Ihan turha enää tarjota vihkimiskäytännön muuttamista sellaiseksi ratkaisuksi, joka pelastaisi kirkon. Sellaiset kuvitelmat ovat täyttä harhaa. Samalla ne väitteet vievät huomion niistä asioista, joiden avulla kirkon toiminnan alasajoa voitaisiin tehdä hallitusti.
Ehkä vielä tätäkin harhaa vaarallisempaa kirkolle on se, että aitoa keskustelua kansankirkon kuolemasta ei ole. Asia on yhä kielletty puheenaihe. Eli tabu. Sen havaitsee silloin, jos joku uskaltaa asian nostaa esille. Siitä ei synny keskustelua. Asia tyrmätään heti jollakin väittämillä. Vaikkapa: ”Kirkkoon kuuluu väestöstä yhä yli neljä miljoonaa jäsentä”, tai joillakin Raamatun lauseilla, ym.
Sen sijaan sitä ei tahdota huomioida lainkaan, että kirkosta eroaa väkeä jatkuvalla syötöllä. Samalla taloustilanne menee alamäkeen ja se mäki sen kun jyrkkenee jatkuvasti. Seurakuntia yhdistetään paniikissa. Jotta työntekijöitä ei tarvitse vähentää. Toimitiloja myydään ja toimintaa vähennetään.
Silti säilytetään vakaa usko siihen, ettei mitään katastrofia ole näkyvissä. Eihän sitä ole, jos ei haluta nähdä sitä kehitystä, joka silmiemme edessä on. Kirkko on ikään kuin saattohoidossa. Kansankirkon kuolema on täysin selvä jo nyt. Tietyn ajan kuluessa se tulee tapahtumaan.
Helppoheikit voivat nyt esiintyä messiaina, jotka lupaavat kirkolle hyvää tulevaisuutta, kunhan heidän omat tavoitteensa toteutetaan. Monet lähtevät näiden väärien opettajien mukaan. Uskoen ihan oikeasti pelastavansa kirkon.
Sellaisen kansankirkon, – joka me tunnemme- aika on jo ohi. Siksi sen pelastaminen ei ole enää mahdollista.
Kuolevalle on tyypillistä, voimakas tarve kieltää koko asia. Kirkko ei tee tässä mitään poikkeusta.
Kyllä mulla on oikein hyviä veljiä vapaissa seurakunnissa. Eikä erilainen oppi lainkaan häiritse ystävyyttämme.
Pekka ei muakaan häiritse ollenkaan ”erilainen” oppi voin olla ystävä kuinka änkyrä luterilaisen kanssa tahansa, mutta en kylläkään pidä veljenä. Jeesus käskee rakastamaan kaikkia läheisiä, myös vihollisia, siis kun rakastaa voi olla ystävä.
Ismo malinen sanoo selkeästi:
””Rakkaus taas ei halua pahaa kenellekään”
Kun uskovassa on Jumalan rakkaus niin ei todellakaan tee mitään pahaa lähimmäiselle.
Kannattaakin katsoa kenen oppia seuraa, onko opettajan teot rakkaudellisia vai ei.
Olen havainnut uskovien välillä keskinäisen rakkauden vallitsevan. Siitä tunnistaa helposti oikeat ja väärät. Ystäviä ei tarvitse rakastaa, mutta veljiä Herassa kyllä. Joka ei rakasta ei ole Jumalasta.
Pekka: ”Ystäviä ei tarvitse rakastaa”
Jaa, vihollisia kuulemma tarvitsee, ainakin Jeesuksen mukaan. En vain oikein ymmärrä mien se sopii yhteen esim. maanpuolustusperiaatteiden kanssa.
Raamatussa on useita eri merkityksiä rakkaudelle. Meidän kieli on vaan niin köyhä, ettei ole kuin yksi. Siksi näissä asioissa tulee helposti väärinkäsityksiä.
Ei se niin köyhä ole: lempi, halu, pitäminen, palvonta, hellyys, omistautuminen, sydänystävyys…
Suomen kielessä ei erotella Jumalallista rakkautta, ystävyysrakkautta eikä eroottista rakkautta.
No niin. Tämäkin keskustelu kääntyi rakkauteen. Siitä puhe mistä puute.Ketä nyt sitten kansankirkon kuolema nyt enää jaksaa kiinnostaa. eikä juuri sekään, mitä sen jälkeen tapahtuu kirkossa. Jotkut sentään on alkaneet pohtia sitäkin.
Pekka oikein totesit, siis Rakkauden (Jumalan) puute on kirkon tuho.
Ihminen kuvittelee elävänsä rakastavasti, mutta kun on hirsi omassa silmässä ”näkee” kyllä muiden rakkaudettomat teot mutta ei omaa.
43 Te olette kuulleet sanotuksi: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi’.
44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
47 Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
48 Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.”(Matt.5)
Siis mitä on ihmisen rakkaus jos ”kirkon menoissa” ollaan niiiiin rakastavia, mutta kotona huudetaan ja meuhkataan ja tapellaan?
Onko sulla Ari kokemusta siitä, että kotona tapellaan? Minä kun olen katsellut kirkkokansaa, niin suurin osa niistä on yksinäisiä vanhoja naisia. kenkähän kanssa ne tappelee ja huutaa kotona.
Pekka oletko katsonut ”kirkonpeilistä” minkalainen kirkkokansalainen sieltä näkyy?
Tarkoituksena oli että jos vaikka seuroissa ja raamattupiireissä on ”rakkaudellista” niin todellinen rakkaus kuuluu ja näkyy arkielämässä, jos ei pysty rakastamaan kaikkein lähimpiää kuin itseään niin onko silloin saanut Jumalan rakkautta Pyhän Hengen kautta?