Olen kuullut ja lukenut monien arvostettujen kirkon jäsenten ja työntekijöiden, niin voimakkaita kannanottoja että, ne on korkeammalta taholta pyritty mitätöimään. Väittämällä, etteivät he edusta kirkon kantaa kyseisissä asioissa. Tämä olisi muutoin helppo käsittää, jollei saman tien tulisi vastaan piispoja, jotka tahtovat ilmaista myös oman henkilökohtaisen näkemyksensä. Jos ne olisivat yhteneväisiä, niin niiden perusteella voisin käsittää, mikä kirkon kanta mihinkin asiaan on. Nyt kun kaikki tahtovat kaikista asioista sanoa henkilökohtaisen mielipiteensä, niin mistä voi tietää mikä se kirkon kanta sitten oikein on. Väittäessään, että jokin ei ole kirkon kanta, tai julistuksen mukaista, olisi kohtuullista myös tuoda esiin mikä- ja miksi se ei ole kirkon kannan mukaista. Nythän vain mitätöidään kyseistä henkilöä, eikä asiaa, jota hän on esittämässä. Herääkin kysymys onko kaikilla aivan yhtenäinen oikeus ilmaista oma mielipiteensä asemasta riippumatta? Siitä seuraa toinen yhtä hankala vastattava: mistä voi tietää mikä se kirkon kanta oikein on?
”Come back to Dark” ristillä tai ilman.
”– Muodista se voisi omaksua muutoksen voiman, rohkeuden olla ajan tasalla ihmisten keskellä,…”
”– Kirkko on hieno kulttuurin vaalija.”
”Hänelle ristin kantajat ovat tietyllä tapaa vahvoja ja valmiita kyseenalaistamaan asioita.”
Joo-o… En tiedä onko toimittaja jollakin tavalla vääristänyt haastateltavan sanomaa, vai onko tämä muotisuunnittelija vaan parempi työssään kuin filosofoidessaan.
Oisko se sitten n iin, että uurretaan sieltä ja lyhennetään täältä ja halkioita sopiviin kohtiin? Siinäkö resepti?
” Nyt kun kaikki tahtovat kaikista asioista sanoa henkilökohtaisen mielipiteensä, niin mistä voi tietää mikä se kirkon kanta sitten oikein on.” blogisti
Olisiko tarpeen, että aina kun joku pappi tai piispa lausuu selkeästi kannan, mikä on vastoin kirkon virallista käytäntöä, hän sanoisi, että tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni, mutta kirkon kanta on tämä?
Olin publikaanina valtionhallinnossa lähes 40v. Minulla ei siellä ollut lupaa sanoa asiakkaille omaa mielipidettä veroasioissa. Mikäli se poikkesi annetuista ohjeista. Oli vain pidettävä tiukasti kiinni pykälistä ja nöyrästi otettava moitteet vastaan.
Kirkossa tuntuu olevan aivan eri meininki. Arkkipiispakin voi kertoa omana mielipiteenään mitä tahtoo. Miten sellaisen voi erottaa jostain kirkon kannasta?
Pekka: ” Minulla ei siellä ollut lupaa sanoa asiakkaille omaa mielipidettä veroasioissa.”
Kuka sen kielsi? Olitko virassa kenties Itä-Saksassa tai jonkun muun autoritaarisesti hallitun valtion palkkalistoilla?
Pekka: ”Arkkipiispakin voi kertoa omana mielipiteenään mitä tahtoo.”
Niin voi. Sitä kutsutaan sanan- ja mielipiteenvapaudeksi.
1. Kor. 1:10
Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.
Fil. 2:5
Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,
Siinäpä ohjetta kerrakseen Paavalilta.
”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” Laitan tähän tuon Fil. 2 kohdan laajemmin, jotta näkyisi, ettei siinä puhuta mistään mielipiteestä.
Oikeastaan Jeesuksella olisi ollut montakin mahdollisuutta ”kapinoida” Jumalaa vastaan eli olla eri mieltä vaikkapa siitä, että hän ei olisi suostunut menemään ristille sovittamaan maailman synnit. Mutta Jeesus sanoi, ”Isäni tahdon minä teen mielelläni.”
Luterilaisella kirkolla ei ole sellaista traditiota, että jokaisesta asiasta pitäisi olla kirkon kanta. Verrattuna esimerkiksi roomalaiskatolisiin ei kaikista asioista tarvitsekaan olla luterilaisen saati Suomen kirkon kantaa. Tunnustuskirjojenkin aihepiiri on sangen suppea ja ne ovat paljolti samojen asioiden toistoa ja perustelemista. Pääpaino on niissä asioissa, jotka olivat reformaatiossa ajankohtaisia.
Tässä valossa oli jopa hieman koomista lukea erään piispan lausuntoa siitä, ettei se ja se asia ole syntiä. Meillä kun ei ole ennestäänkään mitään syntiluetteloita. Synnillisyys on paljon monisyisempi ja syvempi juttu kuin pelkkä joko/tai: on syntiä vs ei ole syntiä.
Tämä vanha erotus on myös hyvä: kirkossa opetetaan >< kirkko opettaa. On asioita, joista kirkossa opetetaan ja asioita, jotka kirkko opettaa.
Näin kirkossa opetetaan synnistä.
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Synti
On myös myönnettävä, että joistakin asioista kirkossa on erilaisia käsityksiä, mutta yhdessä etsimme oikeaa tietä. (Ihannetilanne olisi tietysti se, että kaikki olisivat kanssani samaa mieltä, jolloin ei olisi erimielisyyttä.)
Muistaakseni Päivi Räsäsenkin sanomisia torjuttiin, väittämällä etteivät ne edusta kirkon kantaa. Heikki Linnavirta on näköjään saanut saman tuomion.
Pekka: ”Muistaakseni Päivi Räsäsenkin sanomisia torjuttiin, väittämällä etteivät ne edusta kirkon kantaa.”
No edustivatko Räsäskän sanomiset sitten muka kirkon kantaa?