On sanottu, että kirkolla on aikaa. Moneen asiaan tämä päteekin. Mutta kun avioliittolaki muuttuu 1.3.2017, loppuu myös hiekka kirkon tiimalasissa. Sitä ennen on kirkon tehtävä päätös siitä, miten se toimii jatkossa. Jos päätöstä ei tehdä, se syntyy.
Kirkko voi tehdä kolme erilaista päätöstä, joista ainakin kaksi vaatii ¾ enemmistön kirkolliskokouksessa:
1) Kirkko voi muuttaa kirkkojärjestyksen 2 luvun 18 §:n 2 momentin muotoon: Kirkollisesti vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä, mies ja nainen. Jos toinen kihlakumppani ei ole kirkon jäsen, heidät voidaan vihkiä kirkollisesti, jos kirkkoon kuulumaton on muun kristillisen kirkon tai uskontokunnan jäsen. Tämä muutos vaatii ¾ enemmistön kirkolliskokouksessa.
2) Kirkko voi lisätä kirkollisten toimitusten kirjaan rivin: Samaa sukupuolta olevaa paria vihittäessä käytetään tätä kaavaa soveltaen. Tämäkin muutos vaatii ¾ enemmistön kirkolliskokouksessa.
3) Kirkko voi päättää, että seurakuntalaisella, myös mies-mies- ja nais-nais-pareilla, on oikeus avioliittoon vihkimiseen, mutta yksittäistä pappia ei velvoiteta toimittamaan tällaista vihkimystä. Käsittääkseni tällainen ohje ei ihan välttämättä vaadi ¾ enemmistöä kirkolliskokouksessa.
Jos mitään näistä ratkaisuista ei tehdä päädytään kaksitulkintaiseen tilanteeseen.
1) Voidaan tulkita, että nykyisen käytännön, että vihitään vain heteropareja, muutos vaatii kirkkojärjestyksen tai toimitusten kirjan muutoksen. Tätä tulkintaa on moni teologi perustellut omasta teologiastaan käsin. Tämän tulkinnan ongelmana on se, että kukaan ei takaa sen oikeellisuutta, jos asia menee oikeuteen. Jos mies-mies- tai nais-nais-pari haastaa kirkon oikeuteen, koska he ovat rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä, mutta heitä ei suostuttu vihkimään, niin esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös voi olla kirkolle langettava.
2) Mutta on myös toinen mahdollinen tulkinta. Nykyinen käytäntö on, että kirkko vihkii kaikki ne, jotka yhteiskunta vihkii ja jotka täyttävät rippikoulua ja kirkon jäsenyyttä koskevat ehdot. Tämä käytännön muutos vaatisi KJ 2 luvun 18 §:n muutoksen. Tämän tulkinnan ongelma puolestaan on siinä, että vihkivästä papista voidaan kannella tuomiokapituliin. Aivan varmaa on, että avioliitto on pätevä. Mutta aiheutuuko vihkimisestä seuraamuksia papille? Espoolainen kirkkoherra on jo luvannut piispankin puolesta potkut.
Viittaus naispappeusratkaisuun ei ratkaise kysymystä. Siinä mielessä tilanne oli sama, että laki ei sanonut, että papin pitää olla mies. Mutta kun 1955 paltamolainen uskonnonlehtori Liisa Riippa haki Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulilta pappisvihkimystä eikä häntä vihitty, syntyi ennakkopäätös. Se jäi voimaan, kun siitä ei valitettu.
Myöskään parisuhdelain kanssa käyty pohdinta ei välttämättä riitä kirkon kannan ilmaukseksi. Silloin kirkossa korostettiin rekisteröidyn parisuhteen ja avioliiton eroa. Siis rekisteröityä parisuhdetta ei voi siunata avioliiton siunaamisen kaavalla, koska se ei ole avioliitto. Voiko mies-mies- tai nais-nais-parin avioliiton siunata. Käsikirjasta ei ainakaan tarvitse muuttaa pilkkuakaan.
Pitäisin jokseenkin varmana, että jos kirkko ei tee päätöstä, jotkut papit alkavat vihkiä. Vihkimisistä kannellaan kapituliin eikä kukaan takaa, että kapitulit noudattavat yhtenäistä linjaa. Jos vaaka kallistuu torjuvaan suuntaa, niin linjaa haetaan myös oikeusistuimista. Eräänlainen kauhuskenario on, että joku pappi saa kapitulista rangaistuksen ja vuoden päästä oikeus toteaa, että kirkon pitää vihkiä. Tällainen tilanne ei ole kenenkään etu. Kaikkein vähiten se on kirkon etu.
Luulempa, että mikään vaihtoehdoistasi ei tuo rauhaa kirkkoon. Viittaan naispappeuspäätökseen sikäli, että se oli korsi, joka katkaisi kamelin selän.
Ratkaisu silloin ei ollut teologinen vaan tasa-arvokysymys. Siihen olisi voinut hartaalla tutkimisella löytyä myös teologiset perusteet. Kun kirkko lähti ulkoraamatullisin perustein toimimaan, siinä tuli annetuksi selkeä signaali siitä, että Raamattu ei ole enää kokonaan kirkon Pyhä kirja, josta näinollen voidaan poiketa. Tässä tapahtui pikkusormiefekti.
Nyt ei ole enää mitään suoja-aitoja perinteisen avioliiton hyväksi ja suojaksi. Lopulta olemme siinä tilanteessa ettei kaavassa tai siunauksessa ole pilkunkaan eroa ja näin toteutetaan täydellinen maallinen tasa-arvo.
Mielenkiintoinen ilmaus tämä ”ulkoraamatullisin perustein”. En tiedä, mitä ne ovat. Raamatussahan ei tunneta meidän kirkkomme mukaista avioliittoa, eikä nykyaikaista käsitystä seksuaalisuudesta. Molempien kohdalla jokainen meistä käyttää mielestäni ”ulkoraamatullisia perusteita” tulkitessaan Raamatun tekstejä.
Mielestäni on asiatonta väittää, että vain perinteisen (siis traditiohistoriassa melko lyhyen aikaa voimassa olleen) tulkinnan mukaan ajattelevat ovat raamatullisia.
Suomen ev.lut yhteisöllä on täsmälleen kaksi mahdollisuutta: 1) Pitäytyä Kristuksen Kirkon yhteydessä ja Traditiossa tai 2) erota siitä ja taipua maailman ja sen valtiaan tahtoon, ja alkaa halveksia Kristuksen opetusta avioliitosta.
3) Luopua vihkioikeudesta.
”3) Luopua vihkioikeudesta.” Sisältyy kohtaani 1). EI Kirkon ole syytä hoitaa sekulaarin valtion tehtäviä.
Tämä ”luterilaisen kirkon” avioliittoharha voi olla osa laajemmasta ongelmasta koko ”luterilaisuudessa”. Tämä suunta kun ei tunnusta pyhittymistä, vaan kristityn ajatellaan koko ajan aloittavan tyhjästä. Körttiläisyys on pessimistisyydessään tästä lähes parodinen esimerkki, ja tuntuu vielä olevan erityisesti ”hengellisen eliitin” suosiossa.
Tämä omahyväinen pessimismi johtaa toivottomuuteen ja kaiken kristillisen elämän hylkäämiseen ”tekopyhyytenä”. Julkisyntiä pidetään ”rehellisenä” ja kristillistä elämäntapaa ”farisealaisena” ja tuomittavana.
Eikö kristityn tulisi koko ajan tavoitella hengellisiä lahjoja.(”Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa.” 1.Kor.14:1). Tietysti koko ajan luottaen vain Kristuksen armoon.
Lopuksi lainaus nettisivulta: (http://www.firstthings.com/blogs/firstthoughts/2015/09/losing-luther)
)
“Christians make no progress in righteousness; they simply return time and again to the word that announces pardon, a word that invites and elicits faith.”
This understanding “eventually arrives at a kind of practical antinomianism,” for in this framework God’s Law loses any power to guide the Christian in a more holy Christian life. “
”Tämä omahyväinen pessimismi”
Onko omahyväinen, tekopyhä optimismi hyväksyttävämpi ominaisuus kuin omahyväinen pessimismi?
En kyllä näe syytä tehdä mitään päätöstä. Kirkko on jo päättänyt että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Mitä tulee Ihmioikeusstuomioistuimeen , se on monta kertaa todennut että mikään sopimus ei vaadi vihkimään samaa sukupuolta olevia avioliittoon.
”että mikään sopimus ei vaadi vihkimään samaa sukupuolta olevia avioliittoon.”
Ei vaadi, ei, mutta uusi laki suo myös papeille siihen mahdollisuuden ja silloin käy juuri niin kuin Heikki Leppä bloginsa viimeisessä kappaleessa kirjoittaa.
Kirkolla ei ole mitään kiirettä tehdä mitään asian eteen. Emme tiedä tuleeko sukupuolineutraali avioliittolaki koskaan voimaan. Laki vaatisi vielä paljon lainsäätämistä ja ongelmat ovat isoja. Meidän konservatiivisella hallituksella on paljon tärkeitä päätöksiä menossa, eikä homolain seurannaisvaikutuksia muihin lakeihin ole aikaa rustata. Onneksi kansa on puuttunut asian kulkuun ja uusi kansalaisaloite on saanut paljon allekirjoituksia. Toivottavasti kansalaisaloite avioliittolaista saa eduskunnassa myönteisen lopputuloksen ja nykyinen avioliittolaki jää voimaan 1.3.2017, eikä torso homolaki tule voimaan. Evl-kirkon papiston mielipiteellä, jos se poikkeaa Jumalan tahdosta ei ole mitään merkitystä Kristuksen kirkossa.
Kansalaisaloitteella on nyt yli 80 000 allekirjoitusta. Keräysaikaa on vielä jäljellä pari viikkoa.
Kannata tai katso tämän hetken kannattajamäärän:
kansalaisaloite
Mikäli laki jää voimaan niin siihen liittyvä muu lainsäädäntö on kyllä valmisteilla jo nyt. Mikäli ei jää voimaan niin on helppo keskeyttää lainvalmistelu. Suurin osa eduskunnasta ei tiennyt mitä päätti eli sitä että lainmuutos vaatii monen muunkin lain muuttamista että säilyy yhtenäisyys.
Jotenkin surkuhupaisaa ja jopa liikuttavaa tämä herra Heinilän sitkeä toivossa eläminen.
Jos lain hyväksyminen tai hylkääminen olisi ratkaistu/ratkaistaisiin kansalaisaloitteita kannattaneiden lukumäärän mukaan, uuden tasa-arvoisen lain säätäminen ja sen hyväksyminen olisi voittanut jo mennen tullen tämän hölmön kumoamisyrityksen. Turha Heinilänkään on enää lähes joka kommentissaan riemuita joka tapauksessa alle 100 000 jäävästä kannattajajoukosta. Tasa-arvoisen lain kannatus saavutti jo kahdessa päivässä 160 000 kannattajaa.
Kannattaisi jo pikku hiljaa alkaa hyväksyä se tosiasia, että laki tulee voimaan eikä sen voimaantulon pitäisi häiritä millään tavalla kenenkään, ei herra Heinilänkään avioliittoa.
Kimmo, minä en todellakaan tiedä, että tuleeko sukupuolineutraali avioliittolaki voimaan 1.3.2017. Paljon voi tapahtua, ennen sitä. Kimmo sinä profeteeraat ja pidät varmana asioita, jotka mahdollisesti tapahtuvat. Profetoit joitain kuukausia sitten, ettei tämä kansalaisaloite paljoa kannattajia saa, ei ainakaan 50 000. Yksi osa profetiastasi on jo mennyt vikaan ja saa nähdä meneekö loputkin profetiastasi vikaan.
Siihen ei paljon pprofeetallisia näkyjä tarvita, kun pystyy ennustamaan, että eduskunnan hyväksymä ja presidentin vahvistama laki tulee voimaan. Kyllä se on tässä maassa aina niin mennyt ilman sen kummempia ennustelujakin.
Eivät suomalaisetkaan lainsäätäjät sentään niin hölmöjä ole – vaikka joskus saattaisi toisin kuvitella – että vaarantaisivat uudelleenvalintansa kansan suuren enemmistön tahdon vastaisesti, kumoamalla vasta säädetyn uuden avioliittollain.
Koko lainsäädäntöhommahan menisi täysin hölmöläisten hommaksi ja eduskunnan arvovalta putoaisi pohjamutiin, jos kaikenlaisten vähemmistöjen tekemien alotteiden pohjalta alettaisiin veivata vast’ikään vahvistettuja lakeja edes takaisin.
Jos kävisi niin kuin Heinilä toivoo, niin siitähän seuraisi ainoastaan se, että tasa-arvoisen lain kannattajiien suuri enemmistö tekisi jälleenn uuden aloitteen, jonka seurauksena laki jälleen hyväksyttäisiin.
Tämähän se vasta parantaisikin suomalaisen yhteiskunnan kuvaa länsimaisten sivistysvaltioiden kirkkaimmassa kärkikaartissa.
Kimmo W: ”Siihen ei paljon pprofeetallisia näkyjä tarvita, kun pystyy ennustamaan, että eduskunnan hyväksymä ja presidentin vahvistama laki tulee voimaan. Kyllä se on tässä maassa aina niin mennyt ilman sen kummempia ennustelujakin.”
Vähintään luulisi jokaisen ymmärtävän, ettei missään asiassa voi pelkästään perustella tai luottaa siihen, että jokin menee niinkuin on aina mennyt ”koska niin on tässä maassa aina mennyt.” Tai varsinkaan perustaa kantaansa siihen.
Ennustus ja sen oikeaan osuvuus sinänsä on tässä sivuseikka.
”Eivät suomalaisetkaan lainsäätäjät sentään niin hölmöjä ole – vaikka joskus saattaisi toisin kuvitella – että vaarantaisivat uudelleenvalintansa kansan suuren enemmistön tahdon vastaisesti, kumoamalla vasta säädetyn uuden avioliittollain.”
Tässä taas juurikin nähdään se mitä lainsäätäjät ja kansanedustajat pitävät tärkeimpänä. Äänestäjien suosiota, vai sitä mikä lainsäädännössä ja yhteiskunnassa oikeasti on merkityksellistä.
Ei kelpaa kannanotoksi tai perusteluksi tuokaan. Pakko mainita kuitenkin, että ns. hölmöä ainakin minun mielestäni on säätää tai säilyttää päätettyjä lakeja nimenomaan siltä pohjalta, miten säilyttää äänestäjien suosion.
”Koko lainsäädäntöhommahan menisi täysin hölmöläisten hommaksi ja eduskunnan arvovalta putoaisi pohjamutiin, jos kaikenlaisten vähemmistöjen tekemien alotteiden pohjalta alettaisiin veivata vast’ikään vahvistettuja lakeja edes takaisin.”
Lainsäädäntöhomma on jo muuttunut irvikuvakseen, ja ”hölmöläisten hommaksi”, juuri siitä syystä, että lakeja säädetään poliittisen ja sosiaalisen korrektiuden pohjalta. Viimeksi mm. lapsivaikutukset jäivät tekemättä, koska sitä ei pidetty niin tärkeänä kuin sitä mitä äänekkäin ja voimakkain kansanosa toivoo ja odottaa.
”Jos kävisi niin kuin Heinilä toivoo, niin siitähän seuraisi ainoastaan se, että tasa-arvoisen lain kannattajiien suuri enemmistö tekisi jälleenn uuden aloitteen, jonka seurauksena laki jälleen hyväksyttäisiin.”
Tässä kohtaa sitten ei olisikaan enää ongelma se, että ”lakia säädetään edestakaisin.” Ylipäätään kansanedustajilla olisi ollut tärkeämpääkin mietittävää kuin avioliittolaki. Mikä pakotti palaamaan päätökseen parisuhdelaista, joka tehtiin n. 10 vuotta sitten. Mikä ei sitten lopulta kelvannut.
Tässä kohden lainsäädäntö jo meni absurdiksi. Lakeja ”tilataan” ja ”vaaditaan” vailla todella päteviä perusteluja. Pelaamalla juuri sillä miten tällä hetkellä ”kuuluu ajatella”.
”Tämähän se vasta parantaisikin suomalaisen yhteiskunnan kuvaa länsimaisten sivistysvaltioiden kirkkaimmassa kärkikaartissa.”
Tämäkin on toisarvoinen asia 🙂 Ei lainsäädännön pitäisi perustua sillekään mitä muut ajattelevat. Suomi voisi myös erottua edukseen tässä asiassa, ja olla halveksimatta valtioita, joissa sukupuolineutraali avioliitto ei ole käväissyt lähelläkään voimaantulemista.
On ylipäätään arveluttavaa tehdä jostakin asiasta ”sivistysvaltion mittari”, perustelematta sitä muuten kuin sillä, että ”kun muutkin sivistysvaltiot…”
Edelleen kaipaisin sinulta niitä omia perusteluja asialle. Itse olen joka tapauksessa sitä mieltä, että on hyvä ja tärkeintä se, että asia tulee uudelleen käsittelyyn, ja päästään ehkä lopulta puhumaan avioliitosta itsestään. Ei vain ”oikeudesta siihen”, ja ”tasa-arvosta” ympäripyöreänä kliseenä.
Oikeasti avioliitto kaipaisi instituutiona täysremonttia. Ja ehtojen ja velvoitteiden tiukentamista. Jos laki toteutuu, työssä avioliiton suhteen tulee keskittyä lasten oikeuksiin, avioliiton perustarkoituksen palauttamiseen ja painopisteen muuttamiseen pois aikuisten onnellisuuden ja rakkauden kokemuksesta vastuun kantamiseen.
Työ jatkuu joka tapauksessa, vaikka joudutaan ehkä aloittamaan alusta toisesta päästä. Avioliiton palauttamiseksi sille kuuluvaan asemaan ja sen perusmerkityksen uudelleenselkiyttämiseen.
minä: ”Viimeksi mm. lapsivaikutukset jäivät tekemättä, koska sitä ei pidetty niin tärkeänä kuin sitä mitä äänekkäin ja voimakkain kansanosa toivoo ja odottaa.”
Siis lapsivaikutusten arviointi.
Sen, mitä kirjoitin, ei ole tarkoitus olla minun perusteluni sille, mitä tapahtuu. Kunhan vain kerron oman mielipiteeni siitä miten asian kanssa tulee käymään. Nyt vain on niin, että kansanedustajamme – ainakin enemmistö – ei uskalla riskeerata hyväpalkkaista asemaansa kansakunnan kaapin päällä, lainsäädäntökoneiston osana, asettumalla kansalaisten enemmistöä vastaan. Kiistämätön tosiasiahan on, että enemmistö kansasta – jpa 40% papistosta – kannattaa juuri vahvistettua, uutta avioliittolakia.
Niin se demokratia toimii, enemmistön kanta ratkaisee, olivatpa perustelut mitä hyvänsä. Joku viisas valtiomies sanoi aikanaan: ”Kansa on sanansa sanonut, pulinat pois.”
”on hyvä ja tärkeintä se, että asia tulee uudelleen käsittelyyn, ja päästään ehkä lopulta puhumaan avioliitosta itsestään.”
Oletko varma, että tulee. Lakivaliokunta voi jättää koko asian käsittelemättä, unohtaa sen hiljaisesti muiden unohdettujen lakialoitteiden hautausmaalle, ilman että koko aloite edes päätyy suureen saliin. Asiantuntijalausunnot, kirkon kanta ja keskustelut on käyty jo uuden lain käsittelyn yhteydessä vuosi sitten. Eivät ne siitä miksikään ole muuttuneet.
Ehkä se menee näin: kirkko ei tee mitään, mutta monet papit (onneksi) tekevät, ja pakottavat kapitulit reagoimaan ja ajavat ”kirkon” selkä seinää vasten.
En osaa pitää noin itsestään selvänä että pappi voi noin vain oman harkintansa mukaan vihkiä vastoin kirkon avioliittokäsitystä.
Mikäli muutama kymmenen pappia alkaa vihkiä, takanaan vähintään epävirallisesti oma piispa (+arkkipiispa jne.) sekä valtion lainsäädäntö ja yleinen sekä julkinen mielipide ja vielä kansan ehdoton enemmistö, ei sitä vyöryvää lumipalloa ole kovin helppo pysäyttää kurinpidollisin toimin.
Väännetään se nyt vielä kerran rautalangasta: kirkko vihkii ne, jotka a) täyttävät Suomen lain ehdot b) täyttävät kirkkojärjestyksen 2 luvun 18 § ehdot. Tähän asti on toimittu niin, että kun valtio on muuttanut ehtojaan, kirkko ei ole päättänyt mitään – ainoastaan vihkinyt kulloinkin voimassa olevien ehtojen mukaan.
Jo sekä pappien että seurakuntalaisten oikeusturva vaatii, että ehdot ovat selkeästi lakitekstissä, siis Suomen laissa ja kirkkojärjestyksessä.
Voihan sitä kuvitella, että olisi jotain pysyvää. Perustuslakia on pidetty järkkymättömänä, mutta nyt olemme siinäkin viisaampia. Tasa-arvorintama ei pysähdy hankkeissaan ennenkuin viimeinenkin pilkku on kohillaan niin, ettei siinä haiskahda Raamatun käsitykset. Olkoon kirkko mitä mieltä tahansa, niin näin käy. Aikaväliä’ en pysty sanomaan.
Papille tiedoksi, että Jumalan asettama avioliitto ei ole tällaista, eikä muutu tällaisesta, vaikka te vihkisitte mitä.
Tässä ’tiedonannossa’ ei ole mitään uutta. Aina on kristittyjä, jotka tietävät Jumalan aivoitukset paremmin.
Eikö ole ihmeellistä, että Jumalan aivoitukset voisi lukea suoraan raamatusta ja me täällä pähkäilemme suljetun raamatun äärellä, että mitähän siellä mahtaisi olla????
Ai kuten: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.” Tai: ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.”
Olisiko se sitten sitä syntisten solidaarisuutta? Kun minä hyväksyn hänen syntinsä, niin hän hyväksyy minun syntiset taipumukseni??? Näinkö sen voi myös tulkita?
Siitä ei ole kysymys, koska se millaiseksi Jumala on ihmisen luonut ei ole syntiä.
Heikki Leppä Eikö olisi syytä pitäytyä kirikkomme tunnustuksessa.
En nyt viittaa lirkkomme käsitykseen avioliitosta vaan luomisesta.
Käytät mitä ilmeisimmin kirkkomme tunnustuksen vastaista luomisoppia avioliittokantasi perusteluna.
Jumala loi ensin taivaan ja maan sekä myöhemmin yhden miehen ja yhden naisen. Sitten kaikki oli Jumalan mielestä hyvää ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi. Sittemmin nämä miesja nainen lankesivat syntiin. Set synty vasta paratiisin ulkopuolelle.
Varsinaisen luomistyönsä aikana Jumala ei siis luonut yhtään trans- tai homoseksuaalia. Sittemmin heitä on Jumalan sallimuksen alla syntynyt ja ihmisyytensä puolelta he ovat aivan samoin kumalan kuvia, kuten kuka tahansa meistä perisynnin vaivaamista ihmisistä. Kukaan meistä perisyntisistä ihmisitä ei ole syntynyt hyvänä.
Jukka, tämä on sinun tulkintasi luterilaisesta luomiskäsityksestä. En jaa käsitystä, että Jumala olisi luonlut ihmiset klooneiksi ja erilaisuus olisi lankeemuksen ansiota (lue: seurausta).
Heikki
Tulkitsit kuvaustani väärin.
Monimuotoisuus on toki osa Jumalan luomistyön tarkoitusta ja sekin ilmenee Raamatusta, mutta Raamatun luomiskertomuksen perusteella tulee tarkastella erikseen sitä moninaisuutta, jonka Herra loi ennen seitsemättä päivää ja toisaalta sitä luomistyön jatkumoa, joka on lisännyt moninaisuutta seitsemännen päivän jälkeen.
Ennen seitsemättä päivää Herra ei esimerkiksi luonut yhtään sokeaa ihmistä.
Seitsemännen päivän jälkeen heitä on syntynyt. Samoin kuin on Kristuksen omien sanojen mukaan syntynyt myös sellaisia, jotka eivät syntymästään saakka ole kelvollisia avioliittoon.