Kirkon ongelma

Professori Tuomo Mannermaan lahjakkaimpana oppilaana tunnettu Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura oli Keskisuomalaisessa ilmaissut tyytymättömyytensä eduskunnan äänestystulokseen viime perjantaina. Hän piti tulosta valitettavana. Häntä ennen Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo kirjoitti , että kirkolla on auktoriteettiongelma.

Kirkon ongelma. Se varmasti on nykyisin syvempi kuin vaikka 50 vuotta sitten. Se on ehkä syvempi kuin silloin, kun professori Lauri Haikola istui keskellä kirkasta päivää Manalassa ryyppäämässä. Haikola oli sodankäynyt puujalka. Opiskelijoita hän juoksutti hakemaan keskikaljaa, jotta seminaari sujuisi joutuisammin.

Nyt Haikola ryyppäsi Manalassa, kun hänen oikeastaan olisi pitänyt olla keskustelutilaisuudessa, jossa puhuttiin kirkon kriisistä. Haikolalla oli nuori ja poikkeuksellisen etevä assistentti, joka piti huolen siitä, että opiskelijoiden gradut tulivat valmiiksi, vaikka professori itse oli kännissä. Assistentti tiesi, mistä Haikolaa on hyvä hakea. Hän ajoi taksilla Manalaan ja talutti puujalkaproffan kyytiin.

Tarinassa on ollut monta epäselvää kohtaa. Kirjoitan avuksenne, jos jotakuta tämän tarinan kulku ja tausta ovat askarruttaneet.

Kaikki ovat yksimielisiä siitä, että Haikola istui Manalassa. Kaikki ovat yksimielisiä siitä, että Haikola tuotiin taksilla. Haikola talutettiin keskustelutilaisuuteen, mutta toisin kuin joissain tarinan versioissa on kerrottu, paikka ei ollut Vanha ylioppilastalo vaan Tuomiokirkon krypta. Tilaisuuden otsikkona ei ollut ”Kirkon kriisi” vaan ”Kirkon ongelma”. Keskusteluun osallistuivat muun muassa eräät teologian professorit, arkkipiispa Martti Simojoki sekä ortodoksisen ja katolisen kirkon edustajat.

Haikola keskeytti ja ärjäisi peräpenkistä, mikä on ongelma tai kriisi. Tarinasta on useita eri versioita. Yhdessä versiossa Haikola Vanhalla ylioppilastalolla sanoo: ”Kirkko oli kriisissä silloin, kun suntio sekaantui sikaan Sievissä.”

Liikkuu myös versiota, jossa Haikola huudahtaa: ”Kirkko oli kriisissä silloin, kun kanttori pani sikaa Sievissä.” Erään kylläkin luotettavan lähteen mukaan Haikola oli sanonut: ”Kirkon ongelma Sievissä oli, että kanttori pani sikaa.”

Taustalla on tosi uutinen kirkon toimihenkilöstä, joka sortuessaan eläinsuojelurikokseen oli aiheuttanut skandaalin. On keskustelu siitä, oliko kyseinen toimihenkilö kanttori vai suntio. Nyt on varmistunut, että kyseessä on kanttori. Tämän jälkeen on vielä kysymys Haikolan tarkasta sanamuodosta.

Edellä esitetyistä lauseista kaikkein viimeisimmän sanamuodon sisäinen logiikka herättää lukijassa vahvan epäilyn. Haikolan on kerrottu puhuneen koko kirkon kriisistä. Lainauksessa hän puhuukin kirkon ongelmasta hyvin paikallisella tasolla, Sievissä. Jos sanamuoto todella on ”Kirkon ongelma Sievissä oli, että kanttori pani sikaa”, tällöin keskustelutilaisuuden taustalla välttämättä, jotta Haikolan lause olisi järkevä (olettakaamme, että Haikola nimenomaan puhui järkeviä), on tämä kanttorin aiheuttama skandaali. Tällöin on oletettava, että keskustelijat ovat käsitelleet aihetta siinä määrin sivistyneen abstraktisti ja eteerisesti, ettei kuulijakaan enää tiennyt, mistä ideamaailmasta puhutaan. Haikolan lausahdus pudottaisi takaisin maan pinnalle, ja tämä sopisi hyvin kuvaan siitä, millainen henkilö hän oli.

On kuitenkin todennäköisempää, että Haikolan ydinsanoma, päivän evankeliumi, on se, että universaalisti kirkon ongelma oli, että kanttori pani sikaa Sievissä. Tässä taas ei niinkään merkittävää ole Sievi vaan ehkä pikemminkin tapahtunut eläinsuojelurikos. Lienee liian uskaliasta tulkita, että Haikola kuitenkaan tässä yhteydessä olisi ajatellut asiaa ensisijaisesti eläinten oikeuksien kannalta.

Entäpä sanamuoto ”Kirkko oli kriisissä silloin, kun kanttori pani sikaa Sievissä”? Lause on tarttuva, ja siinä on puhekielisesti hyvä rytmi, joka sisältää ulospäin suuntautuneen eteenpäin vievän liikkeen. Näyttää kuitenkin siltä, että kyseinen lause on sittenkin vain lyhennelmä sitä vielä alkuperäisemmästä sanamuodosta.

Vaikuttaa siltä, että kaikkein autenttisin versio sosiaalietiikan professorin Lauri Haikolan lausahduksesta on seuraavanlainen.

Haikola istui keskellä kirkasta päivää Manalassa ryyppäämässä. Hänet noutaa ravintolasta nuori etevä assistentti taksilla. He matkustavat Mannerheimintien ja mahdollisesti Kaivokadun kautta Tuomiokirkon kryptaan. Siellä on menossa keskustelutilaisuus, josta Haikola on myöhästynyt. Tilaisuuden aiheena on ”Kirkon ongelma”. Koolla on joukko akateemisia sekä ehkä muuta seurakuntaväkeä. Puhujina on metropoliitta, katolisen kirkon piispa, joukko professoreita ja niin edelleen. He puhuvat pitkästyttävästi kirkon ongelmasta.

Silloin Haikola napsauttaa sormiaan ja sanoo: ”Minä tiedän tarkalleen, mikä on kirkon ongelma. Ainakin Sievissä se oli se, että kanttori pani sikaa.”