Kirkko on ottanut myönteisen kannan translakiin. Tai tarkemmin sanottuna kirkkohallitus. Tai siis tarkemmin sanottunut kirkkohallituksen virastokollegio, joka on kirkon puolesta antanut lausunnon valtioneuvostolle liittyen translakiin. Virastokollegio on kirkkohallituksen johtavista virkamiehistä koostuva toimielin, johon kuuluu kuusi henkilöä ja sihteeri.
En nyt ota kantaa itse lakiin tai transseksuaalisuuteen vaan pohdin vain menettelytapaa. Kirkkohallituksen ohjesääntö sanoo, että yksi virastokollegion tehtävistä on hoitaa ”muita kirkkohallitukselle kuuluvia asioita, joiden merkitys ei ole sellainen, että asian käsittelemistä täysistunnossa on pidettävä tarpeellisena tai joiden kiireellisyys sitä vaatii”.
Eli siis käytännössä virastokollegio voi ottaa koko kirkon puolesta kantaa mihin tahansa asiaan mikäli asia on kiireellinen. Tässä tapauksessa valtioneuvosto oli antanut aikaa lausunnon laatimiseen viikon verran. Se oli arvion mukaan niin pieni aikaikkuna, ettei konsultaatiota piispojen, täysistunnon eikä varsinkaan kirkolliskokouksen suuntaan tarvittu.
Aikamoinen mandaatti muutaman virkamiehen porukalla! ”Pena sen sitten keksi, veti ässän hihasta, että pistetään siihen paperille jotain epämääräistä ihmisoikeuksista ja laitetaan menemään, että päästään viikonlopun viettoon”. Sori ronski kummeli-huumori, mutta vähän tuollainen mielikuva toimintatavasta ulkopuoliselle tulee.
Minusta tällainen on riski kirkolle. Että siinä kaffetauolla hutastaan vähän jotakin paperille, ja yhtäkkiä se onkin kirkon virallinen kanta vaikeaan ja monisyiseen teologis-eettiseen kipukysymykseen. Enkä siis syytä näitä virkamiehiä – he varmasti tekivät tiukassa tilanteessa parhaansa – vaan kyselen vakavasti, että onko järjestely mietitty loppuun asti. Vai saako tästä edes keskustella?
Kirkon arvot on suoraan Raamatusta. Kirkolla ei voi olla Raamatun vastaisia arvoja. Näin kuitenkin toimimalla kirkko kadottaa omia arvojaan, joiden varassa sen koko olemassaolo on. Tästä seuraa tietenkin se että kirkon arvostus vähenee. Kehitys kulkee määrätietoisesti tähän suuntaan. Se on surullista sillä kirkolla olisi niin paljon hyvää annettavaa koko yhteiskunnalle. Sen sijaan kirkko käpristyy yhä enemmän itsensä ympärille kuin höylän lastu. Mukautuen samalla itselleen vieraaseen arvomaailmaan.
Myös piispa Jari Jolkkonen sivuaa lausunnon antamiseen annettua kohtuuttoman tiukkaa aikataulua. Muutoinkin piispan kirjoitus hyvä. https://www.piispajarijolkkonen.fi/kirjoitukset/nakokohtia-kirkkohallituksen-virastokollegion-translakia-koskevasta-lausunnosta/
Piispa Jolkkosen kirjoitus valitettavasti kuvastaa myös sitä, että piispa ei ole perillä hallituksen esityksen sisällöstä. Vaikka piispa tuskin tätä kommenttia lukee, haluan silti vastata tässä piispan esittämiin kysymyksiin. Seuraavat lainaukset ovat siis suoraan piispan kirjoituksesta:
> Kun useat heistä kokevat häiritseväksi sen, että monissa lomakkeissa kysytään sukupuolta, onko tarkoituksenmukaisempaa muuttaa lomakkeita vai muuttaa koko ihmisen biologiaan perustuva sukupuolijärjestelmä?
Hallituksen esityksellä ei muuteta ”biologiaan perustuvaa sukupuolijärjestelmää” mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Väestötietojärjestelmässä on tieto jokaisen järjestelmään kirjatun Suomen kansalaisen sukupuolesta. Tätä tietoa kutsutaan juridiseksi sukupuoleksi.
Tällä hetkellä juridinen sukupuoli kirjataan ensimmäisen kerran syntymän yhteydessä tyypillisesti tarkastellen vauvan ulkoisia sukuelimiä. Mikäli sukuelinten tarkastelussa on haasteita, vauvalle saatetaan tehdä geenitesti kromosomien määrittämiseksi. Transsukupuolisten osalta väestötietojärjestelmässä oleva tieto voidaan nykyisin muuttaa, mikäli henkilö haluaa sen vaihdettavan.
Mikäli hallituksen esittämä lakimuutos menee läpi, juridisen sukupuolen määräytyminen ja vaihtaminen tapahtuvat jatkossa samalla tavalla kuin nykyisinkin. Ainoa ero on siinä, että väestötietojärjestelmän tiedon muuttamiseen ei jatkossa tarvitse esittää lääkärin lausuntoa.
> Miten varmistetaan turvallinen tila tytöille esimerkiksi pukuhuoneissa?
Kysymys on hyvä, mutta se ei liity mitenkään hallituksen esitykseen. Voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole määritelty sitä, kuka saa mennä naisten tai miesten pukuhuoneeseen. Juridisen sukupuolen muuttaminen väestötietojärjestelmässä ei muuta sukupuolittuneeseen pukuhuoneeseen menemisen laillisuutta. Hallituksen esitys translain uudistamisesta ei muuta asian nykyistä oikeustilaa.
> Miten estetään lain käyttäminen seksuaalirikoksiin tai rikosten peittelyyn henkilötietoja muuttamalla?
Sosiaali- ja terveysvaliokunta on pyytänyt henkilötietojen peittelyn mahdollisuudesta selvitystä oikeusministeriöstä. Selvityksessä todetaan ettei epäiltyä riskiä ole. Viranomainen pystyy seuraamaan henkilötietojen ketjua vaikka joku muuttaisi juridista sukupuoltaan useita kertoja. Menneisyys ei häviä viranomaisen rekistereistä. Lisäksi valiokunta muutti lakia siten, että juridista sukupuolta voi muuttaa vain kerran vuodessa.
Seksuaalirikosten osalta rikoslain tulkinta on se, että ihmisen juridinen sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti ei ole kriteerinä syyllisyyttä arvioitaessa. Juridisen miehen syyllisyys rikokseen ei poistu sillä, että hän muuttaa juridisen sukupuolensa naiseksi tai toisinpäin. Lakimuutos ei vaikuta seksuaalirikoksiin.
> Mikä on naisurheilun tulevaisuus?
Hallituksen esitys ei kosketa naisurheilun tulevaisuutta. Osallistuminen naisten sarjoihin ei synny väestötietojärjestelmään kirjatun juridisen sukupuolen perusteella. Piispa haksahtaa tässä olkinukkeen.
> Millaisia kulttuurisia seurauksia on sillä, että biologia pyritään häivyttämään ja korvaamaan sosiologialla ja annettu sukupuoli kokemukseen perustuvalla sukupuoli-identiteetillä?
Hallituksen esitys ei muuta sitä tosiasiaa, että nykyisinkin transsukupuolisen ihmisen juridinen sukupuoli kirjataan väestötietojärjestelmään kokemukseen perustuvan sukupuoli-identiteetin perusteella. Kysymyksen perusteella piispa ei ole tietoinen nykyisestä translainsäädännöstä.
> Onko väitetty yhteys biologisen sukupuolijärjestelmän ja poliittisen syrjinnän välillä ylipäänsä välttämätön tai todellinen?
Piispa ei tunnu olevan tietoinen, että transsukupuolisen ihmisen juridinen sukupuoli on tälläkin hetkellä kirjattuna väestötietojärjestelmässä koetun sukupuoli-identiteetin mukaisesti. Lainsäädännössä ei ole tälläkään hetkellä mitään biologista sukupuolijärjestelmää. Piispa puhuu asiasta, mitä ei ole olemassa.
> Eikö biologisten tosiasioiden tunnustaminen pikemminkin auta meitä ymmärtämään sukupuolivähemmistöihin kuuluvia nykyistä paremmin?
Ei. Pelkästään puhe biologisista tosiasioista on transsukupuolisten ihmisen näkökulmasta loukkaavaa ja mitätöivää. Tämän osalta piispa ei ymmärtänyt, kuinka ylimielistä ja ajattelematonta on mitätöidä ihmisen kokemus omasta minuudesta puhumalla ”biologisesta tosiasiasta”. Sanon ihan vakavissani, että yksityisen sektorin toimitusjohtaja saattaisi tällaisella kommentilla olla lähellä tilannetta, jossa hänellä ei olisi edellytyksiä jatkaa tehtävässään.
EIköhän kyse ole siitä, että puolin ja toisin meitä loukkaa se, että perustamme käsityksemme erilaiseen oletukseen todellisuuden luonteesta.
Biologinen sukupuoli on olemassa, ja koettu sukupuoli-identiteetti on olemassa. Biologisen sukupuolen olemassaolo sinänsä tee tyhjäksi sukupuoli-identiteetin kokemista, mikä on aivan oma olevaisuutensa omassa yksilöllisessä ”kokemussfäärissään”, jota nyt on lakiin liitetty.
Lailla on aina jokin lähtöoletus. Joskus se on ollut niin ”itsestään selvä” kansalaisille ja yhteiskunnalle, ettei sitä ole erikseen tarvinnut määritelmäksi kirjata, eikä löydy pykälistä. Nyt todellisuus luodaan kirjoittamalla ja määrittelemällä.
Maailmankäsitykset eivät kohtaa. Kirjoittaja ja määrittelijä käyttää valtaa. Ei tässä teoriassa sen ihmeellisemmästä asiasta ole kyse.
> EIköhän kyse ole siitä, että puolin ja toisin meitä loukkaa se, että perustamme käsityksemme erilaiseen oletukseen todellisuuden luonteesta.
Ymmärrän hyvin sen, että sosiaalisen media keskustelussa joku uunoeemeli räkii transsukupuolisen naamalle alleviivaamalla ”biologisia tosiasioita”, mutta piispan asemassa olevalla johtajalla pitäisi olla sen verran harkintakykyä, että ymmärtää tuollaisen kielenkäytön olevan sukupuolivähemmistöjä alentavaa ja loukkaavaa.
Jos haluaa käyttää kirkon edustajana sen virallisilla internetsivuilla olevassa julkaisussa korrektia kieltä, tuo sanamuoto olisi sama kuin jokin vastaava viranomainen kirjoittaisi uskovaisille siitä ”yhteiskuntatieteellisestä tosiasiasta” että Jumalaa ei ole olemassa ja kaikki uskonnot ovat vain ihmisten omaa mielikuvitusta.
Tuollaisiakin moukkamaisia heittoja näkee siellä missä moukkamaiset ihmiset parveilevat, eli lähes joka paikassa, mutta ei kukaan organisaation johtaja sellaista kirjoita organisaationsa virallisille verkkosivuille.
Mikko, piispa nostaa hyvin esiin juuri niitä kysymyksiä, joita tämän lainsäädäntöhankkeen taustalla ja yhteydessä on ollut esillä. Ei se sanakikkailuilla tai hämärtämällä muutu. Laillahan nimenomaan halutaan muuttaa käytäntöä, jolla sukupuolta voidaan vaihtaa. Sen ongelma on se, että muutos perustuu puhtaasti omaan kokemukseen, eikä enää tarvita mitään ulkopuolista arviota.
> Sen ongelma on se, että muutos perustuu puhtaasti omaan kokemukseen, eikä enää tarvita mitään ulkopuolista arviota.
Tässä nyt ei ymmärretä tai haluta ymmärtää, ettei kukaan ulkopuolinen voi arvioida kenenkään kokemusta sukupuoli-identiteetistä. Edes transsukupuolisten hoitoon erikoistunut erikoislääkäri ei pysty mittaamaan kenenkään sukupuoli-identiteettiä objektiivisesti.
Onko tarpeettoman lääkärintodistuksen vaatiminen silkkaa kiusantekoa vai miksi se on niin tärkeää, että lääkäri kirjoittaisi lausunnon asiasta, josta hän ei pysty lausumaan muuta kuin sen, mitä potilas hänelle kertoo?
Mikko Niemisen mielestä meillä on ilmeisesti vain huonoja asiantuntijoita, jotka kiusaavat ihmisiä. He ovat harjoittaneet tätä jo kauan aikaa.
Taitaa olla jälleen seksuaali idelogia tässä taustalla. Mitähön muuta lääkäri toimintaa, tulisi epäillä. Kuulostaa salaliitto teorilta, nämä puheet.
Tietenkin on vaarallista jos nainen luulee olevansa mies ja toisinpäin. Mutta huomattavasti vaarallisempaa on kun kastettu tai kastamaton pakana luulee olevansa taivaskelpoinen, ja luuloineen päivineen jättää parannuksen tekemättä. Silloin hänen syntinsä ovat hänen harteillaan eivätkä Kristuksen harteilla.