Keskustelu ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta on hypäynnyt uusille leveleille, myös kirkossa. Se on tärkeää, sillä meneillään oleva katastrofi tulee vaikuttamaan meidän kaikkien elämään järisyttävällä tavalla. Olemme kaikki kehityksestä vastuussa ja kerran joudumme vielä tekemään tiliä luomakunnan turmelemisesta itse Luojan edessä.
Kirkon piirissä keskustelussa on kuitenkin ollut yksi kummallinen puute: juuri kukaan ei puhu asiasta eskatologisesta (lopunajallisesta) näkökulmasta, vaikka juuri se voisi olla viestimme ydin. Olemme matkalla kohti tuhoa ja tuomiopäivää – sen alkaa nähdä jo sokea reettakin. Kun ennen vanhaan kristityt puhuivat maailmanlopusta, kaikki muut olivat vaivaantuneita; nyt kun kaikki muut puhuvat maailmanlopusta, kristityt ovat vaivaantuneita…erikoinen ilmiö!
Eskatologiset tekstit ovat Raamatun voimallisimpia ympäristöön liittyviä kannanottoja. Ne menevät suoraan asian ytimeen: luonnonmullistukset ovat Jumalan tuomioita ja niiden tarkoitus on herättää parannukseen. Eikö siinä olisi viestiä kerrakseen ja aineksia arkkipiispan kannanottoon! Että jos tahti ei muutu, niin loppu tulee. Niin kuin tuleekin, jos emme kykene korjaamaan kurssia.
Samalla nämä profetiat sisältävät ylivertaisia toivon näköaloja.
Ensiksi toivo lepää siinä, että voimme tehdä parannuksen. Jumala on aina ollut valmis peruuttamaan tuomion, jos ihminen vain kääntyy pahoilta teiltään. Hän ei tahdo syntisen kuolemaa, sanotaan psalmissa. Toiseksi profetiat kertovat uudesta taivaasta ja uudesta maasta; että jos kaikki lopulta menee pieleen, on Jumalalla vielä ässä hihassa. Näkökulma on sama kuin yksilönkin kohdalla: jokaista kutsutaan parannukseen ja muuttamaan elämänsä suunta, mutta lopullinen pelastus koittaa vasta tuhon jälkeen, ylösnousemuksen aamussa. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa suruttomaan elämään, vaan armon tarkoitus on motivoida kilvoitukseen – elämään luomakunnan kannalta kestävällä tavalla armon varassa.
—
Tässä pari tekstiä esimerkiksi:
Ilmestyskirjasta:
Minä kuulin, kuinka temppelistä sanottiin kovalla äänellä seitsemälle enkelille: »Menkää! Tyhjentäkää Jumalan vihan seitsemän maljaa maan päälle.» Ensimmäinen enkeli lähti ja tyhjensi maljansa maan päälle. Silloin tuli pahoja märkiviä haavoja niihin ihmisiin, joilla oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa. Toinen enkeli tyhjensi maljansa mereen. Meri muuttui kuin kuolleen vereksi, ja kaikki meressä elävä kuoli. Kolmas enkeli tyhjensi maljansa virtoihin ja vesien lähteisiin, ja ne muuttuivat vereksi. Minä kuulin, kuinka vesien enkeli sanoi:
– Vanhurskas olet sinä,
joka olet ja joka olit,
sinä Pyhä,
joka annoit nämä tuomiot!
He ovat vuodattaneet pyhien ja profeettojen verta,
ja verta sinä panit heidät juomaan.
He saavat ansionsa mukaan.
Sitten kuulin alttarin sanovan:
– Niin, Herra Jumala, Kaikkivaltias!
Oikeat ja vanhurskaat ovat sinun tuomiosi.
Neljäs enkeli tyhjensi maljansa aurinkoon, ja aurinko sai vallan korventaa ihmisiä tulellaan.
Ihmiset paahtuivat kovassa helteessä mutta herjasivat Jumalaa, jonka vallassa nämä vitsaukset olivat. He eivät kääntyneet, eivät antaneet kunniaa Jumalalle.
Jesajan kirjasta
Katso: Herra hävittää maan ja autioittaa sen,
runtelee sen kasvot ja lyö hajalle sen asukkaat.
Samalla tavoin käy papin kuin kansankin,
niin isännän kuin orjankin,
niin emännän kuin orjattaren,
niin myyjän kuin ostajan,
niin lainan antajan kuin sen saajan,
niin velkojan kuin velallisenkin.
Autioksi maa autioituu,
tyhjäksi se ryöstetään.
Näin on Herra puhunut.
Maa kulottuu ja kuivuu,
maanpiiri riutuu ja kuivuu,
maan lailla taivaskin riutuu.
Maa muuttuu saastaiseksi jalkojen alla,
sillä sen asukkaat ovat hylänneet lain,
rikkoneet käskyt,
tehneet tyhjäksi ikuisen liiton.
Siksi kirous syö maan,
sen asukkaat saavat maksaa teoistaan.
Siksi maan asukkaat käyvät vähiin,
vain muutama harva jää jäljelle ihmisen suvusta.
Juu, kun kerran itse Jumala on ennalta määrännyt yhden virheellisen muinaisen omenanhaukkaamisen takia kaikki nämä katastrofit ei ihmisen -tarvitse tehdä mitään ,ei etenkään uskovaisen, sillä hänethän temmataan kaiken kaameuden keskeltä taivaan iloon..
No asiallisesti aidot luonnonsuojelijat varoittivat tästä jo kymmenet vuodet sitten-mutta mm. uskovaiset olivat heti kättelyssä leimaamassa heidän vain ’viherpipertäjiksi’, joita ei tarvitse ottaa tosissaan.
Sanot Seppo, että ”uskovaiset olivat heti kättelyssä leimaamassa heidän vain ’viherpipertäjiksi’, joita ei tarvitse ottaa tosissaan.”
Eikö olisi syytä tarkentaa, että ”huomattava osa osa uskovaisista…”, koska eivät suinkaan kaikki?
Rauli, kun jääkiekkoselostaja sanoo, että ’suomalaiset tekivät maalin’ hänen ilman muuta ymmärretään tarkoittavan vain niitä suomalaisia jotka kentällä pelaavat.
Niin minäkin tarkoitin vain niitä uskovaisia jotka noin sanoivat ja ajattelivat ja kykenevät ottamaan tuon sanotun itseensä eli sanonta itsessään rajaa subjektinsa. Näin koska tarkka määrää tai joukkoa on yksilöllysti mahdoton sanoa. Sana ’huomattavakin’ kun on epämääräinen.
Reagoin kenties liian herkästi, koska olen niin vakuuttunut, että kyllä tälle menolle stoppi tulee tuolta ylhäältä käsin. Ja ”uutta maailmaa” tulee tilalle, kuten monet Raamatun opettaminen uskovat.
On toisarvoista, missä järjestyksessä kansituolit ovat kun laiva uppoaa. Siksi en koe ihmiskunnan ponisteluja kovin kummoisina, vaikka sähköä autolla ajeluuni olen kovasti harkitsemassa.
Allekirjoitan pitkälti blogistin ajatuksen siitä, että “Kun ennen vanhaan kristityt puhuivat maailmanlopusta, kaikki muut olivat vaivaantuneita; nyt kun kaikki muut puhuvat maailmanlopusta, kristityt ovat vaivaantuneita…erikoinen ilmiö!” Tässä sana “kristityt” tarkoittanee perinteistä luterilaista ihmisryhmää Suomessa, mutta miksiköhän noin?
Mutta onko niin, että “luonnonmullistukset ovat Jumalan tuomioita ja niiden tarkoitus on herättää parannukseen.” Eikö kyseessä ole vain ja ainoastaan seuraus meidän ihmisten onnettomasta toiminnasta: kun kerran kasvihuonekaasuja ilmakehään pölläyttelee, niin silloin saa aikaan kasvihuoneen. Ei taida olla asiantuntijalle mitään outoa siinäkään ilmastonmuutoksen seurauksessa, että tuulienergia tuottaa toistamiseen enemmän tuhoa kuin sähköä.
Blogissa mainitaan käsitepari “uudet taivaat ja uusi maa”, joka esiintyy Raamatussa tasan kolme kertaa. Näyttää siltä, että Pietari piti niiden ilmaantumista vääjäämättömänä ja jopa odotti niitä: “Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.”(2.Piet3:13;UT2020) Mitähän lupausta se Pietari tarkoitti? Miksi hän oli niin luottavainen?
“Jumala on aina ollut valmis peruuttamaan tuomion, jos ihminen vain kääntyy pahoilta teiltään.” Globaalit proseduurit ovat isoja asioita muutettaviksi, meidän ihmisten kyvyt näyttävät kovin keposilta niiden ratkaisemisessa. Ja onko päättäjillä edes sitä kuuluisaa poliittista tahtoa? Kuinka optimistinen sinä Timo olet?
Timo. Kiitos oivaltavasta ja ajankohtaisesta blogista. Olen samoilla linjoilla. Muistan nuoruudestani biisin, jossa laulettiin jotenkin näin: ”Pahuutensa tähden tänään vaikeroi maa, luomakunta kaipaa armahtajaa. Jeesus Kristus kuoli, jotta eläisimme, meidän tehtävämme on kertoa se. Evankeliumi ilosanomamme on…”
Jos muistan nyt oikein, meillä on yksi ainoa yhteisen esirukouksen lausuma kääntymyksestä kirkkokäsikirjassamme. Se menee jotenkin niin, että Jumala taivuttaisi meidät katumukseen ja kääntymykseen, jotta emme ahneudessamme tuhoaisi luomakuntaa.
Pointti ei siis taida olla, että maailmanlopun uhka olisi millään erityisellä tavalla Jumalan puhuttelua meille, jotta tekisimme parannuksen missään termin pietistisessä tai evankelikaalisessa mielessä. Vaan se, että saisimme Jumalan armosta toistaiseksi vältettyä maailmanlopun oppimalla vastuulliseen toimintaan ja yhteiskuntia uudistamalla. Muunlainen opetus/julistus olisi vastuutonta ahdistuksen lisäämistä. Ja se vasta tekee vaivaantuneeksi. Maailmanloppuhan on tulossa joskus 700 miljoonan vuoden päästä, kun aurinko laajetessaan nielee maapallon. Sitä paitsi tiedämme nyt 2000 vuoden jälkeen, että Jeesus ja varhaisimmat kristityt yksinkertaisesti erehtyivät eskatologisessa innossaan ja pikaisen maailmanlopun odotuksessa.
Seppo Heinolalle se huomio, että opetus uskovaisten ”ylöstempaamisesta” ei kuulu klassiseen kristinuskoon eikä vanhojen kirkkojen uskonkäsitykseen. Se selittää tietysti jotain. Vapaakirkolliset ja yhteiskristilliset poppoot kristillisperäisistä uskonnoista puhumattakaan ovat oma lukunsa.
Mitä olisi vastuullinen opetus eskatologiasta?
”että Jeesus ja varhaisimmat kristityt yksinkertaisesti erehtyivät eskatologisessa innossaan ja pikaisen maailmanlopun odotuksessa.”
Tästä olemme yhtä mieltä, mutta jos Jeesus oli Jumala(kolminaisuusoppi), niin miten Jumala saattoi erehtyä?
Maailmanlopusta en paljon tiedä, mutta sen tiedän, että aikani on rajallinen. Minulle tulee maailmaloppu silloin, kun sydämeni pysähtyy. Milloin se tulee, en tiedä. Lähdenkö yksin vai joukossa, en tiedä sitäkään. Siksi ajattelen, että elämän rajallisuuden tiedostaminen on hyödyllistä ja kannattaa uhrata joku ajatus sille!
Seppo H. Et siis tunnistanut teologista ironiaani. Minusta Jeesus EI erehtynyt vaan Hänen eskatologiansa on kaksiulotteinen alusta alkaen: v. 70 – takaisin tulo suuressa kunniassa. Kumpaakin edeltää syvä ahdistuksen aika.
Elämmekö nyt sen Suuren Pedon tuhatvuotista valtakautta? Vai olik se päinvastoin että peto on kahlittuna tuhat vuotta ja sitten pääsetetään, kristittyjen turmaksi, vapaaksi?
Joka tapauksessa on hurskastelua vetää Jumalan mukaan kun kyseessä on synti johon voi tekojen avulla tehdä parannusta . Paripäivää sitten Nobel-palkinto annettiin henkilöille jotka ovat todistaneet tieteellisen varmasti ihmisten osuuden uhkaavaan tilanteeseen. Se mitä kirjoittaja yllä kutsuu Jumalan rankaisuksi on itse asiassa globaalisen ilmaston sopeutumista uuteen tilanteeseen. Tähän tilanteeseen voidaan vaikuttaa joten ei ihan vielä ole kyse maailmanlopusta eskatologisena Jumalan asioihin puuttumisena.
Markku H: “Se mitä kirjoittaja yllä kutsuu Jumalan rankaisuksi on itse asiassa globaalisen ilmaston sopeutumista uuteen tilanteeseen.” Aivan oikein, näinhän se on.
Kenties blogin sanoma voidaan sanoa myös seuraavasti.
Aiemmin saarnamiehet julistivat maailmanloppua, ja tavallinen kansa koki sen pelotteluna tai ohitti asian turhana vouhottamisena. Nykyisin asiantuntijat kertovat painokkaasti ja lähes päivittäin, että nykyinen meno johtaa tuhoon monella rintamalla. Ja nyt moni uskovainen ei uskalla ottaa mitään kantaa asiaan.
Marko S tuossa aiemmin heitti kysymyksen “Mitä olisi vastuullinen opetus eskatologiasta?” Olisi mielenkiintoista kuulla vastauksia tuohon kysymykseen, ihan sellaisia omakohtaisia näkemyksiä, ei toisten.
Kun Jeesus Raamatussa eskatologiaa opettaa sekä evankeliumeissa että Ilmestyskirjassa, onko kyseessä vain sanahelinä, jota ei ole ymmärrettäväksemme edes tarkoitettu? Lietsoiko Jeesus pelkoa vai halusiko hän maailmanlopusta informoidessaan antaa meille toivon jostakin paremmasta? Minkä maailman loppumisesta Raamattu opettaa?
Markku, minusta on hurskastelua, jos: (a) Kielletään ihmisen vastuu luomakunnasta ja ajatellaan Jumalan vääjäämättä ohjaavan kaikkea tuhoon eikä siihen kannata vaikuttaa. Tämä on modernin amerikkalaisen fundamentalismin harha. Kaikki onnettomuudet ovat vain lopun enteitä ja viimeisiä kuulutuksia taivaslennolle.
(b) on myös väärin ajatella, että ilmastoasiat ja elämäntapamuutokset ovat vain ihmisen omassa voimassa tapahtuvaa ”parannuksen tekoa”. Tämä on modernin ns liberaalin teologian harha. Vaikka sitten vähän otetaan esiin rohkaisevia sanoja Raamatusta.
Oikeampi lähtökohta olisi nivoa yhteen vanhakirkollinen ja luterilainen. Siinä on nähdäkseni kolme osaa.
(1) Jumala on meidän Luojamme ja me olemme Hänen edustajiaan/työtovereitaan sekä vastuussa siitä, kuinka elämme. Ja siinä tarvitaan hyvin paljon juuri järkeä ja viisautta sekä empatiaa jne. Näin eletään uskoa todeksi (”Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan”).
(2) Parannus taas on aina Jumalan vaikuttamaa pelästymistä ja hätää synnistä sekä evankeliumin armolupauksista syntyvää uskoa syntien anteeksiantamukseen Kristuksen tähden. Siitä seuraa hedelmänä ja opetuksen ohjaama uudenlainen elämä. Ilmastoon vaikuttaminen on siis meille kristityille osa kristittynä elämistä, mutta siitä ei saa todellakaan tehdä ainoaa asiaa, mihin keskitytään. Koska
(3) Raamattu tekee selväksi sen, että ihminen voi saavuttaa kaiken tässä elämässä ja saada sielulleen ikuisen vahingon. Ja juuri tähän evankeliumi Kristuksesta keskittyy. Raamattu kuvaa todellakin erilaiset luonnonmullistukset Jumalan rangaistuksina/puhutteluina meidän synneistämme, vaikka suoria syy-seuraussuhteita ei voida esittää. Samalla kun Jumala pitää huolta koko luomakunnasta me olemme itse saaneet aikaan sen, kuinka eläinkuntakin kärsii. Ja kerran, Kristuksen tullessa tuomiolle, juuri tämä nyt tuntemamme maailma(nkaikkeus) katoaa ja Jumala luo uuden maailmankaikkeuden.
Lopuksi. Kristillisestä, sanoisinko pietistisestä, perinteestä löytyy hyvin paljon järkevää opastusta kohtuullisuuteen ja luonnon arvostamiseen. Yksi keskeisimmistä nykyisen hätätilan syistä on kuitenkin meille todellinen haaste kristittyinä: hillitön väestönkasvu ja liikakansoitus.
Marko . Olen pitkälle samaa mieltä kanssasi , mutta väitän että pelästyminen suuressa skaalassa on jo tapahtunut ja nyt yritetään löytää keinoja jotta parannuksen teot saisivat jotain ratkaisevaa aikaan.
Tähän on hyvin vähän lisättävää. Ehkä voisin viimeistä lausetta täydentää siten, että väestönkasvun kanssakin maailma tulisi toimeen, jos kulutustottumuksia hillittäisiin. Tuhlaileva elämäntapa syö maapallon resurssit. Siinä olisi todellinen parannuksen paikka.
Markku, on ratkaisevan tärkeää, että termiä ”parannuksen teko” tai sen synonyymejä ei latisteta. Ikään kuin tämä ajallinen elämä olisi se ainoa. Ulkonaisesti ei ole mitään eroa siinä, vähentääkö lihan syöntiä ateisti vaiko kristitty. Mutta sisäisesti ero on valtava: kristitty vähentää lihansyöntiä siksi, että se on arkipäivän jumalanpalvelusta ja arvioi tällaisen menettelyn Jumalan tahdon mukaiseksi elämäksi. Vaikka kysymys ei ole hänen pelastuksestaan, joka toteutuu armosta, Kristuksen tähden ja uskon kautta. Mutta jos juuri tätä puolta ei pidetä esillä, koko kristillisyys latistetaan tämänpuoleiseksi elämäntavaksi.
Mielestäni ateistit ja sekulaarit välinpitämättömät tekevät kristillisiä tekoja eläessään eettisesti hyvin . Tietämättään he palvelevat Jumalan Valtakuntaa.
Kristittyjen osaamista tarvitaan siinä, että ymmärretään, miten ihminen muuttuu ja miten ihmistä kutsutaan parannukseen. Ilman evankeliumin henkeä parannus on helposti omavoimainen ja lakihenkinen, ja me kristityt ymmärrämme, ettei sellainen toimi. Vain armon varassa parannus menee sydämeen asti ja aiheuttaa pysyvän muutoksen.
Käytän tässä tietoisesti sanaa parannus irti sanan kristillisestä merkityksestä, koska ajattelen, että tähän luomakuntaa kunnioittavaan parannukseen tarvitaan kaikkia eli siis myös heitä, jotka eivät koe uskon sisältöjä itselleen mahdollisiksi.
Tosin voi olla niinkin, että jos vaikka pelkästään kristityt tekevät parannuksen, Jumala saattaa peruuttaa tuomion. Niin hän taisi luvata Sodoman ja Gomorran tapauksessa, jossa vain 10 hurskasta olisi riittänyt pelastamaan kaupungin. Nythän on hyvä muistaa, että Jumala on kaikkivaltias. Hän voi siis peruuttaa ilmastonmuutoksenkin. Se on täysin hänen vallassaan.