Ihan turha enää tarjota vihkimiskäytännön muuttamista sellaiseksi ratkaisuksi, joka pelastaisi kirkon. Sellaiset kuvitelmat ovat täyttä harhaa. Samalla ne väitteet vievät huomion niistä asioista, joiden avulla kirkon toiminnan alasajoa voitaisiin tehdä hallitusti.
Ehkä vielä tätäkin harhaa vaarallisempaa kirkolle on se, että aitoa keskustelua kansankirkon kuolemasta ei ole. Asia on yhä kielletty puheenaihe. Eli tabu. Sen havaitsee silloin, jos joku uskaltaa asian nostaa esille. Siitä ei synny keskustelua. Asia tyrmätään heti jollakin väittämillä. Vaikkapa: ”Kirkkoon kuuluu väestöstä yhä yli neljä miljoonaa jäsentä”, tai joillakin Raamatun lauseilla, ym.
Sen sijaan sitä ei tahdota huomioida lainkaan, että kirkosta eroaa väkeä jatkuvalla syötöllä. Samalla taloustilanne menee alamäkeen ja se mäki sen kun jyrkkenee jatkuvasti. Seurakuntia yhdistetään paniikissa. Jotta työntekijöitä ei tarvitse vähentää. Toimitiloja myydään ja toimintaa vähennetään.
Silti säilytetään vakaa usko siihen, ettei mitään katastrofia ole näkyvissä. Eihän sitä ole, jos ei haluta nähdä sitä kehitystä, joka silmiemme edessä on. Kirkko on ikään kuin saattohoidossa. Kansankirkon kuolema on täysin selvä jo nyt. Tietyn ajan kuluessa se tulee tapahtumaan.
Helppoheikit voivat nyt esiintyä messiaina, jotka lupaavat kirkolle hyvää tulevaisuutta, kunhan heidän omat tavoitteensa toteutetaan. Monet lähtevät näiden väärien opettajien mukaan. Uskoen ihan oikeasti pelastavansa kirkon.
Sellaisen kansankirkon, – joka me tunnemme- aika on jo ohi. Siksi sen pelastaminen ei ole enää mahdollista.
Kuolevalle on tyypillistä, voimakas tarve kieltää koko asia. Kirkko ei tee tässä mitään poikkeusta.
On varmaan hienoa olla maailman ainoa kristitty, joka ei tee ollenkaan syntiä. Eikä tarvitse enää anteeksiantoa.
Pekka olenko jossain sanonut etten enää tee syntiä? On eriasia sanoa että on voima jokaisessa kiusauksessa voittaa ne, siis kun Jumala lupaa sen voiman.
Kun elin liki 40 vuotta pimeydessä ja senjälkeen pääsin valoon niin todella tiedän mitä on pimeys ja siellä vaeltaminen kun ei kuule Jumalaa ja on synnin orja. Tätä ette te luterilaiset ymmärrä kun teidät on ”parannettu” jo kasteella ettekä enää tarvitse parantajaa vaan ainoastaan syntienne sovituksen eli omantunnon puhdistuksen että voitte taas jatkaa hyvällä omallatunnolla syntien tekemistä……
”Tätä ette te luterilaiset ymmärrä kun teidät on ’parannettu’ jo kasteella.” Toki ymmärrämme. Paavo Ruotsalainen ilmaisee näitä ajatuksiaan näin: ”Kun syntinen näkee Jumalan vihan lepäävän päällänsä ja on kasteenliiton rikkoja, niin eikö hänen tässä pitäisi mielellään seisoa Herran edessä kaikkien nuhteitten alla, mitä omassatunnossa on, seisoa alallaan Herran edessä siihen asti, kunnes hän saa sisällisesti tuntea, että hänellä on tuttava armo (Muuan sana heränneille talonpojan säädystä).”
Kovasti tuosta tuomitsemisesta muita varoitat. Silti itse jatkat sitä.
Nyt on taas käsitteen sekaisin kuin akanat ja jyvät tuulen puuskassa…
Kääntyminen (parannus) ja uudestisyntyminen ovat eri asioita. Syntymä on yksi ja ainutkertainen tapahtuma. (Kuten lihallinen, niin on myös Hengellinen syntymä) ja kääntyminen taas on sitä, että ihminen huomaa kulkevansa väärään suuntaan. (Tämä on alkukielten mukainen merkitys kääntymiselle), joka on mielen muuttumista Jumalan Sanan johdosta, eli Sana saa ihmisessä aikaan muutoksen, kun ihminen kuulee tai lukee Jumalan Sanaa.
Pyhitys on Jumalan teko ihmisessä, joka tulee myös Sanan kautta ja Raamatun ilmoitus on selkeä Pyhityksen suhteen. Ihminen tehdään pyhäksi yksin Jumalan toimesta, mutta ihmisen oma pyhitys on tekopyhyyttä.
Kun ihmisen synnit sovitettiin vanhanliiton mukaan uhriveren kautta joka vuosi, niin siinä oli parantajana tuo syyttömän lampaan uhriveri. Syntien sovitus on kuolemaa vastaan, ei elämää vastaan. Jumala tahtoo antaa meille sovituksen Pojan Uhrin tähden, että me saisimme Elämän Hänen kauttaan, emme siis itsemme ja oman parannuksen kautta. Kristus on totinen Parantaja, Hänen Verensä pelastaa ja parantaa meidät. Seuraava kirjoitus kuvaa hyvin mistä uskossa on kysymys.
Mooses kutsui koolle kaikki Israelin vanhimmat ja sanoi heille: ”Ottakaa kukin lammas tai vuohi perhekuntaanne varten ja teurastakaa se pääsiäisuhriksi. Ottakaa sitten kimppu iisoppia, kastakaa se vatiin laskettuun vereen ja sivelkää verta oven kamanaan ja molempiin pieliin. Älköön kukaan teistä menkö kotinsa ovesta ulos ennen aamua, sillä Herra kulkee kaikkialla surmaamassa egyptiläisiä, mutta kun hän näkee veren ovenpielissä ja kamanassa, hän kulkee sen oven ohi eikä anna tuhoojan tulla koteihinne teitä surmaamaan. 2. Moos. 12:21–23.
Israelin kansaa kehotettiin sivelemään pihtipielet karitsan verellä. Silloin Jumala kulkisi talon ohitse ja asukkaat säästyisivät onnettomuudelta. Tapahtuma on esikuva Jeesuksen sovituskuolemasta ja sovintoveren suojasta. Puhuttelevaa tässä on se, että Herra ei kysynyt, oliko talossa eletty moitteettomasti. Hän ei kysellyt, oliko kilvoitus onnistunut, rukouselämä voimissaan, usko horjumatonta. Herra vain katsoi, oliko pihtipielissä Karitsan verta, ja jos oli, oli talon väki turvassa. Kuinka väkevä viesti! Herra ei ole niinkään kiinnostunut minun onnistumisistani tai epäonnistumisistani. Hän on ennen kaikkea kiinnostunut siitä, onko Karitsan veri suojanani. Laitanko turvani elämässä ja kuolemassa pyhään ristiin, jolla Jumala vuodatti verensä puolestani. J Vähäsarja
Ismo Malinen tuot aikamoisen kirjoituksen ”todistukseksi” jostain, siis mitä tuo Mooseksen käsky sivellä verta ovenpieliin todella tarkoitti, ensinnäkin siinä oli tärkeä että ihmiset uskoivat Mooseksen sanat JA TEKIVÄT niiden mukaan, huomaa että jos ei tehnyt niin kaltoin kävi.
Toiseksi mistä juutalaiset pelastuivat, orjuudesta palvelemaan Jumalaa. Kuinkas heidän kävi, eipä kovin moni päässyt perille sinne minne olivat matkalla luvattuun maahan, miksi, koska eivät uskoneet Jumalaa ja TEHNEET Jumalan Sanan mukaan.
Siis kun ihminen tekee parannuksen ja saa armon niin ei silloin kysytä mitä on tehnyt , sillä KUKAAN ei voi omilla TAI toisten teoilla saada pelastusta, siis ei voi turvata mihinkään kasteeseen tms.
”… tärkeä että ihmiset uskoivat Mooseksen sanat ja tekivät niiden mukaan.” Kaste on juuri samanlainen asia. Kristityt uskovat Jeesuksen kastekäskyyn ja tekevät sen mukaan pelastuakseen palvelemaan Jumalaa. Niin lapsena kuin aikuisenakin kastettu on samassa tilanteessa korpivaelluksella olleiden israelilaisten kanssa. Pysytäänkö uskossa vai ruvetaanko napisemaan ja kapinoimaan?
Ari nyt tarkkana. Olenko koskaan sanonut, ettei usko toimi? Uskohan on juuri se, joka saa aikaan oikeat teot. Sinun järjestyksessä taas on toinen ääni.
Sinulle se on tärkeintä, että teet ja toimit oikein ja pidät sitä pelastuksen määreenä (näin kirjoituksistasi nousee säännön mukaisesti esiin.) Korjaa jos olen väärässä.
Tuo, kun sanot: ”Siis kun ihminen tekee parannuksen ja saa armon niin ei silloin kysytä mitä on tehnyt” on itsessään jo mahdoton lause ja kuvaa sitä savivelliä jota tarjoat kaikille.
Kysyttävä onkin, kumpi on Pelastuksessa se, joka määrää, oma parannuksen tekeminen, vai Jumalan toiminta Kristuksessa sinun puolestasi?
Olen kaiken aikaa puhunut uskosta, joka toimii Jumalan tahdon mukaan, kuten oikea Jumalasta syntynyt usko aina toimii, koska se on Jumalasta syntynyt.
Tuleeko ihmisestä virheetön ja erehtymätön? Ei tietenkään, mutta ihminen joka elää Kristuksessa ei luota enää lihan käsivarteen, vaan Jumalan Oikeaan käteen (Kristus)
Kun luet tarkoin tuon Mooseksen kirjan kohdan, jossa Israelin kansalle annettiin ohjeet, kuinka toimia, että pelastuisivat tuholta, niin se koski koko Israelin heimoa (kansaa) ja mieti tarkoin missä koko kirjoituksen focus on. Pelastuivatko he tekemänsä ohjeen tarkasta noudattamisesta, vai verestä, joka oven pieleen siveltiin?
Voidaan kysyä oikeutetusti onko Kirkon muotomenoilla pelastuksen kannalta merkitystä? Vai uskotko Ari, että sillä on merkitystä miten sinut on kastettu ja miten päin? Aikuisena vai lapsena? Uskolle sillä ei ole mitään merkitystä, koska focus ei ole siinä, vaan Kristuksessa joka Pelastaa meidät. Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.
Kaikessa on tämä sääntö, kaste on ihmistä varten, eikä ihminen kastetta varten.
Jumala ei antaessaan erottele, vaan antaa kaikille synnit anteeksi jotka uskovat.
Israelin kansa uskoi Moosesta ja toimi uskonsa mukaan. Näin koko kansa pelastui, pienet suuret, syntiset, synnittömän puhtaat ja likaiset.. Kaikki Pelastuivat, jotka olivat sisällä Veren suojassa… Koska he uskoivat Jumalan ilmoituksen. Uskonsa mukaan he myös toimivat. Näin se menee myös tänäpäivänä. Kaikki jotka uskovat, toimivat myös tuon uskon mukaan, muunlaista uskoa ei ole olemassakaan.
Teoistaan usko tunnetaan ja näin se on aina ollut, mutta meille ei ole annettu tuomarin virkaa, vaan meille on sanottu: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille” (Mark.16:15) Miksi huolehdimme kaiken aikaa siitä kuinka päin täällä kuljemme katsoen omaa tapaamme vaeltaa, jos uskomme Jumalaan? Eikö luottamus Jumalaan ole se, joka pitää huolen vaelluksestamme? Sanan mukaan olemme Pyhät Jumalan tekojen seuraksesta, sillä Jumala Pyhittää omat lapsensa lupauksen mukaan. Oikealla uskolla on oikeat teot, sillä olemme Vanhurskautettu Jumalan tahdosta, emme omasta. Sillä Jumalan on se joka vanhurskauttaa. (Room.8:33)
”Ja katso, hänen tykönsä tuotiin halvattu mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: ”Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi”.
Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat mielessään: ”Tämä pilkkaa Jumalaa”.
Mutta Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa ja sanoi: ”Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne?
Sillä kumpi on helpompaa, sanoako: ’Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse ja käy’?
Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin” -hän sanoi halvatulle-”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.”
Ja hän nousi ja lähti kotiinsa.” Matt.9:1-7
Hyvää tekstiä Ismolta. Sanon kaikkeen tuohon Aamen.
Ismo malinen anteeksi epäselvä sanomani eli tuot seuraavan mielestäsi savivellin esille:
””Tuo, kun sanot: ”Siis kun ihminen tekee parannuksen ja saa armon niin ei silloin kysytä mitä on tehnyt” on itsessään jo mahdoton lause ja kuvaa sitä savivelliä jota tarjoat kaikille.””
Tarkoitin sanoa ettei ihmisen ennen parannusta tehdyillä teoilla ole merkitystä, siis ei ole niin pahaa etteikö Jumala kutsuessaan ja ihmisen kääntyessä parannukseen armahtaisi, toisaalta ei ole mitään hyvää mitä on voitu tehdä (esim kaste) että ihminen pelastuisi niiden ansiosta.
Jälleen kerran: kaste on Jumalan teko, ei ihmisen. Ihmisten muodostama seurakuntahan kasteen suorittaa, mutta Raamatun mukaan seurakunta on Kristuksen maanpäällinen ruumis. ”Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.”
Tässä keskustelussa nousee esiin yksi salakavala ja kansan-kirkon kuolemaan johtava syy. Eli opillisuuden korostamien yhteyden edelle. Opillisuus pakottaa vastakkainasetteluihin. Jolloin yhteys katoaa. Seurakunta koostuu pyhien yhteydestä. Pyhät kykenevät sydämelliseen yhteyteen. Siitäkin huolimatta että heillä on suuria opillisia erimielisyyksiä.
Niinpä… Oppi ja Rakkaus eivät sulje toisiaan pois, mutta lain henki ja armon henki ovat tosiaan vastaan, Rakkaus taas ei halua pahaa kenellekään.
On varmasti myös niin, että yhteyden korostamiseen tarvitaan yhteinen oppi, mutta ei niin, että se edellä pidetään yhteyttä yllä. On hyvä ajatella, että kaikki ovat Kristittyjä jotka tunnustavat Kristuksen, sillä monessa me kuitenkin erehdymme ja juuri sen tähden sanotaan:
”Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.
14 Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”.
15 Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.
Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.
Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki.
Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.
Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.
Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme. Gal.5:13-26