Näin kirkolliskokouksen lähestyessä pari kommenttia. Muuten kirkolliskokouksen valinta ja päätökset ovat kaukana kunnioitettavasta ihmisarvostuksesta.
Kirkon nimi evankelis-luterilainen. Siis luterilainen täällä eläneen ihmisen mukaan. Oppi saman ajattelun mukaista. Ihmisten päätöksiä alkaen ihmisten itse valitsemasta jumalasta. Ihminen syntyy perisynti olemuksessaan ja hän saa pelastuksen ikuisesta helvetistä kirkon jäsenenä olemisessa. Pelastuksen hänelle anravat maanpäälliset jumalat, papit, ottaessaan hänet kasteessa kirkon jäseneksi .Tämä edellyttää myös kirkollisveron maksamista uuden ruumiin saadessa kirkon opin taivaaseen nousemista varten.
Kirkon nimi voisi esim. olla vaikka kristillinen kirkko. Se merkitsee lähimmäisen rakkauden merkitystä olemuksessamme, jonka me itsekukin saamme syntyessämme tänne maailmaan. Sen noudattaminen on elämämme tarkoitus ja rikkaus.
” Ihminen syntyy perisynti olemuksessaan ja hän saa pelastuksen ikuisesta helvetistä kirkon jäsenenä olemisessa. ”
Perisynti. Jeremia
”Niinä päivinä ei enää sanota:
’Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaat heltyivät’;
30vaan jokaisen on kuoltava
oman syntivelkansa tähden.
Jokaiselta ihmiseltä, joka syö raakoja rypäleitä,
heltyvät hänen omat hampaansa. ”
Perisyntiä ei saada perintönä isältä, eikä äidiltä. Tämä perintökaari menee Aatamiin ja Eevaan asti.
Aatamin omena on mulla vieläkin kurkussa.
Pekka Pesonen
”Otsasi hiessä sinun pitää leipäsi syömän.” Työttömät eivät sitten kanna tätä syntiä.
”Kivulla sinun pitää lapsesi synnyttämän ” Voi pojat, se unohtuu melko nopeasti, jo heti kun lapsi syntyy ja sen saa syliin.
Tietysti ovat myös he, jotka sanovat, että Jeesus toi heille leivän tavaasta.
Heidän ei tarvitse kyntää, eikä kylvää, eikä korjata kokoon, otsa hiessä, he vain puhuvat Jeesuksesta ja saavat siitä palkkansa.
Kansa se on kuitenkin joka palkan maksaa ja vielä kylvää ja kyntää ja korjaa kokoon, että leipää voidaan valmistaa ja lihapatojen ääressä istuskella.
Perisynti ei ole perinnöllinen synti vaan perimmäinen synti. Eihän periaatekaan periydy.
Martti: ”Eihän periaatekaan periydy.”
Oivallinen oivallus.
Luterilainen -sanasta tulisi luopua (vai onko se luopiokirkon nimi), Lutherilla on pitkä ja synkkä varjo.
Toinen on kirkkoherra -nimitys. Että ne kehtaavat. Ja kehtaavathan ne.
Joku pappi mainosti olevansa Jumalalla töissä. Jumala ei kuitenkaan maksa palkkaa, vaan ihmiset.
Synnistä saa aina maksaa, joko rahassa tai katumuksessa.
Charlotta: ”Toinen on kirkkoherra -nimitys. Että ne kehtaavat.”
Entäs ”Isä Jumala” tai ”Herra Jumala”? Miksei ”Äiti Jumala” tai ”Rouva Jumala”? Ja jos Jumala on ”Herra”, niin onko Herralla myös siinä tapauksessa miesten pelit ja vehkeet?
Lutherin Martin varjossa on kirkko kasvanut, mutta varjohan ei kerro koko totuutta. Monet negatiiviset asiat on laitettu Martin syyksi, vaikka todellisuudessa syyt niihin on ihan muualla. Martista vain helposti voi tehdä syntipukin kaikkeen pahaan.
Pekka: ”Lutherin Martin”
Minun tietääkseni tuon po. Lutherin etunimi oli Martin. Ihan vaan tiedoksi, että nimiä ei ole tapana kääntää kieleltä toiselle. Eikä siis tässä tapauksessa suomentaa ”Martiksi”.
Kiitos oikaisusta.
Ole hyvä.
Mistä tulee sanaa kirkko ?
Olen lukenut, että se olisi sanasta Kyrios, josta tulee mieleen Persian muinainen hallitsija Kyyros suuri.
Mutta koska se on Äiti kirkko, niin Odysseuksen harharetkissä on eräs naispuolinen hahmo, eli Kirke. Kirken asuipaikaksi on merkitty eräässä kartassa Circceonniemi Italiassa. Tämä paikan nimi muistuttaa sanaa kirkkoniemi.
Kirke oli velho jolla oli taikavoimia. Jos rannalle ajautuneet miehet eivät olleet hänelle mieliksi, hän saaattoi muuttaa heidät villieläimiksi, tai sioiksi. Joka taas muistuttaa tarinaa evankeliumista, kuinka Jeesus muutti ihmisiä sioiksi, ja siat hyppäsivät vuorelta alas.
Eräs unkarissa opiskellut Tarja kertoi, että sana tarkoittaa sukulaiskielellämme sianniskaa eli kassleria. Villit arvaukset eri kielten samalta kuulostavien sanojen merkityksistä eivät siis ole kovin viisaita.
Wikipedian mukaan; Kyrios tai kurios on kreikkalainen sana, joka käännetään yleensä ” herra” tai ” päällikkö ”.
In Classical Athens, sana Kyrios viittasi perheen pää ( oikos) joka on vastuussa vaimostaan ja lapsistaan ja naimattomista naisista.
Termi ”κύριος” on edelleen käytössä nykyaikaisessa kreikkalaisessa kielessä ja vastaa englanninkielisiä termejä ” mister ” (otsikko on annettu aikuiselle miehelle), ” master ” (joku, jolla on määräysvalta jotain tai joku) ja ” sir ”(osoite mille tahansa miehelle). Esimerkiksi englanninkielinen termi ”Mr. Smith” käännetään kreikkaksi ”κύριος Σμίθ” (kyrios Smith).
https://en.wikipedia.org/wiki/Kyrios
Kyrious tarkoitti herraa, joka oli saanut vaimonsa raskaaksi. Pohajan on kreikan sana
κυέω, joka tarkoittaa naisen siittymistä eli tulemista raskaaksi. (Yksi kyr-tulema on venäjän kauta suomeen tullut erittäin rahvanomainen muunnelma)