Alkukesän helteiden aikaan ja juhannuksen alla myös kirkollinen keskustelu lämpeni tai suorastaan kuumeni. Ensin tuli tieto siitä, että hallinto-oikeus kumosi Oulun tuomiokapitulin antaman varoituksen. Sitten tuli uutinen siitä, että kirkkomme on yksi Pride-tapahtuman virallisista tukijoista. Viime mainitun asian päätti kirkkohallituksen johtoryhmä.
Ymmärrän, että näihin liittyvät teemat ovat herkkiä ja tunteita herättäviä. Minun on kuitenkin vaikea ymmärtää niitä äänenpainoja ja lausuntoja, joita asioiden tiimoilta on esitetty. Syntyneen keskustelun jakolinjat muotoutuivat varsin nopeasti ja varsin surulliseen jamaan.
Toisaalle nousivat noista asioista iloitsevat ja toisaalle ne, jotka esittivät ajatuksia vääristä päätöksistä ja kirkon luopumisesta Kristuksen kirkon perustalta. Ymmärrän hyvin, että kannetaan huolta ja halutaan kirkon parasta. Samalla kuitenkin vierastan niitä ilmauksia ja kannanottoja, joita on käytetty. Kun ilmaistaan puolustettavan Kristuksen kirkkoa, silloin ainakin epäsuorasti ilmaistaan, että muut ovat viemässä Kristuksen kirkkoa harhaan tai sellaiseksi ettei se olekaan Kristuksen kirkko.
Helteiden ja tunteiden viiletessä pitäisi kyetä rauhallisesti pohtimaan kirkon pastoraalista vastuuta. Pitäisi kyetä keskustelemaan ja kuuntelemaan. Asian vaikeus on luonnollisesti siinä, että eri tavoin ajattelevien näkemykset ovat kaukana toisistaan ja perustuvat molemmilla tahoilla siihen, miten Raamattua ja kristillistä uskoa tulkitaan. Helposti toinen osapuoli esittää ja on esittänyt, että toiset ovat luopuneet Raamatusta ja jopa kirkon uskon perustalta. Jos ja kun keskustelu menee näihin, ei sen jatkaminen oikein ole mahdollista tai mielekästä.
Raamatussa esitetään vahvoja, torjuvia lausuntoja homoseksuaalisuutta tai sen harjoittamista kohtaan. Toisille nämä ovat luovuttamatonta ja kirjaimellisesti otettavaa sanaa, toisille aikaan sidottua Raamatun kirjoittajien inhimillistä näkemystä.
Asetelma rinnastuu pitkään keskusteluun virkakysymyksestä. Siinäkin toiset esittivät, että viran avaaminen naisille on Raamatun selvän käskyn vastaista. Toiset taas ymmärsivät ao. kohdat ja koko Raamatun viestin tuossa asiassa toisin.
Melko laaja ymmärrys vallitsee lääketieteen ja käyttäytymistieteiden pohjalta siitä, että homoseksuaalisuus ei ole ihmisen valitsema käyttäytymistapa vaan osa joidenkin ihmisyyttä. Myös kirkossa on todettu, että homoseksuaalisuutta ei enää pidetä syntinä (tämänkin osa kyseenalaistaa!) ja että samaa sukupuolta olevat parit voivat olla kirkon tehtävissä. Yhteiskunnan puolella avioliitto on tullut mahdolliseksi samaa sukupuolta oleville pareille. Kirkon sisällä, jotkut sanovat hyväksyvänsä homoseksuaalit mutta eivät sen ”harjoittamista”. Liekö tämä sitten johdonmukaista ja kristillistä? Minusta ei!
Edellisen jälkeen pohdin kovasti kirkkomme ihmiskäsitystä tai –käsityksiä. Mitä ajattelemme ihmisestä? Ajattelemme ihmistä luotuna ja langenneena ja lunastettuna. Mutta ajattelemmeko, että jotkut ovat enemmän langenneita kuin toiset? Tällainen kuva minulle nousee tilanteesta, jossa homoseksuaalien synti on koettu erityisen painavana ja ”kohtalokkaana”. Tämä kaiketi nousee edellä viitatuista joistakin Raamatun kohdista. Mutta painavia sanoja sanotaan myös muiden syntien tekijöistä! Miksi heidän asia ei nouse esille vaan homoseksuaalien.
Jos Raamatun tietyt kohdat otetaan kirjaimellisesti, nousee oikeutetusti kysymys siitä, että muitakin kohtia pitää ottaa kirjaimellisesti. Myös virkakysymyksen yhteydessä käytiin paljon ja syviä teologisia keskusteluja siitä, mikä Raamatussa on keskeistä ja mikä ”kehällistä”. Jotkut eivät tosin hyväksy tällaista Raamatun arviointia. Silti on kaikkien kaiketi tunnustettava, että Raamatussa on erilaista, sekalaista ja osin keskenään ristiriitaistakin ainesta.
Edelleen itse totean monien muiden tavoin, että Raamatun perussanoma Jumalan rakkaudesta ja Kristuksesta on kuitenkin varsin selkeä. Ja edelleen Raamattu ei ole koskaan kirkossa irrallisena vaan se on aina tradition, uskon talletuksen ja kunkin ajan kirkon tulkinnan kanssa yhtenä kokonaisuutena. Joidenkin sanonta ”ottaa Raamattu sellaisena kuin se on” on varsin vilpitön, mutta samalla mahdoton. Jokainen lukee Raamattua ”omien tulkintasilmälasien” läpi. Jokaisen lukijan ja tulkitsijan omat kokemukset ja näkemykset värittävät aina Raamatun tulkintaa – vaikka kuinka uskomme Pyhän Hengen työhön!
Vihkimisasia on oma case, mutta kirkossamme pitäisi päästä selvyyteen, mitä ajattelemme ihmisistä, miten Raamattua käytämme ja millainen pastoraalinen vastuumme on. Ymmärrän tähän liittyvät vaikeudet ja samalla tunnen eniten surua siitä, että asioista toisin ajattelevia ollaan helposti työntämässä Kristuksen kirkon vastustajiksi ja Raamatun sanaa vastaan toimiviksi. Tai toiselta suunnaltaan arvioidaan toisia konservatiiveina ja ”änkyröinä”
Sellainenkin ilmaus ja asia on ollut kuin ”kunnioittava keskustelu”. Sitä pitää totisesti opetella. Toisten ihmisten kunnioittaminen ja arvostaminen on kaikessa inhimillisessä elämässä lähtökohta. Jos jotkut kokevat, että heidän olemassaoloaan ja ihmisarvoaan ei kunnioiteta, on tilanne huolestuttava. Ihmisarvo on siis syvästi myös teologinen kysymys, joka nousee luomisesta.
Kirkossamme tehdään valtavasti ja pääosin hyvää työtä erilaisten ihmisten parissa ja ihmisten ihmisarvoa kunnioittaen, mutta tämäkin hiertävä asia pitää saada jossakin vaiheessa selkiytymään. Toivotaan, että asiaan ei mene niin kauan kuin virkakysymyksen selkiytymiseen.
Toivo Loikkanen
Kiitos Toivolle moniulotteisesta ja maltillisesta tekstistä. Valitettavasti keskustelu siitä alkoi aggressivisin äänenpainoin, mikä helposti värittää koko keskustelun.
Jälleen kerran on tultu erimielisyyttä aiheuttavaan kysymykseen siitä, onko homoseksuaalisuus syntiinlankeemuksen seurausta vai ihmisen olemuksellinen, luotu ominaisuus.
Tästä sitten seuraa eriävä näkemys siitä, onko homoseksuaalinen parisuhde/yhteiselo sopusoinnussa kristillisen ihmiskäsityksen kanssa.
Ja tästä taas seuraa käsitysten erovaisuus sen suhteen, miten kirkon pitäisi suhtautua meihin homoseksuaalisiin ihmisiin ja meidän yhteiseloomme ja parisuhteisiimme.
Siitä varmaankin ollaan yhtä mieltä, ettei homoseksuaalisuus ole hankittu ominaisuus (jo Kasmaan yhdessä vuodelta 1984 tunnusti tämän). Kyseessä ei siis ole jotakin opittua, josta pitäisi/voisi oppia pois.
Toivoisin keskustelijoiden muistavan kivaimmissakin käänteissä, että kyse on ihmisistä,, lähimmäisistä, ei joistakin toisista, joiden päälle voi kaataa mitä tahansa. Sana on ase, joka voi vahingoittaa pahastikin ja aiheuttaa traagista jälkeä.
Kiitos, Jorma, kommentistasi. Kyse on tosiaan ihmisistä. Ihminen oli Jeesuksellekin tärkeä.
paha virhe teoksen nimessä: po. Kasvamaan yhdessä, joka on piispojen perhe- ja seksuaalieettinen kannanotto vuodelta 1984
Suuri yksimielisyys voi olla vain siitä, että kukaan ei voi kiistattomasti sanoa mistä homoseksuaalisuus johtuu.
Millaista kiistattomuutta kaipaat? Asiaa on tutkittu ja tutkitaan edelleen. Jatkuvasti saadaan yhä täsmentyvää tietoa. Sitä löytää hakemalla.
Pekka P., mikä merkitys sinulle olisi siitä, jos tietäisimme, mistä homoseksuaalisuus johtuu?
Pekka: ”Suuri yksimielisyys voi olla vain siitä, että kukaan ei voi kiistattomasti sanoa mistä homoseksuaalisuus johtuu.”
Lue enemmän, luulet vähemmän.
”Lue enemmän, luulet vähemmän.”
Samat sanat. 🙂
Lukuvinkkinä tähän kohtaan Raamattu ja sieltä voisi aivan alusta ottaa…
Raamattu ei ole tieteellinen oppikirja elämän ja maailman erilaisista asioista ja ilmiöistä.
Raamattu on kristillisen teologian lähde.
Kristillinen, Raamatullinen ja luterilainen teologia tuntee sellaisenkin käsitteen kuin syntiinlankeemus ja perisynti.
Kristillisen kirkon kannattaa ennen kaikkea perehtyä teologiaan. Sieluja hoidetaan ennen kaikkea Jumalan sanalla.
Mikko, Sieluja hoidetaan Jumalan sanalla ja inhimillisellä lämmöllä ja empatialla, ei Raamatulla ns. päähän lyöden.
Toivo Loikkanen,
Kuka on päähän lyömisestä puhunut Raamatullisen sielunhoidon yhteydessä?
Nyt kyllä tuntuu siltä, että kaikenkattavan ”rakkauden” nimissä lyödään päähän niin kovaa, että pelkään, että herätäänkö siitä ”koomasta”. Tähän ”nukuttamiseen” on osa Suomen ev.lut.kirkon johtoa syyllistynyt menemällä mukaan Helsinki-Prideen, jonka taustaideologian mukaan ihminen on mm. ”sukupuoleton” olento, jonka sukupuoli on ilmeisesti korvien välissä. Aika lujaa on lyöty.
Surullisinta tässä kaikessa on se, jos viranhaltijat eivät näe tai halua nähdä asioiden oikeaa laitaa. Jos vain mennään huutavan joukon mukana… Minusta tämä on ihmisten iankaikkisten sielujen ja kristillisen kirkon tehtävän pettämistä.
Mikä se perisynti, perimmäinen synti sitten on? Eiköhän se ole jumalattomuus, usko omaan pärjäämiseen ilman minkään korkeamman apua? Syntiinlankeemuksessa ihminen halusi tulla Jumalan veroiseksi syömällä hyvän ja pahan tiedon puusta. Jonkinlaista jumalattomuutta lienee sekin, että luulee omalla elämällään voivansa olla Jumalalle mieliksi. Näin kuvitteleva määrittelee ajatustaan tukeakseen toisia itseään syntisemmiksi ja turmeltuneemmiksi.
Pekka, Kyllä tiedeyhteisön suuri enemmistö näkee, että homoseksuaalisuus on ihmisen ominaisuus, identiteetti.
Jorma Hentilä 25.06.2019 11:47
” onko homoseksuaalisuus syntiinlankeemuksen seurausta vai ihmisen olemuksellinen, luotu ominaisuus.”
Kaikki kirkkokunnat liittävät homoseksuaalisuuden lankeemuksen seuraukseksi. Jos näin ei olisi, asia olisi käsitelty toisella tavalla. Olemuksellinen asia se on tässä mielessä, mutta ei luotuinen joka kuuluisi alkuperäiseen Jumalan kuvaan. Jumalan kaltaisuuteenkaan sitä ei voi liittää koska monet raamatun parenneesit ja käskyt asettuisivat omituiseen valoon. Se joka väittää, että homoseksuaalisuus on ihmisen olemuksellinen tila, luotuisuuden pohjalta, joutuu todistamaan sen.
Pitääkö jokaisen näin väittävän todistaa se sinulle erikseen? Et sentään liene näin kohtuuton. Mitä mahdat tarkoittaa ’luotuisuudella’? Ajatteletko kenties Aadamia ja Eevaa ihmisen luomisen mallikappaleina, joista poikkeaminen suuntaan tai toiseen on lankeemuksen seuraus? Pidän sellaista ajatusta vahingollisena. Siitä seuraa helposti vammaisten syrjintää rotuerottelua ja ihmisten jalostamista.
Seikka että jokainen ihmisen on luotu Jumalan kuvaksi ei tarkoita, että jokainen ominaisuus jokaisessa ihmisessä olisi Jumalan alkuperäisen luomistarkoituksen mukainen.
”Helteiden ja tunteiden viiletessä pitäisi kyetä rauhallisesti pohtimaan kirkon pastoraalista vastuuta. Pitäisi kyetä keskustelemaan ja kuuntelemaan”
Näinpä! Mutta, mikä on tuo johtoryhmä. Ja, että myöhemmin Kirkkohallituksen täysistunto ottaa kantaa, häh?
Kirkkohallituksen virastokollegio – seko on sen johtoryhmän valinnut, vaiko KH:n täysistunto. Ainakaan ’kirkkoparlamentaarista’ asemavaltaa tuolla johtoryhmällä ei missään nimessä ole. Tuollaista ryhmää en tässä kirkon hallintohimmelissä tiennyt olevankaan, ja jolla olisi näin kompetenssia irrottautua omille teilleen tilanteessa, jossa lopullinen Kirkolliskokouksen sana/kanta asian ympäriltä puuttuu.
Arvoisa Paavo Eero
mikä se ”lopullinen” Kirkolliskokouksen kanta asiaan on?
Eikö asiasta selvä kirkolliskokouksen kanta ole? Meneekö tämä johtoryhmän päätös samaan kategoriaan kun nk. ”kapinapappien” luvattomat vihkimiset?
Kysyin Toivo Loikkaselta aiemmin vähän epäsuorasti vastausta siihen kuinka kauan Raamatun ja tunnustuksen vakavasti ottavien Suomen evankelis-luterilaisten kirkon jäsenten kannattaa odottaa ”lopullisia” päätöksiä.
Mielestäni Suomen evankelis-luterilainen kirkko alkaa olla viimeisiä hetkiä valinnan edessä. Nyt näyttäytyy ainakin minulle hyvin selkeästi, että kirkon sisällä on kaksi kirkkoa. Kumman kirkon tahdissa matkaa jatketaan? Tämä olisi hyvä tietää ihan matkantekijöiden turvallisuudenkin puolesta ja vaikka piispat voisivat reilusti kertoa, että mitä tehdään.
Historia muuten tuntee tuollaisia ”lopullisia” ratkaisuja. Eikä niillä ole kovin hyvää soundia ainakaan minun korvissani. Olisiko tällainen ”lopullinen” päätös päätös myös Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle?
Vastaanpa itselle … ja pisteet Keskitalolle
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/ex-kansliapaallikko-jukka-keskitalo-kirkkohallituksen-johtoryhmalla-ei-ollut-valtuuksia-paattaa-pri/
Toivo loikkanen:””Sieluja hoidetaan Jumalan sanalla ja inhimillisellä lämmöllä ja empatialla, ei Raamatulla ns. päähän lyöden.””
Kuinka Jumalan Sana hoitaa, otetaampa esimerkki.
Olipa kaksi poikaa molemmat kuulivat pyhäkoulussa käskyn ”kunnioita isääsi ja äitiäsi”.
Pojat menivät koteihinsa ja siellä omat isät sanoivat heille ettei heikoille jäille saa mennä, se voi pettää ja näin voi hukkua.
Seuraavana päivänä pojat yhdessä ilossaan rinsivät muiden poikien kanssa joen rantaan ja toiset pojat menivät jäälle, ensimmäinen poika muisti isänsä sanat ja sydämessään ”kuuli” käskyn kunnioittaa isää ja niin hän jäi rannalle, hiukan ehkä kaiversi toisten poikien jäällä riemuitseminen, mutta rauha sydämessä hän oli kuitenkin itsekkin iloinen.
Toinen poika taasen meni toisten poikien kanssa jäälle ja riemuitsi aikansa kunnes jää petti hänen allaan ja hän hukkui.
Nyt kysynkin Toivo Loikkanen kumpaa poikaa Jumalan Sana siunasi?
Entä mitkä ovat lohdutuksen sanat pastorilta pojan haudalla?
5. Moos. 5:16
Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että kauan eläisit ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.
Kirkon profetaalisesta vartijantehtävästä erinomaisessa 26.6.19 päivätyssä Sano vain Sana hartauskirjan hartaudessa
kuultavissa luettuna seuraavasta linkistä:
https://www.lhpk.fi/sano-vain-sana-hartaudet/
Kuinka toisenlaisilta kuulostavatkaan seuraavat linkittämäni uutiset kirkon kannalta liittyen myös tuohon kirkon profetaaliseen tehtävään, josta tuossa edellä linkittämässäni erinomaisessa äänihartaudessa. Voi kunpa joku osaisi kertoa minulle, että mistä löytyisi sellainen virvoittava tuuletin joka ajaisi häkän pois…
https://yle.fi/uutiset/3-10846651
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/miksi-sateenkaariparien-vihkiasia-ei-ole-edennyt-piispainkokoukseen-arkkipiispa-ensin-on-pitanyt/
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/sisaministeri-maria-ohisalo-nosti-sateenkaarilipun-salkoon-diakin-kampuksella-pride-viikon-kunniaksi/
Piispa Häkkiseltä ryhdikästä puhetta:
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/piispa-seppo-hakkinen-kolumnissa-priden-taustalla-vaikuttava-ihmiskasitys-on-kirkon-opetukselle-vie/
Selkeää kyllä, mutta jättää perusongelma eli: Mitä ajattelemme homoseksuaaleista ja muista ”erilaisista”? Minusta heidän hyväksyminen meidän muiden rinnalle ei ole pois naisen ja miehen avioliitosta.
Piispa Häkkinen jatkaa johdonmukaista ja kunnioitettavaa linjaansa, jota häneltä on totuttu kuulemaan toteamalla, että ”kirkko on avoin kaikille mutta ei kaikelle.”
Piispa Häkkinen yrittää pikkunäppärällä sanakikkailulla kerätä konservatiivisiiven irtopisteet. Hänelle se suotakoon. Ihmettelen, että herra H. ylipäänsä valittiin noin korkealle postille kirkossamme, mutta ehkä etelä-savolaiset vitsinvääntäjät juuri tällaisen piispan ansaitsivatkin.
Kiitän sensijaan Luojaa Luomasta: https://yle.fi/uutiset/3-10850083
A-talkissa emeritus Urpo Kangas totesi suunnilleen näin: kirkon olisi eduskunnan avioliittolakipäätöksen jälkeen tullut ’tehdä’ uusi päätös siitä, mikä on kirkon kanta avioliittoasiassa. Tuollainen sanoitus oli tosi hupaisaa ja kertoi enemmän lausujan jo valmiista vieraantumisesta kirkosta kuin kirkon 2000-vuotisen opetuksen rehdistä tunnustamisesta.
Urpo Kangas on yksi Suomen arvostetuimmista – ja jopa kansainvälisesti tunnetuimmista – lainsäädännön asiantuntijoista, joten en kävisi kyllä maallikkona mitätöimään hänen mielipidettään
Tässä myös rakkaan arkkipiispamme lausuma: https://yle.fi/uutiset/3-10850083
Ydinkysymys tässä on se, ettei kirkko ole avioliiton edellytyksiä määritellessään ottanut kantaa avioliittoon vihittävien sukupuoleen. Kirkkojärjestykseen olisi tullut lisätä, että kirkko vihkii avioliittoon naisen ja miehen. Tällä olisi samaa sukupuolta olevien avioliitot rajattu ulos. Selvää tosin on, että reiluun pariinkymmeneen vuoteen kirkolliskokous ei olisi pystynyt määräenemmistön puuttuessa tekemään tällaista rajausta. Urpo Kankaan toteamus oli kieltämättä vähän liian yleisluontoinen, mutta hän tarkoitti juuri em. asiaa.
Vaikka kuinka yritettäisiin tehdä tyhjäksi k.laki ja k.järjestys suhteessa kirkon avioliittokäsitykseen, toimitustenkirjan sanamuoto avioliittoon vihkimisestä kohdassa 8. todistaa, mikä ollut on ja yhä on, kirkon yhdessä ohjeistettu käsitys avioliitosta. Tämän toimitustenkirjan on päätöksellään vahvistanut kirkolliskokous. Tuo totuus ei pala tulessakaan.
III Vihkiminen
8. Kysymykset
Pappi kysyy sulhaselta:
Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa kysyn sinulta, NN (koko nimi), tahdotko ottaa NN:n (koko nimi) aviovaimoksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?
Vastaus:
Tahdon.
Pappi kysyy morsiamelta:
Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa kysyn sinulta, NN (koko nimi), tahdotko ottaa NN:n (koko nimi) aviomieheksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?
Vastaus:
Tahdon.
http://kirkkokasikirja.fi/toim/04a_aviol_vihk.doc
Kirkkokäsikirjan sanamuodoilla ei ole juridista merkitystä, eikä oikeusistuin näin ollen voi kirkkokäsikirjaan nojaten voi tehdä juridisia ratkaisuja. Kirkon toimintaa julkisyhteisönä säätelevät kirkkolaki ja kirkkojärjestys.
Kirkolliskokouksen tehtävistä (Kirkkolaki Luku 20 ja 7§)
Kirkolliskokouksen tehtävät
Kirkolliskokous käsittelee asioita, jotka koskevat kirkon oppia ja työtä sekä kirkon lainsäädäntöä, hallintoa ja taloutta.
Kirkolliskokouksen tehtävänä on:
1) hyväksyä ja määrätä käyttöön otettavaksi raamatunkäännös, kristinoppi, virsikirja ja kirkkokäsikirja;
…
Kirkkokäsikirja sisältää Jumalanpalvelusten kirjan, Evankeliumikirjan ja Kirkollisten toimitusten kirjan.
En näin voi ymmärtää, etteikö kirkolliskokouksen hyväksymispäätöksessä ja määräyksessä kirkkokäsikirjasta olisi sisällä juridista lähdekoodia.
Kirkkokäsikirja ei ole lainsäädäntöä; ei löydy Finlexixtä.
Jorma hyvä – mutta kirkolliskokoukselle kuuluvat tehtävät löytyvät ja lainsäätäjäelimenä sillä on näin kirkkolakiin nojaten oikeus puolustaa tekemiään päätöksiä toimitusten kirjan sana-/arvovalintoja myöten. On vain niin, että kirkolliskokous ei ole enää pitkään saanut kirkon toiminnallisessakaan johdossa kunnioitusta ja arvostusta – miksipä se saisi sitä päätöksissään muunkaan yhteiskunnan piiristä – Kangas mukaan lukien. Ollaan siis täysin liukuvalla pinnalla ymmärryksessä, mistä tuo kokous päättää tai on saanut päättää. KK on jo menettänyt otteensa ylimpänä päättäjänä, koska sen joukossa on mm. paljon kumarrusta, joka mielummin tiukan paikan tullen suojaa kasvonsa, suuta avaamatta – Helisevä vaski ja kilisevä kulkunen – nuo ovat ne sanat, jotka nousevat nytkin päällimmäisenä mieleen, kun puhutaan KK:sta