On sanottu, että kirkolla on aikaa. Moneen asiaan tämä päteekin. Mutta kun avioliittolaki muuttuu 1.3.2017, loppuu myös hiekka kirkon tiimalasissa. Sitä ennen on kirkon tehtävä päätös siitä, miten se toimii jatkossa. Jos päätöstä ei tehdä, se syntyy.
Kirkko voi tehdä kolme erilaista päätöstä, joista ainakin kaksi vaatii ¾ enemmistön kirkolliskokouksessa:
1) Kirkko voi muuttaa kirkkojärjestyksen 2 luvun 18 §:n 2 momentin muotoon: Kirkollisesti vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä, mies ja nainen. Jos toinen kihlakumppani ei ole kirkon jäsen, heidät voidaan vihkiä kirkollisesti, jos kirkkoon kuulumaton on muun kristillisen kirkon tai uskontokunnan jäsen. Tämä muutos vaatii ¾ enemmistön kirkolliskokouksessa.
2) Kirkko voi lisätä kirkollisten toimitusten kirjaan rivin: Samaa sukupuolta olevaa paria vihittäessä käytetään tätä kaavaa soveltaen. Tämäkin muutos vaatii ¾ enemmistön kirkolliskokouksessa.
3) Kirkko voi päättää, että seurakuntalaisella, myös mies-mies- ja nais-nais-pareilla, on oikeus avioliittoon vihkimiseen, mutta yksittäistä pappia ei velvoiteta toimittamaan tällaista vihkimystä. Käsittääkseni tällainen ohje ei ihan välttämättä vaadi ¾ enemmistöä kirkolliskokouksessa.
Jos mitään näistä ratkaisuista ei tehdä päädytään kaksitulkintaiseen tilanteeseen.
1) Voidaan tulkita, että nykyisen käytännön, että vihitään vain heteropareja, muutos vaatii kirkkojärjestyksen tai toimitusten kirjan muutoksen. Tätä tulkintaa on moni teologi perustellut omasta teologiastaan käsin. Tämän tulkinnan ongelmana on se, että kukaan ei takaa sen oikeellisuutta, jos asia menee oikeuteen. Jos mies-mies- tai nais-nais-pari haastaa kirkon oikeuteen, koska he ovat rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä, mutta heitä ei suostuttu vihkimään, niin esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös voi olla kirkolle langettava.
2) Mutta on myös toinen mahdollinen tulkinta. Nykyinen käytäntö on, että kirkko vihkii kaikki ne, jotka yhteiskunta vihkii ja jotka täyttävät rippikoulua ja kirkon jäsenyyttä koskevat ehdot. Tämä käytännön muutos vaatisi KJ 2 luvun 18 §:n muutoksen. Tämän tulkinnan ongelma puolestaan on siinä, että vihkivästä papista voidaan kannella tuomiokapituliin. Aivan varmaa on, että avioliitto on pätevä. Mutta aiheutuuko vihkimisestä seuraamuksia papille? Espoolainen kirkkoherra on jo luvannut piispankin puolesta potkut.
Viittaus naispappeusratkaisuun ei ratkaise kysymystä. Siinä mielessä tilanne oli sama, että laki ei sanonut, että papin pitää olla mies. Mutta kun 1955 paltamolainen uskonnonlehtori Liisa Riippa haki Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulilta pappisvihkimystä eikä häntä vihitty, syntyi ennakkopäätös. Se jäi voimaan, kun siitä ei valitettu.
Myöskään parisuhdelain kanssa käyty pohdinta ei välttämättä riitä kirkon kannan ilmaukseksi. Silloin kirkossa korostettiin rekisteröidyn parisuhteen ja avioliiton eroa. Siis rekisteröityä parisuhdetta ei voi siunata avioliiton siunaamisen kaavalla, koska se ei ole avioliitto. Voiko mies-mies- tai nais-nais-parin avioliiton siunata. Käsikirjasta ei ainakaan tarvitse muuttaa pilkkuakaan.
Pitäisin jokseenkin varmana, että jos kirkko ei tee päätöstä, jotkut papit alkavat vihkiä. Vihkimisistä kannellaan kapituliin eikä kukaan takaa, että kapitulit noudattavat yhtenäistä linjaa. Jos vaaka kallistuu torjuvaan suuntaa, niin linjaa haetaan myös oikeusistuimista. Eräänlainen kauhuskenario on, että joku pappi saa kapitulista rangaistuksen ja vuoden päästä oikeus toteaa, että kirkon pitää vihkiä. Tällainen tilanne ei ole kenenkään etu. Kaikkein vähiten se on kirkon etu.
Sari Roman-Lagerspetz: mitä ihmeen tulkintoja? Kuten totesi, sharia-laki on osa islamia. Ei voi olla olemassa muslimifemnistejä. Feministilllä tarkoitan tässä sitä mitä se onkin: miesvihaa ja naisten ylivallan kannattamista. Mikäli taas tarkoitat että on olemassa tasa-arvoa kannattavia musliminaisia niin sekin on mahdotonta. Islamin mukaan nainen on alempiarvoinen ja toisin väittämällä astuu sen ulkopuolelle.
”Feministilllä tarkoitan tässä sitä mitä se onkin: miesvihaa ja naisten ylivallan kannattamista.” Ihan vertailun vuoksi laitan tietosanakirjan käsityksen asiasta: feministi (< lat.) miehen ja naisen samanarvoisuuden kannattaja, naisasian ajaja.
Kiitos tarkennuksesta Martti Pentti,
Feminististä islam-teologiaa tekevät muun muassa Nawal Saadawi, Leila Ahmad, Fatima Mernissi ja Aminah Wadud. Kriittinen lähtökohta on aikalailla samanlainen kuin niillä feministiteologeilla jotka tarkastelevat kristinuskoa. He ovat sitä mieltä, että islamista on etsitty perusteluita ja oikeutusta naisten alistamiselle, ja koska naiset ovat olleet ulossuljettuja niistä piireistä, joissa on tehty auktorisoituja islam-tulkintoja niin (tämän takia) patriarkalistiset tulkinnat ovat olleet vallitsevia. He ovat sitä mieltä, että islamia voidaan kuitenkin tulkita myös toisin, tasa-arvoisesti. Tämä edellyttää sitä, että perinteisiä tulkintoja (esim. juuri sharia-laista) tarkastellaan kriittisesti ja että perinteisiä tulkintoja ei pidetä ikuisina ja muuttumattomina.
Aika lailla sama idea siis kuin kristillisillä feministiteologeilla. Todettakoon, että myös perinteisten kristillisten tulkintojen mukaan mies on perheen ja naisen pää, ja nainen on alamainen miehelle. Naisen yhteiskunnallista tasa-arvoisuutta vastustettiin myös Suomen kirkossa voimakkaasti pitkälle 1900-luvun puolelle asti.
Olen itse sitä mieltä, että perinteiset sharia-lain tulkinnat ovat naista alistavia, kuten myös perinteiset kristinuskon tulkinnat sukupuolten välisestä järjestyksestä.
”Todettakoon, että myös perinteisten kristillisten tulkintojen mukaan mies on perheen ja naisen pää, ja nainen on alamainen miehelle”
Ainakin meidän huushollissa on frouva ollut hallituksen puheenjohtaja jo kohta 50 vuotta. Eikä siinä mitään ongelmia ole koskaan ollut.
Sarille: ”Olen itse sitä mieltä, että perinteiset sharia-lain tulkinnat ovat naista alistavia, kuten myös perinteiset kristinuskon tulkinnat sukupuolten välisestä järjestyksestä.”
Perinteisistä kristinuskon tulkinnoista sukupuolten välisestä järjestyksestä on täällä päästy eroon aika kauan sitten. Ainakaan meikäläisen elinpiirissä ei sellaista ole ollut havaittavissa enkä kovin nuori ole :). Todella hienoa, että löytyy rohkeita naisia, jotka uskaltavat sharia-lakia vastustaa. Kova ja pitkä taival taitaa heillä olla edessä.
En sentään ihan vertaisi näiden kahden uskonnon vaikutusta naisten elämässä. En muista, että sentään päätään kristityssä maailmassa on menettänyt, jos on alkanut hanttiin pistää ja oikeuksia naisille vaatia. Ehkä sinulla parempaa tietoa.
Tietosanakirja ei ole auktoriteetti. Jos tasa-arvoa halutaan niin miksei puhuta siitä?
Toisaalta on toki olemassa sellaisiakin feministejä jotka eivät vihaa miehiä eli kaikki eivät ole lepakoita. Jos tällainen feministi lähtee etsimään itselleen miestä niin ei hän kyllä vihreisiin miehiin katso.
”Tietosanakirja ei ole auktoriteetti.” Onneksi meillä on Juhani Ketomäki, joka korjaa tietosanakirjan virheet! Vakavammin: puhekielessä sivistyssanoja käytetään joko tahattomasti tai tahallisesti väärin. Silloin on syytä tarkistaa auktoriteeteilta – joihin laadukkaat sanakirjatkin kuuluvat – mitä sanat alunperin ja varsinaisesti merkitsevät.
’ …sellaisiakin feministejä jotka eivät vihaa miehiä eli kaikki eivät ole lepakoita. Jos tällainen feministi lähtee etsimään itselleen miestä niin ei hän kyllä vihreisiin miehiin katso.’
Kerro lisää asenteistasi!
Sari Roman-Lagerspetz & Juhani Ketomäki
Yhteiskunta voi olla rakenteiltaan patriarkaarinen, matriarkaarinen taika ns. gylania ilman että käsitys sukupuolten välisestä komplementaarisuudesta mitenkään olennaisesti muuttuu.
Kun sukupuolten komplementaarisuus otetaan huomioon, kaikissa niissä on mahdollista toteutua kaikkien ihmisten yhtäläinen arvo yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä.
Mikäli komplementaarisuuttaa ei oteta huomioon, missään niistä ei tasa-arvo tosiallisesti toteudu.
Jos naisten ja miesten tulee päästä täsmällleen samoin kriteerein poliiseiksi tai upseeriksi, niin sitten he juoksevat saman matkan coopperissa. Jos vanhempain vapaa pitää laittaa täsmälleen tasan, niin sitten lapsi jää vähemmälle rintaruokinnalle.
Kun komplemetaarisuus hyväksytään, ollaan tasa-arvoisia, vaikkei tehdäkkään kaikkia samoja asioita ja kun ei tehdä ihan samoja asioita, täydennetään ja kompensoidaan toinen toisia ja ollaan yhteiskunnalle yhtä arvokkaita.
Komplementaarisuus johtaa helposti polarisoitumiseen. Syntyy mielikuva ’todellisesta naisellisuudesta’ ja ’todellisesta miehekkyydestä’, joiden väliin jäävät tavalliset keskivertoihmiset mielletään tässä suhteessä vajavaisiksi. Johnwaynet ja marilynmonroet ovat poikkeuksia.
” niin sitten he juoksevat saman matkan coopperissa.”
Ei se näin mene Kivimäki. Cooperissa, niinkuin kaikissa muissakin testeissä on rajatulos, joka pitää saavutta, jotta tulisi hyväksytyksi olipa sitten mies tai nainen. Ei se sitä tarkoita, että naisten ja miesten pitää saavuttaa sama tulos. Riittää, kunhan ylittää raja-arvon.
Ei naisille ja miehille ole asellisessa palveluksessakaan omia kuntoisuusluokkia, vaan kaikkien niin, miesten kuin naistenkin on suoriuduttava samoista fyysisistä ja psyykkisiistä testeistä saavuttaakseen koulutustavoitteen.
Perinteinen sukupuolten suhdetta koskeva komplementaarisuus tarkoitti – lyhyesti ja suurpiirteisesti – sitä, että nainen on ulkoapäin tulevaa ohjausta ja huolenpitoa tarvitseva, riippuvainen, emotionaalinen, kotiin ja lapsiin suuntautunut olento ja mies aktiivinen, aloitteellinen, rationaalinen ja yhteiskunnalliseen/tieteelliseen jne. toimintaan suuntautunut olento, joka kantaa vastuuta perheestä ja huolehtii sen toimeentulosta. Nämä kaksi ”tasa-arvoista mutta erilaista” olentoa täydentävät toisiaan. En mitenkään voi kannattaa näitä sukupuolistereotypioita ja rooliodotuksia.
Sukupuolten komplementaarisuus-ajattelun pohjalta on myös helppoa nähdä samaa sukupuolta olevien suhteet vinoutuneina. Niissä kun puolisot eivät täydennä mies-ja nais-erilaisuudella toisiaan.
Sari
Onko nykynaisesta naisesta tullut lasten tekoon aika kielteisesti suhtautuva, koska miehet eivät voi synnyttää eikä imettää ja lapset heikentävät naisen aseman nousua yhteiskunnassa? Lasten määrän vähentämistavoite on ainakin ilmeinen!
Onko nykynainen yhä enemmän sinkku tai eronnut ja aloitteellinen tasa-arvotaistelija, joka voi liittyä mielellään toisen naisen kanssa kimppaan, toimia naisille vapauksia ja oikeuksia taistellen sekä kotimaassa että ulkomailla?
Nähdä miehet mielellään alempiarvoisessa työssä ja tuottaa ulkomaista työvoimaa alhaisen palkkatason tehtäviin, joissa naiset ovat aiemmin olleet enemmistönä. Entä väestön kasvu ja synnyttäminen maahanmuuttajien toimesta?
Taistella miehiä vastaan, jos mahdollista sekä jättää pojat kehitysmaissakin huomiotta tai vähälle huomiolle mm. koulutuksen osalta, koska tytöt on etusijalla.
Naisissa on tulevaisuus-aate!
Jne.
Onko tämän kaltaista ajattelua ja vähän toteutustakin tunnistettavissa?
Jos Kristus on miehen pää, kuten Paavali opettaa sekä 1. Korinttolaiskirjeessä että Efesolaiskirjeessä, niin silloin aviomies toimii vaimoaan kohtaan, kuin Kristus toimi ihmisiä kohtaan. Kristus on valmis antamaan itsensä toisten puolesta ja samoin aviomiehen on toimittava vaimonsa puolesta ja oltava valmis toimimaan palvelevana johtajana.
”toimimaan palvelevana johtajana”.
Todellisessa elämässä tahtoo vain useimmiten olla niin, että ukko toimii johtajan palvelijana.
Paavali vertasi Kristuksen asemaa seurakunnassaan silloiseen isännän asemaan perheessä. Vertaus ei toimi toisin päin. Siitä ei seuraa, että nykyajan aviomiehen tolisi olla perheen ’kristus’.
En näe syytä siihen miksei nainen voisi olla yhteisvastuuta kantava palveleva johtaja.
Tällä ”johtajat ovat vain palvelijoita, eivät vallankäyttäjiä”-ajattelutavalla on perinteisesti totuttu kaunistelemaan hierarkkisia valtasuhteita. Entisinä aikoina kuninkaat olivat kansan palvelijoita, samoin aateliset suhteessa ei-aatelisiin.
Ja sitten on tietysti paavi, joka on ”Kristuksen palvelijoiden palvelija” (paavi palvelee niitä, jotka palvelevat kristikansaa, eli esim. kardinaaleja ja pappeja). Aivan ihanaa valtasuhteiden kaunistelemista!
Martti Pentti. Hikipediassa on hyvä määritelmä feminismistä. Sitten samoin vakavammin: kannattaa tässä tapauksessa katsoa feministien toimintaa ja kysyä itseltään, pyrkivät he todella tasa-arvoon.
Se todella on tasa-arvoon pyrkimistä, että vaaditaan naisille saman verran valtaa, vastuuta ja varallisuutta kuin miehille – ei siitä huolimatta, että he ovat naisia, vaan sen vuoksi, että he ovat naisia. Naiseutta ei saa nähdä haittana, joka pitää korjata, vaan mahdollisuutena, joka pitää ottaa todesta.
Minä olen Naisasialiitto Unionin eli feministisen järjestön jäsen, toimin vuosia myös sen hallituksessa. Kannatan sukupuolten tasa-arvoa siten kuin se esim. Suomen perustuslaissa ja tasa-arvo-ja yhdenvertaisuuslainsäädännössämme määritellään.
Voinko suositella lukemista?
Outi Anttila: ”Kohti tosiasiallista tasa-arvoa? Sukupuolisyrjinnän kiellot oikeudellisen pluralismin aikana” (Suomalainen lakimiesyhdistys, Helsinki 2013)
Kimmo Wallentin. Näin se menee mutta tasa-arvovaltuutettu aikanaan esitti että naisilla pitäisi hyväksyä huonompi tulos.
Jaa, no sitten tasa-arvovaltuutettu ei ollut tehtäviensä tasalla.
Samantapaista esitetään koululaitokseen. Poikien oppimistuloksia pitäisi joidenkin mielestä arvioida eri perustein kuin tyttöjä.
Väärin se olisi sekin.
Nämähän ovat tietenkin n mielipidekysymyksiä. Feministit eivät pyri tasa-arvoon.
”Feministit eivät pyri tasa-arvoon.” Eivätkä sovinistit sitä heille anna. Näinkö on hyvä?
Se on annettu jo. Ei siihen tarvitse enää pyrkiä.
Kuka sen on antanut. Sovinistiko?
Eiköhän se kuulu ihan pyytämättä tai antamatta kaikille sukupuoleen, rotuun, uskontoon jne. katsomatta.
Jep. Termini oli väärä. Se on saavutettu ja taisteltu, ei annettu.
Kyllä sen (samanvertaisuuden ja tasa-arvon) pitäisi kuulua ihan taistelemattakin kaikille ihmisille – sukupuolesta riippumatta – syntymästä hautaan asti.