Oman seurakuntamme viime vuoden toimintakertomus ja tilinpäätös ovat hallinnon käsittelyssä. Ne kertovat miinuksella olevasta taloudellisesta tuloksesta ja samalla vahvasta seurakuntatyöstä alueellamme. Kirkon tehtävää toteutettiin monella tavalla seurakunnan työssä ja elämässä.
Viime vuoden tilinpäätös kertoo myös sen, että lähes 400 seurakunnan jäsentä erosi kirkosta ja seurakunnasta. Se on reilu prosentti seurakunnan jäsenmäärästä, joka on hieman yli 30 000 henkeä. Jos kirkosta eroaminen jatkuisi samanlaisena seuraavat kymmenen vuotta, se tarkoittaisi lähes 4000 jäsenen vähennystä seurakuntaamme.
Kirkosta eroamisen syitä on monia. Niistä on ollut paljon arvioita ja näkemyksiä. Joka tapauksessa viimeisen viiden vuoden ilmiö on ollut se, että eroamisherkkyys on kasvanut valtavasti aikaisempaan verrattuna. Kirkosta eroamiset jäävät näinä aikoina tiukentavasta taloudesta kertovien uutisten ja asioiden alle. Näillä kahdella asialla on kuitenkin yhteys.
Kirkon jäsenyys on liittymistä pitkään jatkumoon, jossa isämme ja äitimme ja heitä ennen eläneet ovat olleet. Se on hurskaasti sanottuna liittymistä ”pyhien ketjuun”, johon liitymme kasteessa usein jo pieninä lapsina Raamatun ja kirkkomme opin mukaisesti. Seurakunnan jäsenyys on kestänyt rippikoulun ja aikuistumisen aikaan, mutta sen jälkeen yhä useampi jättää kirkon. Nykyisin myös moni keski-ikäinen eroaa kirkosta.
Kirkon jäsenyys on edelliseen jatkaen liittymistä kirkon yhteiseen uskoon. Siitä, mitä se tarkoittaa, on monia painotuksia. Itse näen arvokkaana erilaisten kastettujen jäsentensä muodostaman uskon, toivon ja rakkauden yhteisön. Kirkossa meidän ei tarvitse ajatella kaikista asioista samalla tavalla eivätkä tapamme uskoa ja ilmaista sitä tarvitse olla samanlaisia. Uskon ytimeen liittyvät asiat ovat yhteisiä, mutta niistäkin saa kysellä. Myös kirkon jäsen saa epäillä ja ilmaista sen myös ääneen.
Kirkon jäsen voi vaikuttaa kirkossamme asioihin. Yksi tapa on tuoda ”oma äänensä” seurakunnan toimintaan ja hallintoon. Jos jokin asia kirkossa ”mättää” on kovin helppoa erota siitä, kun voisi kirkon jäsenenä vaikuttaa asioihin. Vaikka kirkko on enemmän kuin jäsentensä näköinen yhteisö, se saa olla myös jäsentensä näköinen.
Kirkon jäsenyys on yhteistä vastuuta tärkeistä asioista. Se on myös taloudellista vastuuta. Kirkon jäsenten määrän nopea väheneminen rapauttaa seurakuntien toimintamahdollisuuksia talouden muutenkin tiukentuessa. Kun yhteiskunnan palvelut ja turvaverkot muuttuvat ja heikentyvät, voisi kirkko toimia monessa asiassa paremmin, jos siihen kuuluu mahdollisimman moni. Jokainen kirkon jäsen hyötyy suoraan tai epäsuorasti siitä, että pysyy kirkon jäsenenä. Yhteiskuntamme ja paikallisyhteisömme hyötyvät siitä, kun kirkon jäsenyys pysyy vahvana.
Kirkon ovet käyvät onneksi molempiin suuntiin! Kirkkoon voi siis myös liittyä ja siihen paikallinen seurakunta kutsuu heitä, jotka ovat kirkon jäsenyyden jättäneet ja heitä, jotka eivät ole olleet koskaan jäseniä. Kirkossa elämme armosta ja rakennamme yhteistä elämää ja parempaa maailmaa.
Toivo Loikkanen
” Sitkeyttä ja lujuutta , vuosisatain historiasta ”.
Jokaisen päämäärän saavuttamiseksi , oli se sitten asetettu korkealle tai matalammalle , vaaditaan lujuutta.
Tuntuu ihmeelliseltä todeta nykyaikana , miten ihmiset satoja vuosia sitten unelmoivat niistä suurista päämääristä , joita he olivat toteuttamassa.
V. 1876. Kristillisen elämän valistuksen kohottaminen oli kansan elintarve. Sunnuntai koulut olivat tarpeellisia , sen olivat havainneet Saksalaiset . Sunnuntaikoulut ovat lähtöisin Englannista . Nopeasti se levisi myöskin Suomeen, kun huomattiin kirkollisten olojen hajannaisuus kaikissa sen muodoissa . Sunnuntaikoulujen avulla koetettiin palauttaa sitä kansan osaa joka oli vieraantunut kirkon yhteydestä.
V. 1895 , pidettiin kokous , jossa joht, Tuhkanen esitti , että Sundvallin ja Ervastin raamattu historian tulkitsemista ja tuntemusta tulee kunnioittaa. Kirkkoherra Bergman , lisäsi tähän vielä raamatun historian , ” Lasten raamatun ”, jossa Johanneksen evankeliumin kertomuksessa puututtiin myös raittiusasiaan . Kirkkoherra Päivärinta esitti , että Ervastin ja Sundvallin oppikirjoihin tarkennusta raamatunhistorian tärkeistä kohdista. Kiertokoulun opettaja Vuorinen esitti, että ensiksi opetettaisiin Lutherin katekismusoppi.
Kirkkoherra Päivärinta aloitti, että kaikki kuntalaisethan pitävät opettajista ja että he vuosittain uhraisivat varoja opettajien hyväksi , koska he uhraavat elämänsä meidän lasten hyväksi .
Näin opettajat saavat osallistua vuosittain näihin yliopistollisiin lomakursseille
1800 – luvulla ei ollut viisasta päästellä liian varomattomasti paperille kaikkea sitä, mitä olisi kaivattu. Suuret ihanat aatteet oli usein painettava syvälle sieluun.
Moni kokee suurta epäuskoa tunnustaessaan uskontunnustuksen sanoja ,
” Pyhään yhteyteen ”, lain yhteiskunnallinen eli siviilikäyttö kuuluu ensimmäisen uskonkappaleen luomiseen ja siten maallisen regimentin alueelle, joka vetoaa järjelliseen omaantuntoon , sitoen ulkonaisesti kaikkiin ihmisiin.
Hengellisessä regimentissä Jumala hallitsee yksin sanalla ja sakramentillä.
Tuula Hölttä: ”Kun lueskelee näitä kirkkoa vastaan esitettyjä kommentteja, ymmärtää hyvin miksi Jeesus ”antaessaan henkensä” sanoi ristillä :”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevä..”
??!! Tuo nyt oli aika huvittava rinnastus
Tuula Hölttä: “Kun lueskelee näitä kirkkoa vastaan esitettyjä kommentteja, ymmärtää hyvin miksi Jeesus ”antaessaan henkensä” sanoi ristillä :”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekeväT.
Tuo nyt oli huvittava rinnastus. Vähän kuin maallisista asioista keskustellessä vetää vähän väliä esiin ”natsikorttia”. Tässä tapauksessa siis……….. Sanoiko ehkä katolinen kirkko M. Lutherista vastaavaa? Palsta on asiallista keskustelua varten ja sitähän se on tässä ollutkin. Esitetty kritiikki on ollut hyvin maltillista verrattuna esim. siihen mitä Jeesus esitti aikansa uskonnollisista opettajista ja johtajista. Lueppa joskus Uutta testamenttia niin näet.
Tuula Hölttä: ”Uskoisin, että on muitakin, joiden mielestä usko on ”näkymätöntä todellisuutta..”
Heprealaiskirjeen 11. luku kuvaa sitä (Uusi kirkkoraamattu): ”1 Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. 2 Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut.”
Toivo Loikkanen: ”Vesa Ahlfors: Sallikaa lasten tulla …(Jeesus).”
??!! Miksi ihmeessä ne Jeesuksen sanat eräässä tietyssä tapauksessa vedät tähän? Siinä ei ollut millään tavoin kyse kasteesta eikä myöskään uskon omaksumisesta.
Kyseisessä tapauksessa Jeesus opetti ihmisjoukkoa. Lapsia pyrki Jeesuksen luo. Apostolit yrittivät estää sen ajatellen että Jeesuksella nyt ei olisi aikaa heille. Tällöin Jeesus sanoi heille: ”Sallikaa lasten tulla luokseni sillä taivasten valtakunta kuuluu heidän kaltaisilleen”. Loppuosalla tarkoitti tietysti, että taivasten valtakunta kuuluu vilpitönmielisille ihmisille jollaisia lapset ovat. Jeesus vietti aikaa lasten kanssa mikä ei tietenkään tarkoita, että hän olisi kehoittanut kastamaan heitä tai tarkistellut heitä jo uskon omaksuneina yksilöinä, opetuslapsinaan.
Toivo Loikkanen: ”Kirkollamme on yhteinen usko, joka on “kirjattu” ja luettavissa esim. kirkkomme Katekismuksesta (2000)..”
Kyseisessä Katekismuksessahan sanotaan, että Raamattu on Jumalan Sanaa ja että sen sivuilla ”Jumala puhuu ihmisille.” Monien teologien ja pappien lausumista on vuosien varrella käynyt ilmi, että he epäilevät sitä tai eivät tähän määritelmään usko lainkaan. Muun muassa siksi, ja monien muidenkin asioiden ohella voi hyvinkin kyseenalaistaa sen, että onko kirkolla enään nykyisin mitään yhtenäistä uskonkäsitystä.
Jännittävää, että ajatellaan että kirkko tarjoaa juuret. Minkälaiset ”juuret” ovat sellaiset jotka huuvatat kysymystä ”kuka ei kuulu joukkoon” aina kun siellä on tai siinä pyöriviä ihmisiä kohtaa? Kun mielipiteesi ja näkemyksesi ovat ”kerettiläisiä”?
Ja miten niin kirkon toimintaan voi vaikuttaa sisältä käsin? Valtapaikkoja luvassa vain harvoille. Ja ainut millä kirkon de facto saa tekemään mitään on eropiikki. Tosin tämäkin näyttää olevan vain sitä että kirkko lupaa tehdä jotain mutta ei tee.
Minäpä pistän asian toisin. Korjatkaa ensin kirkon ongelmat, sellaiseksi että kehtaan sen arvoja ja käytänteitä tunnustaa. (ei edes jumalaa tarvitse tehdä olemassaolevaksi vaan vaikka muuttaa homojen siunausasiat jne.) tehkää siitä ”jäsenistönsä näköinen” niin palaan kirkon jäseneksi. Aikaa on vuosi. Kun kerran voi vaikuttaa, niin tokihan tämä onnistuu. (Mitä vaikuttaminen on jos menee vuosituhat oppimuutokseen? Vaikuttaminen on kykyä muutokseen.)