Eilen ilmestyneessä Kotimaa -lehdessä (Km 18.12. Kirkko voi jakautua erilaisiin liikkeisiin) pohdittiin kysymystä luterilaisen kirkkomme mahdollisesta kahtiajakautumisesta seksuaalieetisten linjaerojen takia. Pohdiskelun taustalla oli ristiriitaisen vastaanoton taannoin saanut Lännen Median teettämä mielipidetiedustelu, jonka pohjalta toinen puoli papistosta uskoo kirkon jakautuvan ja toinen puoli ei. Alhainen vastaamisaktiivisuus ja eräät muut seikat kyseenalaistavat edellä mainitun mielipidemittauksen tarkkuuden, mutta pohdiskelu kirkkomme jakautumisesta on perustelua. Kristinusko on maailmassa parintuhannen vuoden takaisen alkunsa jälkeen jakautunut joidenkin arvioiden mukaan jopa 14 000 eri tunnustuskuntaan, jossa kaikki pienetkin erilliset seurakunnat, joilla on oppilisia eroja, lasketaan mukaan.
Seksuaalietiikka on tärkeä aihe, mutta olen viime vuosina kantanut huolta siitä, että kuva kirkosta on vain yhdestä aiheesta käytävän keskustelun yksipuolisuuden johdosta saattanut muodostua suurelle yleisölle varsin yksipuoliseksi. Suomalainen yhteiskunta on nyt keskellä merkittävää murroskautta ja myös luterilaiselta kirkoltamme voidaan odottaa punnittuja kokonaisnäkemyksiä maamme sosiaalieettisestä tilasta. Vaikka piispat käsittelevät usein sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä lehtihaastatteluissa, laajemman puheenvuoron aiheesta he ovat julkaisseet viimeksi vuonna 1999. Tuolloin ilmestyi Kohti yhteistä hyvää– julkilausuma, joka käsittelee hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuutta. Vaikka julkilausuman teksti on monelta osin yhä ajankohtainen, sen julkaisusta on viisitoista vuotta ja Suomi on muuttunut vuosituhannen vaihteen jälkeen merkittävästi.
Kohti yhteistä hyvää -julkilausuma herätti aikanaan keskustelua siitä, että puuttuiko kirkko liiaksi poliittisen elämän piiriin kuuluviin kysymyksiin. Tämän kaltaisia reaktioita ei pitäisi liiaksi etukäteen pelätä, sillä palaute saattaa kertoa myös jotain sanoman vaikuttavuudesta. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuteen kohdistuu nykyisellään merkittävä haasteita ja epävarmuustekijöitä. Jos kirkko haluaa jatkossakin olla keskeinen yhteiskunnallinen toimia Suomessa, sen on korkea aika lähitulevaisuudessa julkaista uusi laaja sosiaalieettinen kannanotto.
Lyhyt kommentti Ville Jalovaaran asialliseen kirjoitukseen.
Kirkko käyttää jo tällä hetkellä aivan liikaa sosiaalieettistä vaikutustaan yhteiskunnassamme, jotä todistaa realistisesti KD:n ja Perussuomalisten äänestys käyttäytyminen ihmistasa-arvokysymyksessä. Kirkolla on jopa käytännössä oma puolue valvomassa sen etuja.
Valtio ja kirkko ehdottomasti erilleen ja kirkko sitten keskittyisi siihen rehelliseen sanomaan mitä varten se on synnytettykin.
Reino, evankelis-luterilaisella kirkolla on ollut äärimmäisen pidättyvä, jopa torjuva asenne Kristillisdemokraattista puoluetta kohtaan sen perustamisesta lähtien. Kristillinen Liitto perustettiin 1959 nk. viidennen herätysliikkeen ja vapaiden suuntien toimesta, oli siinä (perustamisessa) mukana myös lestadiolaiseen Uusheräykseen lukeutunut oikeistolainen ääriarvokonservatiivi Martti E. Miettinen. Muistaakseni myös blogisti (Ville Jalovaara)on väitöskirjassaan sivunnut kirkon suhtautumista Kristillisen Liiton perustamiseen.
Kari-Matti Laaksonen
Kun kirjoitan KD:sta niin teen sen tämän hetken mukaisesti. Nykyistä hallitusohjelmaa tehtäessä KD ilmoitti mukaantulonsa ehdoksi, että avioliittolakia kirkon opin mukaisesti ei tule ohjelmaan. Tämä hyväksyttiin ja niinpä kysymys meni kansalle josta tulos on kaikkien tiedossa.
Kirkko on ilmoittanut, että ministeri Räsänen ei edusta kirkkoa mutta ei ole kumonnut Räsäsen ajatuksia, käsityksiä. Räsänen on itse vahvistanut toimineensa kirkon opin kukaisesti.
Tarkennus. ..avioliittolakia vastoin kirkon oppia ei tule…..
” Kirkolla on jopa käytännössä oma puolue valvomassa sen etuja” Reino Suni
Mikä tuo puolue on? Perinteisestihän se on ollut kokoomus. Nyt kokoomus maksoi Lännen median lehdissä olleet Stubbin uutiset, joissa hän kehoitti kannattamaan äänestykseen tulevaa avioliittolakimuutosta. (Asia maksajasta tuli ilmi torstain A-studiossa kun toimittaja kertoi kokoomuskentän ääniä kokoomusta koskien. Kentällä kuulema ihmeteltiin/paheksuttiin sitä, että ko. uutiset maksettiin kokoomuspuolueen varoista.)
Mielestäni kirkkopolitiikka ei ole koskaan kirkon tärkein sanoma. Sitä joulun ajan tärkeintä sanomaa voi kuunnella esimerkiksi oheisesta linkistä:
https://www.youtube.com/watch?v=2s_QgMCW9ks
:
Kiitos Tuula. Vaikuttava esitys. Todella ”Yksi joulu muutti historiaa” kuten laulussa kerrotaan.
Arvokashuomio Ville Jalovaaralta, mutta samalla tavoin voisi luinnehtia koko yhteiskunnastamme. Sosiaalietiikan sijaan yhteiskunnallinen keskustelu on viime vuiosina painottunut vapausetiikkaan.
Tämä pätee myös käyttyyn keskusteluun seksuaalietiikasta, johon Ville tekstissään viittaa. Kysymyusasetteluun pohjautuen esimerkiksi aviioliittokysymystä on pohdittu nimenomaan vapauseettisesti ja korkeintaan välilisesti sosiaalieettisesti. Perhepolitiikan sosiaalieettiset kysymykset liittyvät lähemmin muuhun lainsäädäntöön.
Viime vuosina vapausetiikka on ollut sosiaalietiikan sijaan päällimmäisenä myös sosiaali- ja terveys politiikassa sekä sivistyspolitiikassa: palvelujen tavoitettavuus ja kohdentuvuus on jäänyt keskustelussa sisältövalintojen jalkoihin.
Olemme kysyneet: ”Minkälaisia palveluja minulla on valitavanani”, tai ”keiden kaikkien valittavana nämä palvelut ovat” sen sijaan että kysyisimme, ”riittvätkö nämä palvelut kaikille” tai ”onko näihin palveluihin kaikilla varaa”.