Kirkon kanta ?

Martti Pentti annas kun selitän, ehkäpä hiukan ymmärtäisit?

1 Näiden tapausten jälkeen Jumala koetteli Aabrahamia ja sanoi hänelle: ”Aabraham!” Hän vastasi: ”Tässä olen”.
2 Ja hän sanoi: ”Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon”.
…….
10 Ja Aabraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa.
11 Silloin Herran enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: ”Aabraham, Aabraham!” Hän vastasi: ”Tässä olen”.
12 Niin hän sanoi: ”Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi”.(1.Moos.22)

Siis mitä tässä tarkoittaa kuuliaisuus Jumalan Sanalle?

Entä evankeliumin mukaan kuinka tulee kohdella lähimmäisiä, siis KAIKKIA eli myös vihollisia?

Matt. 5:44
Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,

SIIS toimiko Luther edellä mainitun mukaan kun antoi ns ”raamatulliset” perusteet ns ”uudestikastajien” vainoille?

Näiden tapausten jälkeen Jumala koetteli Aabrahamia… Minkä tapausten jälkeen? Kannattaa lukea mitä oli tapahtunut ja miksi Aabraham lähti uskossaan varmana vuorelle kun Jumala pyysi.

Ensinnäkin Aabrahamin usko on nostettu esikuvaksi meille, jotka uskomme ylösnousemuksen Herraan. Aabraham uskoi Jumalan lupauksen ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi ja oli myös kuuliainen saman uskon vaikutuksesta ja näinhän Raamatullinen usko juuri kuvataan. Ihminen uskoo ja toimii sen mukaan, usko ilman tekoja on kuollut. Kun usko on Jumalasta, niin se vaikuttaa myös Jumalan tekoja.
Ihmisen omat lihanteot ovat kuolleita tekoja, niillä ei voi saavuttaa vanhurskautta.

Aabraham uskoi sen, mitä Jumala oli luvannut, ennenkuin Herra koetteli häntä. Jumala oli näet luvannut tehdä Iisakista suuren kansan.
Kun Aabraham lähti uhraamaan poikaansa, niin Hän luotti Jumalan lupaukseen, eikä epäillyt sitä ja oli varma, että uhrattuaan poikansa, Jumala herättää hänet jälleen, koska Jumala ei anna lupauksia pitämättä niitä. Hän oli siis varma, että Jumala voi Iisakin kuolleistakin herättää.
Näin toimii siis se usko, joka on meille asetettu esikuvaksi. Uskommehan mekin, että Kristus nousi kuolleista, esikoisena kaikista kuolemaan nukkuneista, sillä herra herätti hänet ylös ja asetti oikealle puolelleen. (Oikeuden mukaan= vanhurskauden)

”Silloin Aabraham sanoi palvelijoilleen: ”Jääkää tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan; sitten me palaamme luoksenne.” 1.Moos.22:5
Tuossa Aabraham oli uskossaan varma, että hän palaa poikansa kanssa.

Toiseksi täytyy ihmetellä Arin käsitystä siitä, että uskovaiset tekevät mitä tahansa ja uskovat mitä tahansa? Eihän se niin mene, vaan uskovaiset eivät lue ja tee enää omia tekojaan vanhurskauden tähden, vaan Jumalasta tulleen rakkauden tähden. Paavali sanoo:

”Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.
Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.
Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, Älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi! Room.6:1-18

Olemmeko synnistä vapautettuja itsemme kautta, niin että meidät jälleen tuomitaan tekojemme kautta? Vai olemmeko tulleet vapaiksi tekojen laista vaeltaaksemme uskonlain mukaan? Väitänkin siis, että jokainen joka uskoo on Jumalan lapsi, eikä heille ole enää mitään tuomiota. Uskova elää siis Kristuksessa ilman tuomiota, Jumalan lupausten mukaan elääkseen.
Tähän on pakko laittaa vielä Paavalin kirjeestä Roomalaisille:

”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.
Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ”Abba! Isä!”
Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.
Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle-ei omasta tahdostaan, vaan alistajan-kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.
Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?
Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.
Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.
Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.
Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;
mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.
Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
Niinkuin kirjoitettu on: ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina”.
Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Room.8

”Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.”
Gal.5:6

Ismo malinen:
Olemmeko synnistä vapautettuja itsemme kautta, niin että meidät jälleen tuomitaan tekojemme kautta? Vai olemmeko tulleet vapaiksi tekojen laista vaeltaaksemme uskonlain mukaan? Väitänkin siis, että jokainen joka uskoo on Jumalan lapsi, eikä heille ole enää mitään tuomiota. Uskova elää siis Kristuksessa ilman tuomiota, Jumalan lupausten mukaan elääkseen.

Ketähän uskoisin, siis evankeliumissa selkeästi Sanotaan seuraavaa:

Matt. 16:27
Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.

Entä kuinka Pietari sanoo:

1. Piet. 1:17
Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika,

Usko ja teot, ovatko ne toisiansa vastaan? Kristitty elää ja toimii Kristuksessa, ruumis on tosin kuollut, mutta silti hän elää Kristuksessa, emmekö siis elä Hänen kauttaan? Omia tekojammeko meidän tulee katsoa vai Hänen? Käskyn päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.

”Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.
Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.
Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä.
Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.
Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.

Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.

Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.
Jos joku sanoo: ”Minä rakastan Jumalaa”, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.
Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä. 21

Ismo Malinen, en tunne sinua enkä siis tiedä vaikka eläisitkin täysin Kristuksen elämää, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että esim Luther ja hänen tekonsa todistavat täydellisesti päinvastaista eli elikö Luther Kristuksessa kun ”näet” hänen tekonsa? Rakastiko Luther vihollisiaan evankeliumin mukaisesti eli niinkuin Jeesus rakasti myös ristiinnaulitsijoitaan?

Vastaisitko edes kerran selkeästi etkä copypastaisi pitkiä kohtia Raamatusta.

Lutherin tekemisiä on kovin vaikea arvostella, teki varmasti virheitä ja sanoi monet väärät todistukset lähimmäisistään. Kirjoitti paljon ja niiden joukossa on paljon hyvää ja paljon inhimillistä ja jopa harhoja, ihmisen kirjoittamia, mutta pääasiassa Hengellisiä aarteita.
Jos ihmiset oikeasti lukisivat Lutherin tuotantoa ja pitäisivät sen mikä niissä on hyvää, niin monet tulisivat yllättymään, kuinka siunaavia ja lohduttavia hänen Hengelliset lahjansa kirkolle ja maailmalle ovat.

Se mitä tulee kaste asiaan, niin vihollisuudet tulisi kuopata ja antaa anteeksi, on minutkin uudelleen kastettu, jonka olen myöhemmin oppinut näkemään turhaksi, sillä yksi kaste riittää. Tästä on jo paljon puhuttu, eikä siitä sen enempää. Mielestäni Kristittyjen tulisi oppia kunnioittamaan ja luottamaan toisiinsa Hengessä, sen sijaan, että kaivavat poteroitaan ja asettelevat lihantekoina muureja suojaksi omille käsityksilleen.
En ole mikään arvostelemaan kenekään uskoa ja voin puhua vain omasta puolestani, sillä Kristuksen olen minäkin kohdannut, kun eräänä yönä tuli luokseni, minä joka luulin joskus, että Paavi ja Paavali ovat sama henkilö, minä joka 15 vuotiaana ryyppäsin rommia rippikoulu leirillä, kun muut pitivät ilta hartautta.

Kristitty elää Jumalan Sanasta ja harmikseni olen huomannut, että monet lukevat mielummin hengellisiä kirjoja kuin Raamattua ja kuitenkin vain hyvin harvat kirjat ovat todella ravitsevaa ruokaa, sillä niissä ohjataan ihmistä pääasiassa ihmistä takaisin lain alle, tosin poikkeuksiakin on. Tämän tähden lainaan kirjoituksissani paljon Raamattua ja kukapa niistä olisi vielä kaiken ymmärtänyt, sillä Sana elää meidän mukana, ja me kasvamme Hengen johdattamina hitaasti kukin omalla paikallamme, kuin puu joka juurtuu hyvään maahan. On paljon niitäkin puita, jotka eivät ole juurtuneita Sanaan lainkaan, mutta hedelmänä on heillä vain lihan tekoja, joita ihmiset kyllä ihaillen katsovat, mutta Herran Henki näkee kaiken ja paljastaa kaiken.

Nyt ollaan menty jo kauas blogin aiheesta ja kaikenaikaa meidän tuleekin kysyä Raamatusta, mikä kirkon kanta mihinkin asiaan on, sillä sydän voi eksyä, kirkko voi eksyä, mutta Herra kyllä ohjaa oikealle tielle, kunha vain kysymme Hänen tahtoaan. Ja Hänen tahtonsa on, että me uskomme Häneen, jonka on meille lähettänyt. Kun etsimme ensin Taivasten valtakuntaa, niin kaikki muukin annetaan sen ohessa.

Ismo Malinen: Lutherin tekemisiä on kovin vaikea arvostella, teki varmasti virheitä ja sanoi monet väärät todistukset lähimmäisistään. Kirjoitti paljon ja niiden joukossa on paljon hyvää ja paljon inhimillistä ja jopa harhoja, ihmisen kirjoittamia, mutta pääasiassa Hengellisiä aarteita. Jos ihmiset oikeasti lukisivat Lutherin tuotantoa ja pitäisivät sen mikä niissä on hyvää, niin monet tulisivat yllättymään, kuinka siunaavia ja lohduttavia hänen Hengelliset lahjansa kirkolle ja maailmalle ovat.

Mielenkiintoista kun ”näet” Lutherin huonoa hedelmää, mutta kuitenkin ”voit” nostaa oman ymmärryksesi niin hyväksi että erotat mikä on hyvää ja otat sen mutta ilmeisesti hylkäät (omasta mielestäsi) huonon, VAIKKA Jeesus selkeästi kieltää etsimästä huonoa hedelmää tuottavalta MITÄÄN, heitä tulee kavahtaa Jeesuksen Sanan mukaan.

Tässä on kaiken takana ylpeys ja oman viisauden korostus että voi ohittaa Jeesuksen Sanat.