Kirkkomme seurakunnista on tehty monia opintomatkoja Englannin kirkkoon, etenkin Holy Trinity Bromptoniin. Vuorovaikutus tänä vuonna 25-juhlavuottaan viettävän Porvoon kirkkoyhteisön piirissä lienee vahvistanut tätä. Vastikäänkin oli esillä mittava seurakuntien istuttamishanke Britanniassa. Näille hankkeille on luotu Englannin kirkossa pohjaa 1970-luvulta alkaen. Yksi etappi matkalla oli vuoden 2004 raportti Mission-Shaped Church. Ajatus, jonka mukaan lähetystehtävä muokkaa kirkkoa, on tuttu vaikkapa maailmanlähetyksestä, mutta ehkä tämä ajattelu on osaltaan innoittanut myös kirkon strategiaa Ovet auki.
On hyvä tietää ja kiinnittää huomiota siihen, että Englannin kirkon raportissa Mission-Shaped Church (2004), jossa käsitellään seurakuntien istuttamista ja kirkon ”tuoreita ilmaisuja” (fresh expressions) ei suinkaan ole lähdetty liikkeelle vain käytännöstä, vaan on paneuduttu varsin syvällisesti ja klassisen teologian ja yhteisten kristillisten perusoppien valossa myös siihen, miten voidaan määritellä viisi mission/lähetyksen arvoa. Ohessa hieman selontekoa näistä. Kootusti nuo lähetyksen muovaaman kirkon perusarvot ovat anglikaanien näkökulmasta seuraavat:
1) Missionaarinen kirkko keskittyy Jumalaan Kolminaisuutena
2) Missionaarinen kirkko on inkarnatorinen
3) Missionaarinen kirkko on transformatorinen
4) Missionaarinen kirkko tekee opetuslapsia
5) Missionaarinen kirkko on relationaalinen
Mennään siis siinä mielessä teologia eli usko ja oppi Jumalasta edellä, että kristillisen uskon harjoittaminen eli jumalanpalvelus ja rukous ovat lähtökohtana Jumalan missiolle: viivytään Jumalan kasvojen edessä häntä kuunnellen ja hänelle puhuen, hänen rakkautensa osallisuudessa. Onhan kirkon tehtävän lähde ja ensimmäinen päämäärä rakastavan kolmiyhteisen Jumalan tunteminen.
Kristus-keskeinen inkarnatorisuus taas merkitsee sitä, että kulttuurienvälisyyteen pyrittäessä tulee pyrkiä ottamaan etäisyyttä omiin tottumuksiin, jotta pääsisi esille se, miten evankeliumi saa hahmoa juuri tässä kulttuurissa ja tavoittaa siinä elävät ihmiset. Kuunnellaan Hengen toimintaa yhteisössä ja pyritään vastaamaan siihen.
Missionaarinen kirkko on myös transformationaalinen, muutoksentekijä, koska evankeliumi on inkarnoituessaan myös vastakulttuurista. Muutosta tapahtuu evankeliumin ja Pyhän Hengen voimasta myös siinä yhteisössä, jota palvellaan. Kirkko ymmärretään Jumalan valtakunnan palvelijaksi ja merkiksi, oli sitten kyse paikallisseurakunnan naapurustosta tai verkostomaisesta seurakuntatoiminnasta.
Missionaarinen kirkko on aktiivinen kutsuessaan ihmisiä uskomaan Jeesukseen Kristukseen. Tähän liittyy kristillisen elämäntyylin tukeminen, joka ei ole erillään kulttuurista tai kulttuureista, mutta tarjoaa yhteisöelämässään myös vastakulttuurisen haasteen, joka pohjaa evankeliumista nousevaan maailmankatsomukseen ja arvoihin. Se rohkaisee koko Jumalan kansan lahjojen käyttöä ja kutsumusta, mutta myös panostaa johtajien kehittymiseen. Se huolehtii niin yksilöiden kuin yhteisöjen muutoksesta.
Missionaarisen kirkon relationaalisuus taas tarkoittaa ensinnäkin sitä, että missionaarisessa kirkossa muokkautuu uskon yhteisö. Se on tervetulleeksi toivottava ja vieraanvarainen. Uskovia rohkaistaan vuorovaikutukseen toisten uskovien kanssa, kun he kasvavat Kristukseen. Yhteisönä se on tietoinen olevansa epätäydellinen ilman vastavuoroisia suhteita toisten kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen kanssa. Sen ei tarvitse olla yksin. Näin kirkon ekumeenisuus ja missionaarisuus kulkevat tässäkin käsi kädessä ja edellyttävät toisiaan.
Näitä on hyvä meilläkin pohtia. Teologiassa ei ole kyse vain teoriasta vaan kirkollisen itseymmärryksen kontekstissa siitä, että otetaan usko kolmiyhteiseen Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen ihmiseksitulleena, ristiinnaulittuna ja ylösnousseena Lunastajana ja Sovittajana tosissaan ja se, että kirkko hänen tekojensa välineenä, merkkinä ja esimakuna on luonteeltaan katolinen ajatellen niin sisällöllistä täyteyttä kuin erilaisia kulttuureja sekä apostolinen eli elää sanomasta kolmiyhteisen Jumalan rakkaudesta ja armosta. Armo ja Kristuksen seuraaminen uskossa, toivossa ja rakkaudessa kuuluvat yhteen.
Pohdintaa helpottaisi Suomen kielen käyttäminen sivistyssanojen sijaan.
Tuskin se mikä toimii Englannissa, toimisi tuosta vain täällä. Siellä voi kotiin kutsua naapuristoa, jotka eivät toisiaan tunne ja hetkessä avoin keskustelu on käynnissä. Pöydässä voi olla viinipulloja ja juustoja ja kukin käy sieltä ottamassa mieleisensä ja keskustelut jatkuu. Tarjoilut ja pöydässä istuminen ei ole niin tärkeää, kuin yhdessä olo. Siinä voi sitten sopia jatkosta ja jopa yhteisen ulospäin suuntautuvan toiminnan aloittamisesta.
Yhteisöllisyys Englannissa on ikään kuin sisäänrakennettua , eikä sitä ensin tarvitse tyhjästä alkaa rakentamaan.
Me olemme paljon varautuneempia. Emmekä mielellämme ala puhua tuntemattomille mitään.
Vasta kahvipöydässä keskustelun avaaminen on mahdollista. Olisikohan meidän kirkolla, edes mahdollisuutta luoda uusia seurakuntayhteisöjä, joilla olisi läheinen yhteys emokirkkoon? Mistä löytyisi ensin ne rakentajat, jotka kirkon työntekijöiden joukosta voitaisiin erottaa rakennuspuuhaan. Yhteisön rakentaminen vaatii yhteisöllisyyden luomista jonkin asian ympärille. Miten kirkon työntekijöitä voisi laittaa luomaan toimintaa kirkon ympärille, jos sitä ei ole kirkon sisälläkään.
Jos kirkon sisällä on jo hyvin toimivaa yhdessä tekemisen meininkiä, niin miksi se pitäisi siirtää kirkon ulkopuolelle. Kirkkohan on juuri se mahdollistaja, joka täällä toiminnan kykenee virittämään.
”Missionaarinen kirkko on aktiivinen kutsuessaan ihmisiä uskomaan Jeesukseen Kristukseen. ”
Kukaan ei ole tietämtön tästä, mutta se tarkoittaa, että veljesten Jeesus ja Juudas välillä pitää tehdä valinta. Tilanne on siis musta-valkoinen, mutta todellisuudessa sävyjä on paljon muitakin, myös tässä tarinassa.
Kirkollisesti muita sävyjä ei saa olla, koska kirkolla on ainoa oikea totuus, erehtymätön paavinistuin ja musta-valkoisuus on sen perusarvo. Tällainen synnyttää aina vastenmielisyyttä, koska kerskaaminen siitä, että Jeesus kuoli kaikkien puolesta, ei kuitenkaan tarkoita Juudasta, vaikka tarinassa juuri Juudas järkkäsi tämän kaikkien puolesta ja päähenkilö sanoo ’itse antavansa henkensä,’ eli näin sanoen Jeesus ja Juudas olivat yhtä……mieltä.
Jeesuksesta sanotaan, että hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, ja se pidetään hyvin tuomittavana, sitä verrataan vanhurskaan vainoamiseen. Evankeliumi ei kuitenkaan tuo esille kovin suuria vainoja häntä kohtaan.
Sensijaan, me itse, tai oikeammin kirkko opetuksellaan on lukenut Juudaksen pahantekijöiden joukkoon. Jo nimen maitseminen on kuin punainen vaate härälle, kaviot kuopii maata ja sieraimista tupruaa savu. Ei mitään myötätuntoa Juudakselle, ja koska kirkkoisät ovat kirjoittaneet Juudaksen olevan juutalainen perustyyppy, on pahantekijöiden joukkoon saatu luettua koko kansa ajasta ja paikasta riippumatta. Juudas teki vain mitä Jeesus käski.
On olemassa sanonta, että mihin vain juutalainen koskee, se muuttuu kullaksi, ja väitänkin, että Jeesuksesta ei olisi koskaan tullut niin kuuluisaa ilman Juudaksen suudelmaa. Päästiin vihaamaan ja viha on liikkeelle paneva voima. Roomalaisetkin olivat valmiita tähän uskontoon, kun saattoivat siirtää oman julmuutenka Juudaksen ja koko kansan syyksi.
Tomi Karttunen
”Missionaarinen kirkko on myös transformationaalinen, muutoksentekijä, koska evankeliumi on inkarnoituessaan myös vastakulttuurista. ”
”Transformationaalinen johtaminen on tämänpäivän Jedi. ”
Blogi: Pauliina Airaksinen Aminoff, johtamisen tohtori .
”Star Leader org tarjoaa loistavan aplikaation tämän päivän johtamisen haasteisiin: Se tekee johtajista pysyvän muutoksen supersankareita, jotka päihittävät hallitusten ”darth vaderit” ja toimivat tarvittaessa alaistensa jedi-ritareina valmentaen tiiminsä henkisesti ja fyysisesti yhä vaativimpiin huippusuorituksiin, jopa telekinesiaan.”
” Tämä uutinen ei tietenkään ole totta, vaan haaveilua. Tätä blogia ei voi aloittaa millään uutisella johtamisesta, koska sellaista ei ole. On vain pysyvä muutostila, jossa jokaisen johtajan tulee voida suoriutua parhaalla mahdollisella tavalla, joka päivä. ” Lainaukset alla olevasta linkistä.
https://mif.fi/transformationaalinen-johtaja-on-taman-paivan-jedi/
” Missionaarinen kirkko on relationaalinen ”
”…. relationaalisessa sosiologiassa ”suhde” ei ole vain käsite muiden joukossa. Se avaa uuden näkökulman todellisuuteen: ilmiöitä – vallasta organisaatioihin, ruumiillisuuteen, tunteisiin, toimijuuteen, koulutukseen, perheisiin ja esimerkiksi jätteeseen – tarkastellaan suhteisiin perustuvina. Tämä on saanut tutkijat puhumaan jopa eräänlaisesta sosiologisen ajattelun relationaalisesta ”käänteestä”.
Relationaalinen ajattelu ei palaudu sen paremmin individualismiin kuin holismiinkaan, vaan on eräänlainen ”kolmas” suhteessa näihin vakiintuneisiin sosiologisiin tapoihin hahmottaa yhteiskunnallinen todellisuus. Sen mukaan sosiologian lähtökohtana ei tule olla yksilöt ja heidän toimintansa saati yksilöt sisältävä yhteiskunta vaan suhteet. Todellisuus rakentuu sille dynaamisissa prosesseissa ja suhteissa.”
https://www.tuni.fi/opiskelijanopas/opintotiedot/toteutukset/otm-f93b7179-ef8f-4848-93a3-2bd9aa7fb3fe?year=2019&q=null
Jedit liittyivät elokuvaan Tähtie sota, ja relationaalinen taas sosiologiaan. Kirkon pitäisi keksiä jotain omaa.
Tuossa Tarjan lainaamassa tekstissä on oikeasti kirkon hyvän tulevaisuuden avaimet :
”relationaalisessa sosiologiassa ”suhde” ei ole vain käsite muiden joukossa. Se avaa uuden näkökulman todellisuuteen: ilmiöitä – vallasta organisaatioihin, ruumiillisuuteen, tunteisiin, toimijuuteen, koulutukseen, perheisiin ja esimerkiksi jätteeseen – tarkastellaan suhteisiin perustuvina. Tämä on saanut tutkijat puhumaan jopa eräänlaisesta sosiologisen ajattelun relationaalisesta ”käänteestä”.
Relationaalinen ajattelu ei palaudu sen paremmin individualismiin kuin holismiinkaan, vaan on eräänlainen ”kolmas” suhteessa näihin vakiintuneisiin sosiologisiin tapoihin hahmottaa yhteiskunnallinen todellisuus. Sen mukaan sosiologian lähtökohtana ei tule olla yksilöt ja heidän toimintansa saati yksilöt sisältävä yhteiskunta vaan suhteet. Todellisuus rakentuu sille dynaamisissa prosesseissa ja suhteissa.”
Mikäli tuo uusi ajattelu suhteiden keskeisestä merkityksestä löytää tiensä seurakuntien toimintaan, niin monet kirkon sisäiset ongelmat katoavat itsestään. Tähän asti ”kirkko keskellä kylää” on merkinnyt sitä, että toiminta tapahtuu kirkossa. Uusi ajattelu antaa tuolle vanhalle sanonnalle uuden merkityksen. ”Kirkko keskellä kylää” tulee jatkossa merkitä suhteiden luomisen paikkaa ja suhteet luovat yhdessä toiminnan kirkkoon ja kirkon ulkopuolelle.
Suhteiden puuttuminen on korostunut jumalanpalveluksissa jo ennen korona-aikaa siinä, että etäisyyksistä on pidetty huolta. Kirkon penkeissä on ennenkin istuttu kaukana muista. Suhteita seurakuntalaisten välille ei ole edes pyritty luomaan. Enneminkin kirkon toiminnan rakenne on pitänyt erillään muista. Kullakin toimialalla askaroivat eivät juurikaan ole tekemisissä toistensa kanssa. Papin näkökulmasta jumalanpalvelusta voidaan pitää yhteisöllisenä tapahtumana.
Hän kun pääsee siinä kohtaamaan omaa seurakuntaansa, ja näkemään siinä yhteisöllisyyden.
Seurakunta sen sijaan ei sitä pääse sitä kokemaan, jollei ketään muita tunne, eikä heidän kanssaan ole muuta yhteistä, kuin tuo kirkon penkki.
Anglikaanisesta kirkosta löytyy hyviä tekstejä ja analyyseja ylimalkaan. Mutta valitettavasti ne eivät pure suureen yleisöön. Kirkko Englannissa on osallistumisen puolesta suuremmassa vaikeudessa kun Suomen kirkko.
Siellä on mielenkiintoinen poikkeus. Lontoon eteläpuolen alueet jossa kirkollinen aktiviteetti kasvaa vaikka se kaikkialla muualla vähenee. Alueella asuu paljon työväestöä ja siirtolaisia. Ehkä kirkkoihin hakeutuu ne jotka sitä tarvitsevat.
Tomi
Kiitos sinulle selkeästä tekstistäsi!
Jälleen kerran olet tuonut esille erittäin keskeisen ja merkittävän teologoisen näkökulman aikamme kirkolliseen keskusteluun.
Sant Thomaksen kirkossa Sefildissä kävi niin ikävästi että seurakunta kutistui niin pieneksi, ettei ollut varaa enää kirkkoa käyttää. Oli pidettävä tilaisuudet yleisissä tiloissa, joissa oli läsnä tavallista kansaa. Siinä opittiin jotain merkityksellistä missionaarisuudesta. Hyvin pian seurakunta alkoi kasvaa ja tietääkseni kasvaa vauhdilla edelleen. Kirkkoonkin palattiin. Viime kuulemalta pyhäisin oli kolme jumalanpalvelusta. Ammulla perinteinen päivällä perheille ja illalla nuorille. Kussakin jumalanpalveluksessa on kirkko täynnä iloista ja aktiivista väkeä.
Koko seurakunta toimii ulospäin suuntautuneena ja seurakunnan mission mukaisesti.