virallisista linjauksista suhteessa naispappeuteen. Rauhanyhdistyksen pappeja ei ole sanottu irti pappisvirasta, koska he voivat toimia alttarilla yhdessä naispapin kanssa. Ehkä tulevaisuudessa lestadiolainen pappi voi toimia yhteistyössä myös homoseksuaaliksi tunnustautuvan papin kanssa? Naispappi ja homoseksuaali pappi ovat kuitenkin SRKY:n käsityksen mukaisen Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Lestadiolaisen papin viran toimitus on vain maallista työtä, joka tapahtuu oikean Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Se on yhtä sopivaa työtä kuin mikä tahansa muu työ?
Naispappi ja homoseksuaali pappi ovat kuitenkin SRKY:n käsityksen mukaisen Jumalan valtakunnan ulkopuolella.
Entä tunnetusti ahne liikemiespappi, kun ahneus on samassa syntiluettelossa kuin homouskin?
Ei papin eikä maallikon ulko-tai sisäpuolella olo Jumalan valtakunnassa ole minkään ihmisyhteisön, ei edes seurakunnankaan, ratkaistavissa. Ev.lut. kirkossa kirkkojärjestyksen mukaisesti vihitty pappi on oikea pappi riippumatta sukupuolestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai varallisuusasemastaan. Synnitön ei ole meistä yksikään, mutta pappislupaus velvoittaa kilvoittelemaan elämässä niin, että emme herättäisi pahennusta seurakunnan keskuudessa. Tämä velvoite vaatii muun muassa välttämään ahneuden syntiä ja hillitsemään seksuaalisia himoja.
Uskon Rauhanyhdistysläisen papin palvelevan samalla tavalla kaikkia seurakunnan jäseniä virassa ollessaan.
Eikö kuitenkaan ole mitään sanottavaa siihen kun virassa toinen jalka on sydämen tunnustamassa seurakunnassa ja toinen jalka palkkaa työstä maksavassa seurakunnassa.
Kirkollinen virkaan asettaminen korvaa siis tämän asian, ja Piispoillemme käytäntö sopii hyvin. Mistä hengellisen substanssin muodosta on kysymys, ja mistä edellisen uskontotuusasian hyvin katsova argumentaatio löytyy. Toki täällä jo vastattiin; vihkimyksensä jälkeen kaikki ovat pappeja.
Minua vastaus ei tyydytä.