Kotimaassa on hyviä blogeja päättyneen kirkolliskokouksen annista.
Huomionarvoista on viiden Piispan sanankäyttöoikeuden toteutuminen. Olisikohan ollut suunniteltu juttu kompromissinä.
Kirkkomme katsoo kirkollisen vihkimisen koskevan miestä ja naista.
Näin kompromissit samansukupuolisen tahtomisen vahvistamisissa sanoissa eivät koskisi kirkollista vihkimistä vaan vihkimistä mikä olisi sama kuin maistraatin toimittama. Ilman kirkon päätöksiä on kyseenalaista voiko asiaa tuoda kirkon alttarille osan kirkon papeista katsovan moisen synniksi.
Eikä tässä kaikki; siunauksen mahdollisuus ilman kirkon päätöksiä ei olisi kirkon eikä sen alttarin siunaus.
Näin ilman kirkon alttaria ja ilman kirkon päätöksiä on oikein puhua parille osoitetusta esirukouksesta mikä hyvin on mahdollista sanoittaa siunausta pyytäväksi.
Edellisessä blogissa tuumasin voisiko esirukouksen maistraatin pareille samansukupuolisessa tahtomisen vahvistamisessa hoitaa virastopäivystysosuuttaan velvollisuuksissaan hoitava pappi tulleille maistraatin todistuksille asianosaisineen paikalla olevina tai ilman. Jostain syystä ei tullut palautetta. Asiallista olisi toteutuneet esirukouspyynnöt saattaa Jumalanpalvelukseen yleiseksi tiedoksi em.kohdassa.
Kirkolliskokouksesta syntyneitä hyviä blogeja katsoessani jostain syystä mieleeni tuli Jumalanpalveluksemme viimeinen sanallinen.
Lähtekää Rauhassa, ja palvelkaa Herraa Iloiten.
Helsingissä lähdettiin reippaasti liikkeelle. Piispa ilmoitti Heillä vihittävän, mutta ilman kirkon päätöksiä kyse ei ole kirkollisesta vihkimisestä siunauksineen. Tämän olisi Piispa voinut tuoda ilmi henkilökohtaisesti.
Kun joku huomaa valittaa minne valitus osoitetaan, ja kuka käsittelee.
Toivon runsasta palautetta.
