Luther-säätiön ja Lähetyshiippakunnan toiminta on loogista. Se saa voimansa kirjaimista ja niiden tulkinnasta. Vakaumus vie yhteisöä samaan suuntaan kuin kaikkia muitakin kompromisseihin taipumattomia yhteisöjä: eroon ja omaan universumiin.
Myös Tampereen tuomiokapitulin taannoinen päätös erottaa piispa Risto Soramies pappisvirasta on looginen. Kapituli tekee myös pilkulleen, mitä kirjain kehottaa: jos rikot, maksat. Nyt Soramies sai ison laskun. Sekä teologisesti että inhimillisesti.
Kaksi logiikkaa törmää. Kaksi todellisuuskäsitystä ja teologista itseymmärrystä.
Erikoiseksi tilanteen tekee ajatus kahdesta kirkosta, näkymättömästä eli hengellisestä Kristuksen kirkosta sekä näkyvästä laitoskirkosta. Tarkemmin sanottuna kyse on siitä, että jokin ryhmä (L-säätiö & L-hpk) kokee edustavansa näkyvänä hengellistä kirkkoa enemmän kuin toinen (iso paha ev-lut) näkyvä kirkko. Tämä ei mielestäni enää ole loogista, sillä tosi hengellinen Kristuksen kirkko on aina näkymätön ja siihen ovat osallisia kaikki kristityt täysin riippumatta omien kirkkokuntiensa ekumeenista asiapapereista. Hengelliseen kirkkoon kuulutaan tunteen kautta, ei oppilauseiden. Kristuksen kirkon jäsenyys ei voi olla sidottu historillisiin ja maantietteellisiin dokumentteihin.
Sympatiani ovat kuitenkin L-säätiön ja L-hiippakunnan papiston ja vastuunkantajien luona. Ehdottomuudessa ja oman elämänsä likoon laittamisessa on aina jotain kunnioitettavaa. Luen parhaillani Antti Tuurin romaania Alkemistit. Siinä päähenkilöt ovat swedenborgilaisia ja laittavat oman elämänsä likoon – ja läheistensä myös.
En vertaa luthersäätiöläisiä (tai muita uskalikkoja) swedenborgilaisiin muuten kuin Tuurin kirjan päähenkilöiden psykologisen logiikan kannalta: Kultaa voi valmistaa jos pitää itsensä hengellisesti puhtaana ja noudattaa kirjoituksissa olevaa viisautta.
Tarkennan sen verran, että kun kirjoitin ”oman arvion mukaan katkaissut siteensä tuhatvuotiseen kirkkoon” viittasin sillä piispa Soramiehen arvioon Suomen ev.lut. kirkon tilasta, en omaan arviooni. Itse uskon vakaasti toimivani kirkon tuhatvuotisessa perinteessä toimiessani Suomen ev.lut. kirkon saarna- ja opetusvirassa.
Täsmällisempää muuten olisi käyttää piispa Soramiehen kohdalla kapitulin muotoilua: ”erotettiin pappisvirasta Suomen ev.lut.kirkossa.” Tampereen hiiippakunta ei tietenkään voi ottaa kantaa muiden kuin oman papiston pappisoikeuksiin, ja se ei ole kannanotto, etteikö piispa Soramies voi edelleenkin toimia Kristuksen kirkon pappina siinä ”kirkkorakenteessa” jonka piispaksi hänet on valittu.
Mielestäni kirkkomme piispat ovat toimineet oikein suhtautuessaan Lähetyshiippakuntaan kuten mihin tahansa muuhun itsenäiseen kirkkokuntaan. Käsittääkseni Lähetyshiippakunnalla on aidon Kristuksen kirkon tuntomerkit piispan virkaa myöten, vaikka itse vihkimys ei toteutunut täysin kanonisen perinteen mukaisesti. Lähetyshiippakunnan papit kastavat lapsia siihen kuuluvien henkilöseurakuntien jäseniksi, mikä on myöskin hyvin merkittävä itsenäisen uskonnollisen yhteisön tuntomerkki.
Mielestäni suurin ongelma tässä on nyt se, että Lähetyshiippakunta ei itse usko omaan asiaansa ja rohkene ottaa vastuuta tekemistään päätöksistä. Toimimisesta itsenäisen kirkkokunnan julkisin tuntomerkein seuraa tiettyjä asioita: esimerkiksi se, että ei voi olla pappina kahdessa kirkossa yhtä aikaa.
Palasin juuri kirkosta 220- vuotisjuhlamessusta. Lauloin kuoron kanssa parvella. Tunsin, että lauloimme hyvin Se oli harras juhlallinen tunne.
Tiedän, että uskon. Se on ollut koko elämäni ajan hyvä tieto, jonka varassa jaksan. Uskon, että suurin osa ihmisistä tuntee näin. Usko on uskomista. Se on tunne siitä, että on hyvä olla Korkeimman varjeluksessa joka hetki.
” Kultaa voi valmistaa jos pitää itsensä hengellisesti puhtaana ja noudattaa kirjoituksissa olevaa viisautta.”
Tämän ajatuksen yhteydessä mieleeni nousee Raamatun sana: ”Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten.
Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista (edellä mm. epäpyhät ja tyhjät puheet, jotka jäytävät ympäristöä kuin syöpä), tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.” 2Tim.2:20-21
Kun ihminen suostuu puhdistusoperaatioon, niin Jumala valmistaa hänestä astian jaloa käyttöä varten, ehkäpä jopa kulta-astian.
Tämäkö on ”Kainin kirkon” päämäärä tänäpänä myös meillä Suomessa?
”Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten?” Kukapa meistä olisi savea parempaa ainesta? Alkemistien pyrkimykset kullan valmistamiseen ovat aina valuneet hukkaan. Ei pyhittyminen ole paremmaksi muuttumista vaan työhön ryhtymistä.
Minä en usko mihinkään näkymättömään kirkkoon.
Teemu Kakkuri :”Minä en usko mihinkään näkymättömään kirkkoon.”
Voi hyvänen aika. ”Isä meidän” on tuon kirkon korkein johtaja ja kuten hänen ”Poikansa” sanoi, ”hänen Isänsä kodissa on monta asuinsijaa”. Jo alkuaikojen kansankokous ekklesia ymmärsi tuon näkymättömän kirkon todellisuuden ja halusi rajata sen aistihavaintojen maailmasta erilliseksi ”circukseksi” , joka keltin kielessä tunnettiin nimellä ”kyrk”.
Näkymätön kirkko on jokseenkin epäraamatullinen ajatus: ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella.”
Martti Pentti :”Näkymätön kirkko on jokseenkin epäraamatullinen ajatus: ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella.””
Vain maan päällä elämiseen tarkoitetuilla ihmistaidoilla ja kyvyillä ei maan päälle perustettua kirkkoa voi mielestäni koskaan tehdä sellaiseksi, että äärettömän maailmankaikkeuden luoneen Luojan koko ”kirkko” olisi yhdelläkään vuorella kokonaisuudessaan fyysisin aistein nähtävissä. Kirkko voi mielestäni olla vain tuon näkymättömän eettisen maailman äänitorvi maan päällä asuville ihmisille ja Jumalan rakkaus heijastua ilmennyksenä ihmisten keskinäisessä toiminnassa mikäli he tahtovat seurata Jeesus Kristuksen viitoittamaa tietä. ”Näkymättömän” minuutensa ”työkaluina” heillä on tällä tiellä käytössään Raamatun lisäksi myös mm. heille annetut ”näkymättömät” järki ja omatunto.
”Vain maan päällä elämiseen tarkoitetuilla ihmistaidoilla ja kyvyillä ei maan päälle perustettua kirkkoa voi mielestäni koskaan tehdä sellaiseksi, että äärettömän maailmankaikkeuden luoneen Luojan koko ’kirkko’ olisi yhdelläkään vuorella kokonaisuudessaan fyysisin aistein nähtävissä” Onko tämä nyt sitä ’alkemiaa’? Eikö kirkko ole juuri se Kristuksen seuraajien maan päällä ajassa toimiva joukko, jonka tulisi tuottaa Hengen hedelmiä, olla suolana ja valona? Juuri rakauden sanoman ja rakkauden tekojen tulisi tehdä kirkko näkyväksi. Onko näkymätön kirkko edes elävä kirkko?