Vuoden alussa valittiin luterilaisille uusi kirkolliskokous. Ensimmäinen kysymys vaalin jälkeen oli, lisääntyikö uudistusmielisten joukko? Se kasvoi ja sitten kysyttiin, kasvoiko se riittävästi?
Tämän ajan tunnussanaksi sopii ”riita”. Maailman kirjat ovat sekaisin. Meillä on talous ja politiikka sekaisin. Myös kirkon tilannetta kuvaa parhaiten ristiriitaisuus. Kummallista kyllä sen keskiössä on kiista sukupuolesta.
Kymmeniä vuosia kiisteltiin naisen oikeudesta kirkon virkaan. Se hyväksyttiin vuonna 1988, mutta riita ei siihen loppunut. Alkoi kiista mies- ja nais-parien oikeudesta avioliittoon. Eduskunta hyväksyi asian vuonna 2014. Edellinen kirkolliskokous päätti vuonna 2020, ettei se käy kirkolle. Piispainkokoukselle tuli tehtäväksi antaa esitys vallitsevan erimielisyyden ratkaisemineksi.
Esitys valmistui maaliskuussa ja 13. toukokuuta aloittava kirkolliskokous saa sen eteensä.
Keskeinen sisältö on, että kirkko hyväksyy nyt vallitsevan tilanteen, eli kaksi erilaista avioliittokäsitystä. Iso osa papeista vihkii jo nyt samaa sukupuolta olevat avioparit. Arkkipiispa Tapio Luoman mukaan ”otamme ison askeleen pitkään jatkuneen avioliittokeskustelun eteenpäin viemiseksi”. Piispojen mukaan heidän esityksensä tuo kiistaan ratkaisun, ”mutta kuitenkin sillä tavoin, ettei se hajoita kirkon ykseyttä, eikä loukkaa kenenkään oikeuksia”.
Osa kirkon jäsenistä on toista mieltä. Ensimmäisenä esitti hätähuutonsa kansanedustaja Päivi Räsänen. Hän kuvasi piispojen esitystä järjettömäksi ja epäkristilliseksi ja uhkasi (taas) erota kirkosta. Dogmatiikan emeritus-professori Miika Ruokanen kertoi lausunnon merkitsevän luopumista juutalais-kristillisen Vanhan- ja Uuden testamentin opetuksesta avioliitosta. Hän itse korostaa ennen muuta Raamatun luomiskertomusta.
Tähän mennessä vahvimman hyökkäyksen piispojen esitystä vastaan tekivät useamman herätysliikkeen johtajat kannanotossa 20. maaliskuuta. Sen mukaan Raamatun opetus avioliitosta on ”selkeä ja yksiselitteinen”. ”Emme hyväksy samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteiden siunaamista emmekä tällaisessa parisuhteessa elämistä”.
Mutta haloo, onko Raamatun avioliittokäsitys selkeä ja yksiselitteinen? Ei ole. Ei Vanhassa – mutta ei myöskään Uudessa testamentissa. Vanhan testamentin moniavioisuus on yhä tänäkin päivänä ongelma m.m. Etelä-Afrikan kirkoissa ja maailman suurimmassa luterilaisessa, Etiopian Mekane Yesus kirkossa. Ja mitä alkukirkkoon tulee, oli avioliitto satoja vuosia ei kirkon, vaan valtion käsissä.
Meillä Suomessa oli avioliitto-instituution iso kriisi, kun avioerot sotien jälkeen voimakkaasti kasvoivat. Pastori Matti Joensuu Tampereella ja vähitellen koko kirkko vastasi tähän perustamalla Perheasiain neuvottelukeskuksia. Hallinto-kirkko vastasi pykälillä. Kirkolliskokous päätti lähes yksimielisesti kieltää eronneitten vihkimisen. Kirkkolaki ei kuitenkaan tullut voimaan, sillä presidentti J.K. Paasikivi ei sitä allekirjoittanut. Tänään asiasta ei edes keskustella, vaikka sille olisi selvä raamatullinen perusta. Evankeliumien Jeesus kielsi avioeron.
Mikä on kirkon avioliittokysymyksen ydin? Luomiskertomus kuvaa luomista, ei avioliittoa. Eikä kirkko ole historiallisten käytäntöjen museo, vaan se elää mukana ajassa. Loogisesti ajatellen johtaisi Raamatun fundamentalistinen tulkinta mahdottomuuksiin. Paavali hyväksyi orjuuden, tämän päivän kristillinen kirkko ei hyväksy. Emmekä hyväksy naisen alistamista, vaikka patriarkaalisuus on yksi Raamatun punaisista langoista.
Kuten Tapio Luoma on todennut, ei uskomme kohde ole Raamatun avioliittokäsitys, vaan Jeesus Kristus. Ihan hyödyllistä on miettiä, mikä on kristillisen uskon ytimessä ja mikä taas omaan aikaansa sidottua. En ole dogmaatikko, enkä yritä esittää täydellistä luetteloa, mutta mainitsen joitakin pysyviä ydinasioita kristittyjen pyhässä kirjassa. Sellaisia voisivat olla eettinen, analysoiva ja kriittinen pohdinta. Lähimmäisenrakkaus. Toisen asemaan asettuminen ja erityisesti heikomman puolustaminen. Eräänlaisena miniminä Mooseksen kirjojen kymmenen käskyä. Jeesuksen opetus ja seuraaminen. Hänen meille antamansa malli.
Ei enää orjuutta, naisen alistamista tai Paavalin tuomiota sukupuolen perusteella. Sama Paavali kirjoittaa, että kaikki puhe, usko, tieto, profetoiminen ja uhrautuminen on yhtä tyhjän kanssa, jos rakkaus puuttuu. Siinäpä meille miettimistä.
Heikki Palmu on turkulainen kirjailija ja pappi. Kirjoitus on julkaistu HS Vieraskynässä 13.05.2024
