Nuorisotyössä nuorten henkilökohtainen kohtaaminen on avinasemassa. Siihen vain ei monessakaan seurakunnassa ole riittävästi resurrseja. Nyt joidenkin seurakuntien on pakko yhdistyä. Moni näkee sen suurena menetyksenä. Nyt näkisin sen vielä suurempana mahdollisuutena. Mikäli yhteiset voimavavarat osataan keskittää oikein, niin kirkon nuorisotyön voisi polkaista aivan uusiin ulottuvuuksiin. Uhkana on vain se, että kaikki entinen toiminta jokaisessa kappelissa pyritään jatkamaan entisellään. Tällöin tietysti mahdollisuus menetetään.Sama tietysti koskee kaikkea muutakin kirkon toimintaa. Mikäli työ nyt osataan keskittää oikein, niin edessä voisi olla aivan mahtavat mahdollisuudet.
Kirkon kriisi uhka, vai upea mahdollisuus
Kerrotaan Ranskalaisesta koomikosta, joka lähetti kolmelle tuntemalleen politikolle viestin:”kaikki on paljastunut”. Seuraavana päivänä kakkki kolme olivat poistuneet maasta.
Kerron tarinan siksi, että varmasti meillä jokaisella on omat pimeät puolemme.
Ne oli varmasti myös veljellämme Martilla 1500 luvulla.
Lutherin kirjoituksia ja puheita on varmasti käytetty Kristinuskoa vastaan yhtä paljon, kuin sen puolesta. Samaa voidaan sanoa Raamatusta ja Jeesuksenkin puheista.
Ehkä tähän on hyvä lainata vähän Lutheria, (selitystä Joh.4:39) kun hänestä niin kovasti lausutaan väärää todistusta. (Kuolleita on helppo arvostella, kun eivät pääse enää itse vastaamaan)
Luther nimenomaan kehotti ihmisiä tutkimaan itse Raamattua ja unohtamaan hänen puheensa toisarvoisina.
”Moni uskoi hänen päällensä vaimon puheen tähden, ja paljo usemmat uskoivat Jesuksen omain sanain tähden.” Joh.4:39
Oi, jospa Jumala soisi, että minun ja kaikkein muitten opettajain
tekemät Raamatun selitykset hukkuisivat, ja että jokainen kristitty
sitä vastaan ottaisi itse Raamatun, Jumalan puhtaan, pyhän sanan
eteensä!
Tästä minun puheestani ja sanelemisestani on kyllä huomattava, kuinka äärettömän erinkaltainen Jumalan sana on ihmisen sanan suhteen. Ihminen ei taida kaikilla sanoillansa selittää ainoatakaan Jumalan sanaa, tätä sanomattoman suurta sanaa, joka on hengen hiljaisuudessa tutkittava, niinkuin psalmista sanoo: ”minä tahdon kuunnella, mitä Jumala sydämmelleni puhuu.”
Jos siis joku senkaltainen hiljainen, tutkiva henki ymmärtää tämän sanan ilman minun taikka kenenkään muun selityksittä, silloin kaikki nämät minun selitykset ovat hänelle enemmin haitaksi kuin hyödyksi. Sentähden raamattuun, raamattuun, rakas kristitty; anna minun ja muitten opettajain selitykset ainoastaan olla niinkuin telineet päärakennuksen ympärillä, ja pysy sinä Jumalan puhtaassa sanassa kiinni, sillä siinä asuu hän itse. Amen.
M Luther
Ismo Malinen, miksi fariseukset ja kirjanoppineet eivät ottaneet Jeesuksen Sanoja vastaan, kuten myös melkein kaikki juutalaisista?
Koska heillä oli paatunut sydän ja Jumala oli salannut evankeliumin näiltä ”viisailta ja ymmärtäväisiltä” jotka eivät nöyrtyneet parannukseen ja ottamaan evankeliumia lapsenkaltaisesti.
Nyt tänä päivänä on sama juttu, lapsikastetut eivät ota Jeesuksen Sanoja vastaan koska heillä on paatunut sydän ja he luottavat isiltään perittyyn oppiin että ovat JO PARANNETUT sydämeltään lapsikasteessa eikä heidän tarvitse kääntyä parannukseen kuullessaan evankeliumin. Siis eivät ”terveet” tarvitse parantajaa, Jeesusta vaan heille riittää Lutherin lupaukset lapsikasteen armosta.
Ari sekoitat asiat. Usko ottaa vastaan Jumalan lupaukset.
Ei kaste ketään pelasta. Usko on se joka määrittelee kaiken.
Puheestasi saa sen käsityksen, että kaikki Kirkossa, lapsena kastetut eivät voi uskoa Evankeliumia oikein, koska heidät on lapsena kastettu. Et kait vain ole käymässä tuomariksi ja jakomieheksi? Siihen ei Jeesuskaan tohtinut ruveta vaan sanoi:
”Ihminen, kuka on minut asettanut teille tuomariksi tai jakomieheksi?
Lainaus on Luuk.12, missä Jeesus kehottaa varomaan niitä, jotka arvioivat ulkoisiin perustein niitä, jotka ovat oikeita ja vääriä uskovia.
Kuten Fariseukset ja kirjanoppineet tekivät.
Jeesus luotti Jumalaan ja tiesi, että Jumala tuntee omansa ja myöhemmin samassa luvussa Jeesus puhuu, että maallinen siunaus ja varallisuus ei ole myöskään mikään mittari Jumalan suosisosta. Ihmiset ovat kovin sokeita arvioimaan toisiaan näön mukaan, eikä uskon.
Olet Ari kovin varma siitä, että lapsena kastetut eivät ota Jeesuksen sanoja vastaan ja usko Häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Olisin sinuna vähän huolissani asenteestasi. Puhutko niistä, jotka eivät usko vaikka ovat kastettuja? Vai niistä, jotka ovat kastettuja ja Uskovat?
Eihän ympärileikkauksen liittokaan ollut kaikille siunaukseksi, vaikka liitto oli Jumalan puolelta tehty, vaan Jumala pelasti ne, jotka uskoivat. Niin on tänäpäivänäkin, Uskoa ja kastetta ei voida erottaa, kun puhutaan Pelastuksesta. Älä siis enää sinäkään enää väitä, että Kirkko opettaa, että kaste yksin pelastaa.
Usko Kristukseen pelastaa, näin kirkko opettaa ja samoin Luther ja lopulta se löytyy myös kirkkaana Raamatusta.
Kaste on se Lupaus minkä usko omistaa Kristuksessa, kun meidät on Kristukseen kasteessa haudattu ja ylösnostettu. Sanoohan myös Paavali:
”Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.
Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Room.6:1-11
Myöhemmin samassa luvussa Paavali jatkaa kuinka meidän ei siis tule antaa väryydelle sijaa (synnille) vaan olla aina kuuliaiset sille armon Sanalle, että olemme kuolleet pois synnistä (huomaa yksikkö), joskin Paavali erottaa myös synnin tekemisen, jota pitää uskon vastakohtana, eli lain mukaan elämisenä. Kristityn ei siis tule enää elää Lain alla, vaan Armon alla, koska hän on kuollut laille.
Kuka tämän on oikein saanut ymmärtää on Lutherin mielestä ”Jumaloppinut” eli oikea teologi.
On siis oltava nöyrällä mielellä ja tarkkana, että emme ole kuin Fariseukset, kun ja jos alamme erotteleman uskovia ei uskovista lihan mukaan. Sitä ei edes Jeesus tohtinut niin tehdä.
JK on kaikkien ihmisten vapahtaja. Varsinkin uskovien.
Näin Raamatun opetuksen mukaan saamme uskovina jatkuvasti turvautua Vapahtajaamme. Eli saamme aina uskoa syntimme anteeksi. Pelkästään uskomalla sovitustyön jo tapahtuneen. Tähän uskoon minut on kirkossa kastettu. En näe tässä mitään harhapolkua. Sen sijaan aikuiskasteessa näen moniakin suuria ongelmia.
Siinä näen pelastuksen ihmisen omana toimintana ja ratkaisuna. Pahalta tuntuu niiden kohtalo, jotka retkahtavat pahemman kerran kasteensa jälkeen. Heille tie paluuseen voi nousta pystyyn, koska kokevat pettäneensä oman ratkaisunsa.
Pelastava usko ei voi perustua kenenkään omaan ratkaisuun. Sovitus on vain ristityössä. Ei meidän ratkaisuissamme.
Uudesti kastajat kieltävät myös perisynnin. Nimittäin juuri sen, että kuka tahansa uskova voi langeta mihin tahansa syntiin. Tämäkin oppi aiheuttaa juuri edellä kuvattuja ongelmia. Ei nähdä pahaa omassa sydämessä. Ulkoistetaan se herkästi ja joudutaan siten itse ansaan.
Kirkon kasteopetuksen varassa olen paljon paremmassa turvassa, kuin vapaiden suuntien opetuksessa. Kaste on siellä usein pelkästään liittymistä kyseiseen seurakuntaan. Hengellisesti sillä en näe muuta merkitystä.
Amen
Pekka Pesonen lausut seuraavaa:”Kirkon kasteopetuksen varassa olen paljon paremmassa turvassa, kuin vapaiden suuntien opetuksessa. Kaste on siellä usein pelkästään liittymistä kyseiseen seurakuntaan. Hengellisesti sillä en näe muuta merkitystä.”
Mitä ovat lapsikasteen ”hengelliset” merkitykset?
Lainataanpa luterilaista katekismusta: ”Kaste ei ole pelkkää vettä, vaan se on sellaista vettä, joka on suljettu Jumalan käskyyn ja yhdistetty Jumalan sanaan.” ”Kaste vaikuttaa syntien anteeksisaamisen, vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä ja antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat jumalan sanat ja lupaukset.” ”Vesi ei tosin vaikuta sita, vaan Jumalan sana, joka on vedessä ja veden kanssa, ja usko, joka uskoo veteen yhdistettyyn Jumalan sanaan. Sillä vesi on ilman Jumalan sanaa pelkkää vettä eikä kaste. Mutta Jumalan sanaan yhdistettynä se on kaste, se on armorikas elämän vesi ja uuden syntymisen peso Pyhässä Hengessä, niinkuin apostoli Paavali sanoo kirjeessään Tiitukselle kolmannessa luvussa (Tit. 3:5-8).” ”Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja että sen on kuoltava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja että sen sijaan on joka päivä tultava esiin ja noustava ylös uuden ihmsen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.”
Kuinkas käy tuon jumpan aikana jos ei ehdi katua ja tehdä parannusta tai vaikka ei muista tai ymmärrä?
Miten saa oikean tiedon katua kun kerran on niin monenlaista opetusta mikä on syntiä ja mikä ei? Mitä jos jää väärän opetuksen takia katumatta ja tekemättä parannusta?
”Miten saa oikean tiedon katua kun kerran on niin monenlaista opetusta mikä on syntiä ja mikä ei?” Tuleeko synnintunto lain opetuksesta? Synti on jumalattomuutta eikä yksittäisten kiellettyjen paheiden harjoittamista. Hyveellinenkin ihminen elää synnissä, jos luulee oman hyvyytensä vuoksi kelpaavansa Jumalalle.
Älköön kovin moni pyrkikö opettajiksi. Sillä he saavat kovemman tuomion.