Seurakuntavaalit on kirkolliskokousvaalin ensimmäinen kierros
Kirkkoa koskevat isot päätökset tehdään kirkolliskokouksessa. Sen edustajat valitaan eräitä asemansa puolesta jäseninä olevia lukuun ottamatta vaaleilla, maallikot omassa ja pappisedustajat omassa vaalissaan. Papit äänestävät pappeja ja seurakuntien luottamushenkilöt maallikkoja.
Kirkolliskokouksen vaali muistuttaa valtiollisten ja kunnallisten vaalien tapaa. Niinpä ehdokkaat ryhmittyvät valitsijayhdistyksiksi, joiden saama edustajamäärä riippuu koko yhdistyksen äänimäärästä. Yhdistyksen sisällä ratkaisevat ehdokkaiden saamat henkilökohtaiset äänimäärät.
Tässä on jälleen yksi paikka, jossa valta ja vastuu eivät toimi. Kirkon tapa lienee edelleen, valitsijayhdistyksissä saattaa olla kovin eri tavoin ajattelevia ehdokkaita. Äänioikeutettu ei siis voi tietää, mitä hän äänellään lopulta kannattaa.
Yhdistykset profiloituvat vieläkin harvoin ohjelmallaan. Ohjelmia saatetaan jopa vierastaa, ”ei ole tapana”. Saman listan ehdokkaana on vain sattumanvarainen joukko hyviä ihmisiä.
Jäsenet on tehokkaasti etäännytetty kauas kirkolliskokouksen valinnasta. Vallan ja vastuun syntyminen on monimutkainen prosessi. Seurakuntalainen putoaa kärryiltä viimeistää siinä vaiheessa, kun aletaan puhua synodaalisesta ja episkopaalisesta.
****
Seurakuntavaalit ovat se paikka, jossa jäsenet voisivat vaikuttaa myös kirkolliskokouksen kokoonpanoon.
Kirkolliskokouksessa käsiteltävät asiat ja koko sen valinta ovat kuitenkin olemattoman vähän esillä seurakuntavaalien yhteydessä. Monille valituillekin se tulee yllätyksenä vuoden päästä.
Kirkossa demokratiaan suhtaudutaan kaksijakoisesti. Kun mennään vähänkään syvemmälle päätöksenteon perusteissa, demokratiaa ei aidosti hyväksytä. Erilaiset vallan käyttäjät nivoutuvat monimutkaiseksi verkostoksi, joka häivyttää vallan ja vastuun.
Kirkolliskokousta ei pidetä samaan tapaan jäsenten edustajana kuin vaikkapa eduskuntaa, vaikka kirkon jäsenillä saattaa olla sellainen luulo. Tai tietävätkö seurakuntalaiset ylipäätään, miten kirkolliskokous valitaan?
Kirkolliskokousedustajat edustavat ammattikuntaansa (papit) tai hiippakuntia (maallikot). Kirkolliskokous ei ole jäsenistö pienoiskoossa. Valta ei nouse jäsenistöstä ylös, vaan päinvastoin.
Jäsenvaaliin on vielä pitkä matka, mutta jotain voisi tehdä kirkolliskokousvaalin puolesta. Seurakuntavaalien yhteydessä tulisi tätäkin aihetta pitää esillä. Ja tulevissa kirkolliskokousvaaleissa tulee korostaa valitsijayhdistysten ohjelmaa, mentäisiin sisältö edellä.
On totta, että kirkko on eri asia kuin valtio ja kunta. Kirkko perustaa Raamattuun ja kristilliseen traditioon, joiden tulkintaan papisto on vihitty. Ihmiset kuitenkin päättävät, miten perusteita tulkitaan meidän aikanamme.
Ehkä on niin, että ryhmän ajatusten tarkkaaminen on tärkeämpää kuin yksilön. Vaalit eivät ole enää henkilövaaleja muut kuin Presidentin. Yksi ihminen ei paljon vaikuta, jos ei satu olemaan puolueen puheenjohtaja. Ryhmän henki ratkaisee tuloksen. Toisaalta minkään henkilön tai ryhmän todellista väriä ei näe ennen vaaleja. Vain ääri-ihmiset tekevät mitä sanovat tekevänsä.
Markku
Kiitos että nostit esille tärkeän kysymyksen vaaleista ja niiden ohjelmasta.
Meillä Keskustan Varsinais-Suomen piirissä ainakin on selkeä vaaliohjelma, jonka hyväksyimme tiistaina 4.9.2018 Turussa pidetyssä Kirkollisasiain toimikunnassa.
Jos et pane pahaksesi niin julkaisen tuon kokouksen ensimmäisen pykälän kokonaisuudessaan.
1. Syksyn seurakuntavaalien aktivointia
Hyväksyttiin Varsinais-Suomen piirin seurakuntavaalien vaaliohjelma.
Keskusteltiin vaalien valmisteluista. Kukin seurakunta toimii omien edellytystensä mukaan. Suositellaan että mahdollisuuksien mukaan listat saadaan niin täyteen kuin mahdollista. Viimeinenkin ääni voi ratkaista.
Keskustelussa phdittiin, miten vaalit saataisiin ihmisten tietoon.
Tässä hyväksytty vaaliohjelma
V-S Keskusta Seurakuntavaaliohjelma 2018
Minun kirkkoni on lämmin lähiyhteisö
Sen muodostamme me kaikki yhdessä, ketään ei jätetä ulkopuolelle. Yhteistyöllä rakennamme paikallista identiteettiä, luomme ja vahvistamme yhteisöllisyyttä. Arvostamme jäsentemme lahjoja ja annamme tilaa niiden käytölle. Lähimmäisenrakkaus saa meidät toimimaan, kannamme toinen toistemme taakkaa, autamme, kuljemme rinnalla niin ettei kukaan jää yksin tai taakoitu.
Minun kirkkoni rakentuu tutuille ja rakkaille arvoille
Tämä maa on rakennettu Raamatusta nousevien arvojen pohjalle, mikä on näkynyt suurena siunauksena. Kirkolla on ollut keskeinen rooli näiden tuttujen ja rakkaiden arvojen esillä pitäjänä. Ne ovat arvokkaita ja toimivia myös tänään. Haluamme pitää ne keskiössä myös jatkossa. Se takaa turvallisen kasvupohjan erityisesti kasvavalle sukupolvelle, lapsillemme ja nuorillemme.
Minun kirkkoni seuraa aikaansa
Ympärillämme oleva maailma muuttuu jatkuvasti, ja se haastaa myös kirkon. Kirkon vahva ydinsanoma on ja pysyy, mutta toimintaympäristö on jatkuvassa muutoksen myllerryksessä. Seurakunnan aiempia toimintamuotoja ja -tapoja haastetaan yhtä lailla ja siksi teemme jatkuvasti työtä löytääksemme tässä ajassa toimivat konseptit. Seurakuntien työntekijöiden rooli on muuttumassa palveluntuottajista toiminnan mahdollistajiksi. Vanhoista siiloutuneista ja työaloihin jakautuneista toimintamalleista voidaan hiljalleen siirtyä paremmin tämän päivän haasteisiin vastaaviin malleihin. Ymmärrämme hyvin sen että toimintakulttuurin muutos ottaa aikansa, mutta suuntaudumme jo nyt sen mukaisesti.
Minun kirkossani seurakuntalaiset ovat keskiössä
Aiemmin seurakunnan toiminta perustui siihen, että työntekijät järjestivät toimintaa. Tuo malli ei toimi enää tässä ajassa parhaalla mahdollisella tavalla. Talouden niukkenevat resurssit ohjaavat meitä etsimään uusia malleja, toisaalta seurakuntalaisilla on tänä päivänä yhä enemmän ja laajempaa osaamista samoin kuin monenlaisia lahjoja. Monilla työuransa päättäneillä on enemmän aikaa ja resursseja rakentaa seurakuntaa ja kirkkoa. Siksi haluamme antaa enemmän tilaa seurakuntalaisten parista nouseville toiveille ja tarpeille ja omaehtoisille aktiviteeteille.
Minun kirkkoni on monipuolisen ja elävän toiminnan keskus
Monet vanhemmat kirkot on rakennettu menneen maailman tarpeiden mukaan. Istumme edelleen esim. epämukavilla penkeillä toinen toistemme niskaa tuijottaen. Lasten ja nuorten luontaista elävyyttä tai ääntä on saatettu paheksua (tai pelätä), eikä liikkumiselle ole juurikaan annettu tilaa. Siksi haluamme purkaa vanhoja rajoitteita ja käytäntöjä.Haluamme kehittää kirkkotiloista eläviä, tämän päivän tarpeisiin ja toimintaan muuntuvia seurakunnan toiminnan eläviä ja iloisia keskuksia, joissa viihdytään, tunnetaan olo kotoisaksi ja vahvistetaan yhteenkuuluvuutta. Lapsena ja nuorena syntynyt lämmin suhde omaan kotikirkkoon, seurakuntaan ja uskoon kantaa läpi koko ihmisen elämän.
Minun kirkkoni on aktiivinen yhteisön rakentaja
Julkisten palveluiden väheneminen, yksinäisyys, taloudellinen niukkuus, lapsiperheiden tiukka arki, koulukiusaaminen, maatalouden heikko kannattavuus ja ilmastonmuutos ovat esimerkkejä niistä asioista, jotka juuri nyt haastavat sekä yksilöä että koko yhteisöä ja yhteiskuntaa. Siinä on selkeä tilaus seurakunnalle ja kirkolle. Niillä on jo olemassa valmiita työkaluja em. haasteiden lievittämiseen, mutta samaan aikaan on tärkeätä löytää uusia malleja. Kirkon, seurakunnan ja kolmannen sektorin yhteistyön lisäämisen avulla voimme tehdä paljon enemmän. Samoin tulee vahvistaa yhteistyötä seurakunnan ja kunnan välillä, keskiössä on erityisesti varhaisnuoriso- ja nuorisotyö sekä toimivat ja luottamukselliset suhteet paikallisiin kouluihin. Uusia eväitä tarvitaan myös siihen, miten nuorten yhteys seurakuntaan saadaan säilymään heidän muuttaessaan opiskelun perässä toiselle paikkakunnalle.
Minun kirkkoni ottaa myös vieraat lämpimästi vastaan
Kirkko on ollut Suomessa ensimmäinen globaali ja kansainvälinen toimija. Lähetystyö on kasvattanut meidät vastuuseen koko ihmiskunnasta. Tätä tärkeää työtä kristillisen sanoman levittämiseksi, humanitäärisen avun jakamiseksi ja inhimillisen hädän lievittämiseksi tarvitaan jatkossa entistä enemmän. Tänne muuttaa ihmisiä erilaisista kulttuureista kaikista maanosista, osa vapaaehtoisesti työn ja koulutuksen perässä, osa pakoon sotaa, tuhoa tai ilmastonmuutosta. Seurakunnilla on tärkeä rooli maahanmuuttajien kotouttamisessa ja paikalliskulttuurin vahvistajana. Otamme heidät lämpimästi vastaan seurakunnan yhteyteen, emmekä anna tilaa rasismille tai syrjinnälle.
******
Kirkon jäsenenä voit vaikuttaa siihen, miten kotiseurakuntasi toimii lasten, nuorten, perheiden, sairaiden, yksinelävien, vanhusten, koko suomalaisen yhteiskunnan hyväksi. Seurakuntavaaleissa valittavat luottamushenkilöt puolestaan valitsevat uudet kirkolliskokousedustajat päättämään koko kirkon linjasta. Anna äänesi ja vaikuta!
Seurakuntavaalit su 18.11.2018. Ennakkoäänestys 6.-10.11.
#minunkirkkoni
#seurakuntavaalit2018
#keskusta