Lähimmäisen rakkauteen kuuluva ihmisarvostus on luonnollisesti elämän rikkaus, tarkoitus.
Tänä päivänä esiintulleet tapaukset ja kirjoitukset antavat aihetta perusteelliseen keskusteluun mitä ns. kunnianloukkaus on ? Otan yhden esimerkin. Onko kirkon opin kunnianloukkaus jos katsoo olevan mielisairautta, että keskuudessamme elänyt ihminen taivaaseen astuessaan istuessaan isänsä oikealla puolella, on nyt käsittämättömän maailmankaikkeuden hallitsija miljardine galakseineen ?
Kiitos uskon käsityksestäsi ja kommentistasoi.
Sami Paajanen, miniusta kommenttisi on suoraan sanottuna ala-arvoinen. Ole hyvä ja pyydä Reino Sunilta anteeksi.
Mitä se Jorma nyt taas meinaa?
Blogistin kysykseen voi vastata suoraan, mutta kahdella tavalla.
A) Ei ole kristillisen opin kunnianloukkaus, jos pitää hulluutena ajatusta jonkun tavallisen ihmisen astumista universumin ja kosmoksen valtaistuimelle.
B) On kristillisen uskon loukkaus, jos pitää mielisairautena Pyhän Raamatun opetusta siitä, että alkusyntyperältään Jumalallinen Jeesus Kristus istuu nyt Isänsä hovissa kunniapaikalla.
Hentilä. ”Sami Paajanen, miniusta kommenttisi on suoraan sanottuna ala-arvoinen”.
Taas on mielensäpahoittajat liikkeellä. Oletko perehtynyt herra Sunin ”opetuksiin”? Jos tämän palstan pitäjillä olisi edes vähän järkeä tässä assiassa, he poistaisivat herra Sunin bloggarien joukosta. Nyt kuitenkin ilmeisesti ajatus sananvapaudesta painaa enemmän kuin mikään muu. Noin perinteisesti kirkon lehden palstoilla on ollut joku roti siinä millaista oppia esitellään. Nykyäänhän ei enää ole vaan tänne saa kuka vaan suoltaa millaista potaskaa tahansa, kunhan ei loukkaa ketään niin että joku alkaa itkemään tms.
Ihmisten mielipiteet niin uskonnoista kuin muistakin asioista voi ottaa vain mielipiteinä. Ei tarvitse alkaa tehdä ”diagnooseja”, lääketieteellisiä, eikä ”omia”.
Jos joku on eri mieltä, hänellä on siihen oikeus. Muiden erilaiset mielipiteet eivät ole minulta pois, eivätkä loukkaa omaa ajatteluani. Jumala tuskin tarvitsee puolustajia.
Jumalan pilkan poistaminen, merkitsee samalla uskovien pilkkaamisen ja heihin kohdistuvan vihapuheen sallimista. Sillä, jos joku pilkkaa uskon sisältöä, niin silloinhan pilkka on kohdistumassa uskoviin, eikä Jumalaan.
Kristinuskon käytännöistä keskusteleminen vaikka yhdessä uskontotuuksien eli dokmien, eli mysteereiden sisällöstä, ei voine olla huono asia.
Kun kyselyssä puolet naispapeista, ja 68.n prosenttia miespapeista uskoi Jeesuksen syntyneen neitseestä, voi kai kysyä millaista kirkkopolitiikkaa meillä harjoitetaan. Näin vakaumuksen vahvuutta ja sisältöä voi hyvin arvioida ensin sieltä mistä sitä olettaisi eniten löytyvän.
Jeesuksen kolme Uudesta Testamentista jokaisen luettavissa olevaa opetusta ovat hyvät.
Eikös se Luther sanonut jotain semmoista, että kun tietyt asiat pysyvät kohdallaan, niin muut voi mennä poskelleen. Silti ei siitä suurta vahinkoa kirkolle synny. En muista, että niissä luovuttamattomissa asioissa olisi ollut puhetta mitään pappien uskosta.
Kristillinen kirkko on perinteisesti opettanut, että jos me pastorit emme usko ja myös julistamme epäuskoisesti, silloin vaarantuu ihmisten sielunpelastuksen asia, sillä Raamatun mukaan usko tulee sanan pohjalta tapahtuvasta kuulemisesta.
Tästä poskelleen menosta en muista, mutta Luther korosti sakramenttejamme jolloin tärkeää oli usko mikä on uskomassa kyseisen sakramentin vaikutuksen. Luther näin korosti oikeaa Uskoa.
Manu Ryösö kirjoittaa huomioitavasta asiasta.
Hiukka epäuskovassa, ja hetkellisessä, tilassa oleva pappi ei kirkon antaman valtuutuksen takia vaaranna ehtoollisella jakamaansa sakramenttia kun vastaanottaja vilpittömästi uskossa sen ottaa vastaan.
Kaste on on sitten hiukka mielenkiintosempi asia kun toimittamassa on epäilyksissään oleva pappi, ja vanhemmat ja kummitkaan eivät oikein muista mitä kristillinen kasvatus voisi tarkoittaa vaikka asiaan tahtovat ja lupautuvat osallistua, ja tämä yhdessä seurakunnan kanssa.
Valtuutuksella oleva pappi piirtää lapsen rintaan ristin merkin Kolmiyhteisen Jumalan nimeen, ja näin lapsi on kertakaikkisesti liitetty Jumalan, ja samalla omaan seurakuntaan kuten myös kirkkonsa jäseneksi.
Tässäkään ei ole vaikeutta, mutta miten huolehtisimme kristillisestä kasvatuksesta.
Sielumme asia tulevaisuudessa syntyy kovin paljon siitä miten asiasta kykenemme tulevaisuudessa huolehtimaan.
Ryösö: ”Kristillinen kirkko on perinteisesti opettanut, että jos me pastorit emme usko ja myös julistamme epäuskoisesti, silloin vaarantuu ihmisten sielunpelastuksen asia,”
Kovin tuntuvat olevan tärkeätä ja vaikutusvaltaista sakkia nämä pastorit.
Eivät ole.
Kerrankin olen Kimmo W:n kanssa samaa mieltä siinä, ettemme me pastorit ole kovin vaikutusvaltaista sakkia. – Onneksi Jumalan sana on kuitenkin yhä niin elävä ja voimallinen, että suuri osa ihmisistä huutaa yhä hätänsä päivänä Raamatun lupauksen mukaan apua Jumalan puoleen (Ps. 50:15).
Kristinuskon historiassa tätä mielisairaus häpeäleimaa käyttivät mm. totalitääriset kommunistiset valtiot. Nämä tälläiset loukkaukset olivat tässä yhteydessä myös varsin vaarallinen asia, sillä ko. osa ateismin mustaa historiaa tuntee myös uskovien sulkemiset mielisairaaloihin, murhat ja perheiden hajottamiset.
Manu Ryösö entä luterilaisten teot ns ”uudestikastajia” kohtaan, noitavainot, homojen kohtelu jne…?
Ryösö: ”osa ateismin mustaa historiaa tuntee myös uskovien sulkemiset mielisairaaloihin, murhat ja perheiden hajottamiset.”
Osa kristinuskon mustaa historiaa tuntee ristiretket, inkvisiition ja noitaroviot. Uudenpana ilmiönä paavin pappien pedofilia ja sen peittely.
Arille ja Kimmolle. Noitavainot, ristiretket yms. voivat olla kristinuskon nimissä tehtyjä, mutta ne teot ovat todellisuudessa kyllä sen vastapuolen aikaan saannoksia. Asian luulisi olevan selvä jos vähänkin Uutta Testamenttia, Jeesuksen opetuksia ja alkuseurakunnan elmämää tuntee.
Inkerin kirkon pastorina olen kohdannut ateistisen kommunismin syyttömiä uhreja. Voin todistaa kokemuksesta, että nämä inkeriläiskristityt ovat mitä tervejärkisimpiä. Uskoon liitetyt mielisairaus-leimat ovat siksi loukkaavia ja näitä kristittyjä paljon kärsineitä häpäiseviä. – Tämä on mielestäni tärkeää muistaa. Muutoin en näe tarvetta laajentaa tätä keskustelua.
Manu Ryösö todistelusi on pätemätön juuri tuon takia ettet sokeudeltasi ota kantaa niihin hirveyksiin joita omat uskon isäsi ovat tehneet ja saaneet seuraajansa tekemään.
Ari,
Minun todisteluillani ei ole merkitystä. Nyt viittasin inkeriläisten kristittyjen veritodistukseen, jonka äärellä otan hatun päästäni. – Ehkä sinäkin voisit niin tehdä, koska emme ole varmasti kumpikaan joutuneet kokemaan mitään vastaavaa.
Manu Ryösö en tunne inkeriläisiä kristittyjä joten en voi heistä mitään sanoa muuta kuin että ihmeelliseltä tuntuu kun ”hyväksyvät” kaltaisesi pastorin sinne opettamaan, jos siis olisivat Pyhällä Hengellä täytettyjä.
Kuinka otat ”veritodistuksen” kun katolilaiset ja luterilaiset sotivat keskenään ja tappoivat toisiaan ns ”kristittyjä”, kumman veri todisti ”oikeaa uskoa”?
”en voi heistä mitään sanoa muuta kuin että ihmeelliseltä tuntuu kun “hyväksyvät” kaltaisesi pastorin sinne opettamaan, jos siis olisivat Pyhällä Hengellä täytettyjä.”
Tuo on hyvä kysymys. Ihmeelliseltä tuo kutsu minustakin tuntuu. Luulen, että sain oikeastaan tulla em. työhön mukaan, jotta oppisin jotakin tältä vaikeita vaiheita kokeneelta uskolliselta kirkolta ja erityisesti sen vanhimmilta palvelijoita.
Nokelainen: ”Noitavainot, ristiretket yms. voivat olla kristinuskon nimissä tehtyjä, mutta ne teot ovat todellisuudessa kyllä sen vastapuolen aikaan saannoksia. ”
Hyvähän se on aina rötökset pistää jonkun muun syyksi, kun itse ei ole kanttia vastuuta ottaa.
Kyllä ne ristiretketkin taisivat olla ihan paavin omia kolttosia. Jos se Jumala on niin voimaton nössö ettei pystynyt syyttömien ihmisten noitina polttamista ja jumalan itsensä nimissä tehtyjä ristiretkien verilöylyjä estämään, niin eihän semmoinen mikään jumala ole.