Tiedän yhden suuren kirkon, joka tarvitsee remonttia. Kirkot ovat siitä samanlaisia rakennuksia kuin muutkin, että ne tarvitsevat ylläpitoa, huoltoa ja remontteja. Näin on varsinkin puukirkkojen kohdalla.
Myös rakas kirkkomme (ev.lut kirkko Suomessa) kaipaa remonttia! Ecclesia semper reformanda! Kirkkoa on aina uudistettava! Tähän liittyen kirkollamme on ollut viime vuosikymmeninä paljon hankkeita, joita on kutsuttu uudistuksiksi. Raamattu, Katekismus, kirkkokäsikirjat, rippikoulusuunnitelmat, kirkonkirjojen hoitaminen, kirkon talousasioiden hoitaminen ja niin edelleen. Ne ovat olleet tärkeitä ja tarpeellisia, mutta edelleen – jotakin tarttis tehdä!
Kirkon remontti voisi lähteä ja pitäisi lähteä ytimestä eli hengellisyydestä. Sitäkin toki on ollut ja on edelleen meneillään eli uudenlaisen, tuoreen hengellisen elämän etsimistä. Se liittyy rukouselämään, hiljaisuuden viljelyyn, ekoteologiaan, kontekstuaaliseen teologiaan ja vastaaviin. Siihen kuuluvat myös herätysliikkeet ja samalla sen vaikeampi puoli on kirkon sisällä oleva jännite, millaista hengellisyyttä tulisi edistää. Tulisiko se nousta ihmisten elämästä ja vuorovaikutuksesta ihmisiin vai tulisiko se nousta kirkon opista ja sen ”puhtaana” varjelemisesta?
Kirkon hengellinen remontti liittyy mielestäni vahvasti ymmärrykseen kirkon missiosta. Missioon liittyy taas kirkkokäsitys. Mikä ja millainen kirkko on? Onko se vahvasti uskoon ja kirkon oppiin sitoutettavien ja kirkon toimintaan aktiivisesti osallistuvien yhteisö? Vai onko se kirkko ja yhteisö, jossa kutsutaan osallisuuteen hyvin pieninkin uskon ilmaisuin ja jossa korostetaan myös arjen teologiaa ja palvelemista kristittynä. Onko kirkko sen elämään ja oppiin sitoutuneita varten vai onko kirkko sellainen, että se erityisesti avautuu etsimään yhteyttä sen toimintaympäristöissä eläviin erilaisiin ihmisiin, myös ei-kristittyihin?
Edelliset visiot eivät ole puhtaita vaihtoehtoja, mutta jotenkin kirkkomme piirissä tulisi löytää selkeämmin se, mitä ja millainen kirkko haluamme olla. Sitä ei voi tietysti antaa ylhäältä eikä määrätä, mutta tuollaisen vision löytämiseksi voisi työskennellä.
Yhteisöt on nostettu kirkon pelastajiksi. Niissä ja niihin liittyvissä ideoissa on paljon hyvää. Samalla ne voivat olla vain yksi osa kirkon tulevaisuuden etsimistä. Niiden suurin vaara on se, että syntyvistä yhteisöistä muodostuu niiden aktiivisten ”jäsenten” ryhmiä ja se luo asetelman, jossa ero muihin kirkon jäseniin kasvaa. Kirkon jäsenen ja kristityn arvo ei ole siinä, onko hän aktiivinen osallistuja ja toimija jossakin yhteisössä tai seurakunnan vastuutehtävässä. Kirkon jäsenellä on arvo hänen kasteensa perusteella ja on nähtävä, että kristillisyys toteutuu hyvin monella tavalla, ei vain ”heavyuser”-tavoilla.
Kirkon rakenteiden remontti nousee ympäristön muutoksesta ja kirkon jäsenmäärän laskusta. Kirkkomme rakenteet ovat syntyneet sotien jälkeisenä aikana eli käytännössä paljolti aikana 1950-2000. Seurakuntarakenteet ovat jo pitkään ”eläneet” ja niiden muutos on ohjautunut pitkälti talouden, hallinnon ja kirkon ns. palveluiden hoitamisen näkökulmista. Vahvasti teologiaan ja seurakunnan olemukseen liittyvä hanke tähän liittyen eli Uusi seurakuntayhtymä kaatui kirkolliskokouksessa niukasti.
Rakenteiden remontti on siitä hankala, että tilanteet suurissa kaupungeissa ja maaseudulla ovat erilaiset. Molemmissa yhteistä on jäsenmäärän lasku. Harvaan asutuilla alueilla – joita on maassamme paljon – tulee 20-30-vuoden sisällä haasteeksi, voidaanko kaikkien entisten seurakuntien kirkkoja ja tiloja ylläpitää ja mitä niille pitää tehdä.
Kirkon keskushallinnon uudistumiseen liittyvä hanke päättyi pari-kolme vuotta sitten. Siinä muistaakseni selvitettiin, mitä voitaisiin keventää ja karsia. Selvityksen lopputuloksena taisi nousta ehdotus hiippakuntavaltuustojen lakkauttamisesta. Kun asiaa käsiteltiin, niitäkään ei lakkautettu! Hankkeen tulos jäi siis laihaksi, ellei olemattomaksi!
Kirkko on julkisyhteisö ja seurakunnat ovat sen osana ”juridisia henkilöitä”, joita sitovat ja ohjaavat monet säädökset. Tämä ei tee rakenteiden muutoksia helpommaksi, mutta varmaan myös rohkeutta ja visiota puuttuu.
Jonkinlainen onni on onneksi se, että vaikka kirkkomme kompuroi ja ”jäykistelee” rakenteissaan, voi se paikallistasolla toimia hyvinkin ihmisläheisesti ja luovasti, kirkon missiota toteuttaen. Silti myös kirkon rakenteiden remonttia tarvitaan. Muuten voivat rakenteet vanheta ja ”rakennus” alkaa horjua.
Toivo Loikkanen
Ari, sellainen missä teeskentelemätön Jumalan Armo ja Viisaus pääsee kasvattamaan ja lohduttamaan ihmisiä.
”Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.
Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.” Jaak.3:17-18
Ismo Malinenn näetkö tuota bhedelmää omassa seurakunnassasi tai omassa elämässäsi?
Ari, näetkö tuota hedelmää omassa seurakunnassasi tai omassa elämässäsi?
Sinä et ole minkään seurakunnan jäsen, vai oletko?
Sinä näet hyvän hedelmän omassa elämässäsi? Kertoisitko millä tavalla rakastat lähimmäistäsi niin kuin itseä?
Kari Paukkunen miksi minulta kysyt, evankeliumissa on Jeesuksen kutsu seurata Häntä eli rakastaa lähimmäisiä niinkuin Hän rakasti.
Etsitkö siis ihmistä jota seurata tai etsitkö tekosyytä olla rakastamasta lähimmäistä niinkuin ITSEÄSI?
Jeesus antaa opetuslapsilleen käskyn tehdä opetuslapsia Hänelle kastamalla ja OPETTAMALLA pitämään kaikki mitä Hän on käskenyt pitää, tämän voin tehdä.
”Ari, näetkö tuota hedelmää omassa elämässäsi?” Kysyn täsmällisemmin: miten osoitit lähimmäisellesi rakkautta eilen tai toissapäivänä, miten viime viikolla?
Martti Pentti etkö ymmärtänyt vastaustani, vaikka tekisin mitä ei Jeesuksen sanat teille muutu, kyllä te ymmärrätte miten haluaisitte teitä rakastettavan ja mitä teille tehtäisiin, toimikaa sen mukaan.
”Vaikka tekisin mitä, eivät Jeesuksen sanat teille muutu,” En kysy Jeesuksen sanoja vaan sitä, mitä sinä teet ne täyttääksesi. En oikeastaan odota vastausta, mutta toivon sinun, Ari Pasanen, miettivän asiaa. Saarnaat parannusta ja sen kautta alkavaa uutta, Jumalan mielen mukaista elämää. Moitit muita kristittyjä siitä, että heissä ei juuri näy merkkiäkään tällaisesta elämästä. Syntyy vaikutelma, että olet mielestäsi lähes ainoalaatuisen hyvä kristitty. Oletko?
Martti Pentti ajattelusi kuvastaa hyvin ”uskovaa” joka ei ole nöyrtynyt parannukseen ja luopumaan omavoimaisuudestaan ja ihmisviisaudestaan.
Olenko ”saarnannut” jotain syntiä vastaan, olen mielestäni näyttänyt luterilaisuuden valheen jota seuraatte. Tuo valhe ei kasva sitä hedelmää jota Jumalan sanan tulisi kasvaa, mm keskinäistä rakkautta.
Meidän välillä on selvästi jokin ymmärrystä hämärtävä katkos. Sanot yhdessä lauseessa, että pitää olla yhteisöllisyyttä ja mielellään näkisit paikalliset seurakunnat ihmisen kokoisina yhteisöinä. Ja sitten seuraavassa, että onkin huono juttu, että on yhteisöjä, koska ne kokoavat vain pienen joukon ja kääntyvät sisäänpäin. Minusta tämä kuulostaa ristiriitaiselta.
Tarkoitatko, että saa olla yhteisöjä, kunhan niitä ei kutsuta yhteisöiksi? Vai että saa olla yhteisöjä kunhan ne ovat tarpeeksi isoja? Vai mitä tarkoitat?
Tai voisiko selitys ristiriitaan olla siinä, että ymmärrät yhteisöllä jotakin muuta kuin, mitä itse tarkoitan? Minulla ei ole kovin tarkkaa raamia sille, vaan tärkeintä on, että seurakuntalaisilla on aito tila luoda ja rakentaa seurakuntaa. Teologisesti haaveilen monimuotoisuudesta – että olisi kaikenlaisia yhteisöjä, jopa teologisilta painotuksiltaan. Käytännössä kuitenkin hengellisesti kovin heterogeeninen porukka ei ole mahdollinen, koska silloin yhteisön sydän ei kestä. Mutta monimuotoisuus voi toteutua esim kokonaisen paikallisseurakunnan alueella, joka koostuu useista erilaisista yhteisöistä. Oleellista on myös, että yhteisöä rakennetaan missiosta käsin; silloin sen kääntymistä sisäänpäin voidaan vähentää. Veikkaankin, että monet toimivista jp-yhteisöistä ovat keskimääräistä paikallisseurakuntaa missionaarisempia ja ulospäin suuntautuvampia. Toki myös päinvastaisia esimerkkejä löytyy.
Paras yhteisö on minusta tosiaan sopivankokoinen alueseurakunta, joka toimii avoimesti, osallistavasti ja yhteisöllisesti ja joka ei korosta vain seurakunnan toimintaan osallistumista kristityn elämän muotona. Pienet yhteisöt palvelevat varmaan hengellisen elämän ”luostareina” tai rukouspaikkoina ja parhaimmillaan säteilevät elämää ympärilleen. Haasteeksi tai ongelmaksi tulee hengellistä toimintaa korostavien yhteisöiden ihmisten ja muiden kristittyjen suhde ja se, minkä annamme kristityn malliksi. Kristityn malli ei siis ole vain osallistua ja olla hengellisessä toiminnassa. Seurakuntien jäsenet toimivat jo nyt kristittyinä omissa yhteisöissään. Sitä pitää enemmän korostaa ja siihen ihmisiä rohkaista.
Kirkon tärkein asia on, että kirkko huolehtii oppinsa varmuudesta. Vaikka kristikunnan elämässä on syntiä ja vääryyttä ne voidaan selvittää ja niitä vastaan voidaan taistella, jos kirkko on varma asiastaan ja sen oppi on varma. Mikäli aletaan opettaa epävarmoja oppeja ollaan paholaisen asialla ja tuhon tiellä. Kristillisen kirkon tehtävänä on opettaa kaikki se, mitä Kristus on käskenyt. Siinä on kirkon ainut uudistus ja missio.
Tuo on tärkeää eli kirkon sanoman sisältö. Pelkkä opin puhtauden varjelu ei johda kuitenkaan hyvään vaan tarvitaan yhteys ihmisiin. Tarvitaan myös ihmisten kuuntelemista ja ymmärtämistä. Kirkon julistuksessa on evankeliumin sisältö, mutta ihmisiltä ei pidä vaatia opillisen ajattelun puhtautta eikä ihmisiä pidä ”vahtia” tässä mielessä. Pastoraalinen opastaminen ja tukeminen tapahtuu palvelun ja julistuksen kautta.
Toivo. Anteeksi hieman suorasukainen esitystapani. Mutta eikö kirkon sanoman sisältö kiteydy Kristuksen persoonaan ja ristin evankeliumiin? Mikäli seurakunnassa ollaan uskossa varmoja siitä, että Kristus, neitsyt Mariasta syntynyt Jumalan ainoa Poika, ristillä kuollut ja taivaaseen korotettu on meidän Herramme, niin silloin tätä uskoa eivät helvetin portit voita. Jos ja kun näin on, niin silloin oppi on varma.
Kun tätä yksinkertaista ja varmaa uskoa Kristukseen julistetaan, niin silloin myös seurakuntalaiset saavat uskolleen varman helvetin portit kestävän perustan. Tuo Kristuksen lahjausko ei vaadi eikä vahdi ihmisiä, vaan se vapauttaa meidät syntiset ihmiset siitä ahdingosta, jossa monet nykyään elävät tietämättöminä Kristuksen lunastustyöstä. Tehtävät meillä kullakin on erilaiset, mutta Kristuksen sanan voimalla me kehotamme toisia ja nostamme ja lohdutamme uupuneita Herran väkevyyden voimalla parhaamme mukaan.
”Kristillisen kirkon tehtävänä on opettaa kaikki se, mitä Kristus on käskenyt.” Mitä tuo kaikki sitten on? Sen voi kiteyttää käskyyn rakastaa. ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.”
Apostoli Johannes puhuu Kristuksen opista ja sanoo: ”Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika” (2. Joh. 9). Kristillinen oppi on Kristuksen oppia. Se on Kristukselta saatu ja sen keskipisteessä on Kristuksen persoona ja työ.
Luther sanoo Kristuksen persoonasta ja työstä: ”Uskon, että Jeesus Kristus, Isästä ikuisuudessa syntynyt tosi Jumala ja neitsyt Mariasta syntynyt tosi ihminen, on minun Herrani. Hän on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut omakseen ja voitollaan vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään ja kuolemallaan.” Kyse ei ole ihmisen mielipiteistä vaan Jumalan sanan totuudesta.
Lisäksi Kristusta tulee opettaa varmassa uskossa ensinkään epäilemättä Hänen Pyhää sanaansa. Tosin tuo varmuus uskossa ei ole meistä lähtöisin, vaan se on lahjaksi saatua ja kilvoituksen alaista. Me tosin horjumme, mutta Jumalan sana ei horju. Se on myös niinkuin se on kirjoitettu.
Tässä kirkkoon liittyvässä keskustelussa minua häiritsee erityisesti se, että jotenkin sivuutetaan pääasia. Eli se,että kirkko ei ole ihmistä varten tai ihminen kirkkoa varten vaan kirkko on siksi, että se tekee työtä Jumalan valtakunnan eteen täällä maan päällä. Jotta eri/ erilaiset, siis mahdollisimman moni, löytäisi yhteyden Jumalaan Jeesuksen sovitustyön kautta ja pelastuisi kadotuksesta. Jos unohdettaisiin kirkon historia ja kehityksen kiemurat ja yritetään katsoa miten tätä työtä eteenpäin tehdään tällä rakenteella mikä nyt on. Kirkolla on hyvät resurssit ja verkostot. Tärkeää ei siis mielestäni ole kirkon jäsenyys tai kirkon talous vaan miten ihmisiä kutsutaan suhteeseen Jumalan kanssa. Tähän liittyvät kysymykset yhteisöistä, sielunhoidosta, raamattuopetuksesta ja ihmisten kohtaamisesta. Me kaikki olemme samassa työssä niin palkatut kuin ilman palkkaa tekevät. Meidät on kutsuttu, ja liitetty yhteyteen Pyhän Hengen voimalla. Samalla meille on annettu tehtävä kutsua toisia. Voimme tehdä sitä kirkon rakenteiden avulla, se ihan hyvä mahdollisuus, mutta myös muilla tavoin jos kirkko ei mahdollisuutta anna. Mutta meille seurakuntalaisille tärkeitä suhteita on tässä elämässä: suhde Jeesukseen ja suhde toisiin uskoviin. Mistä löytyy puitteet on jo vähän sivuasia. Näin minun mielestäni. Yhteisöjen rakentaminen kirkon sisälle on hyvä juttu koska sieltä niitä yhteyttä kaipaavia löytyy.
Kiitos, Jouko, viisaasta kommentistasi! Tuo kommentin alkuosa on järkevää realismia, joka myös nostaa olemassa olevat mahdollisuudet esille. Meillä on paljon mahdollisuuksia.
Voin yhtyä tämän kommentin sanomaan. Omaan suomalaiseen luterilaiseen kirkkoomme minut kastettiin vuosikymmeniä sitten. Tätä kirkkoa olen saanut palvella ja tulla palvelluksi, sen kirkon sisällä saanut myös julistaa ja kuunnella julistusta. Minut on otettu vastaan, tällaisenani. Se on opettanut minut myös vastaanottamaan muita ihmisiä, erottelematta.
Vuosikymmeniä olen myös voinut seurata Thaimaan luterilaisen kirkon syntyä sen ensimmäisen jäsenen kasteesta alkaen. ”Meidät on kutsuttu, ja liitetty yhteyteen Pyhän Hengen voimalla. Samalla meille on annettu tehtävä kutsua toisia.” Sielläkin on toiminut sama ”metodi”: julistus ja palvelu ihmistyönä,uskon synnyttäminen Jumalan työnä.
Niin, Toivo, mahdollisuutemme ovat mielestäni kahden asian varassa. Ensimmäinen on Pyhän Hengen työ ihmisten sydämissä. Toinen on avarakatseisuuden varassa. Meillä kristityillä esiintyy harmittavan paljon ahdasmielisyyttä. Paavalin neuvo korinttilaisille on edelleen tarpeen: avartukaa sydämeltänne. Yhteisöistä ja yhteisöllisyydestä haluan sanoa vielä, että ilman niitä toiminta on vain hallintoa, byrokratiaa ja muotomenoja. Rakkaudellinen toiminta lähtee aina liikkeelle hyvistä ihmissuhteista – rakenteista riippumatta. Hyvät ihmissuhteet mahdollistavat hedelmällisen ( tuloksellisen) toiminnan. Ihmissuhteita syntyy aina myös yhteisö. Pyhän Hengen työ tuo tähän sellaisen ulottuvuuden , jota viisaana itseään pitävä ihminenkin voi vain ihmetellä.
Pyhän Hengen työ ja avarakatseisuus. Allekirjoitan nämä!
Eihän kirkko ole ihan jumiutunut vanhaan aikaan. Tänäänkin kävin ainakin kymmenessä messusa ympäri maat ja pysädyin lopulta Alavan kirkkoon – siellä saarnasi aivan ok Sanna Marin. Tosiasiassa hänkään ei ’täyden kaiman’ nimellään minua sinne pysäyttänyt, vaan tässä ajassa jo vieraaksi käyneen mieskanttorin juhlava ääni sen teki.
Toivin toivottomuudesta unohtunut – eihän kirkko nyt ainakaan tasa-arvon nimissä ole jämähtänyt paikalleen. Kirkon lehtetereillä varma enemmistö lukkareista on ollut jo pidemmän aikaa naisvaltainen. Tänään vastaan tuli messuja, joissa kaikki tapahtui naisvoimin. Siis Toivo – eikö nykyisestä kirkon kehityksestä voisi löytää myös ilonkin aiheita – kehityksestä josta oletan sinun iloinneen jo pitkään.
Kyllä. Olet, Paavo, oikeassa. Paljon hyvää kehitystä on tapahtunut. Ehkä siinä mielessä kirjoitukseni antoi liiankin negatiivisen kuvan Nostin toki esille asioita, joita pidän haasteina ja joissa toivon edistymistä tapahtuvan. Samalla tiedostan, että yhteisemmän vision löytäminen voi olla jopa mahdotonta ja että rakenteiden keventäminen ei ole helppoa toteuttaa.
Kirkkotiloista taakkana olen kirjoittanut minäkin – pariin otteeseen ….
https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=pfbid02bzVdhDpQU9S1mbF88nZhYyVLBVFgSx4nYgkvXnPGSn4jG3MJzg9YAgyrg4vBoTjkl&id=1559534529