Kirkon sanoma kuuluu kaikille. Kaikkien kirkko -valitsijayhdistyksen jäsenet Leevi Häikiö, Jarmo Rautiainen ja Matleena Kallinen vaativat Jeesuksen ääntä kuuluviin kirkossa enemmän kuin Paavalin ja pitävät luterilaista kirkkoa pienen konservatiivisen joukon panttivankina (AL 11.11.2022). En asettaisi Jeesus Nasaretilaista ja Paavalia toistensa vaihtoehdoiksi tai kilpailijoiksi. Jeesus Nasaretilainen julisti Jumalan valtakunnan tulemista ja tuloksena oli katolinen kirkko. Apostoli Paavalista tuli kirkon ensimmäinen tunnettu teologi. Paavali jatkoi Jeesuksen työtä ja opetti samaa evankeliumia eteenpäin ahkerasti ohjeistaen seurakuntia.
Varhaiskristityt tulkitsivat Jeesuksen sanomaa omalla tavallaan omassa kulttuuriympäristössään. Niinpä meillä on neljä erilaista evankeliumia yhden ainoan sijaan. Jokaisella evankelistalla on omat korostuksensa. Erilaiset näkemykset ovat kuuluneet kirkkoon alusta saakka. Monarkkisen piispuuden vakiinnuttua kirkkokuri koveni ja alettiin puhua myös puhtaasta opista. Kirkon opetusvirka eli paavi alkoi ohjata kirkon kannan muodostumista ja myöhemmin myös raamatuntulkintaa.
Raamatun lukemisessa ja ymmärtämisessä käytetään eksgetiikkaa ja hermeneutiikkaa apuna. Eksegetiikan tehtävänä on selittää kirjoitusten syntyä ja alkuperäistä, historiallista sisältöä ja merkitystä omilla menetelmillään. Tämän jälkeen pohditaan teosten sanomaa nykyaikaa ajatellen. Hermeneutiikasta ei ole olemassa mitään tarkkaan ohjeistusta. Luterilaisessa raamatuntulkinnassa on perinteisesti käytetty se, mikää ajaa Kristus -periaatettta. Katoliset turvautuvat perimätietoon ja aina hankalissa tapauksissa kirkon opetusvirkaan. Paavin tärkein tehtävä on varjella Jeesus Nasaretilaisen sanomaa ja estää sen turmeltuminen kirkkopoliittisissa valtataisteluissa.
Vasemmiston seurakuntavaaliehdokkaat Liisa Ahola ja Ilkka Hirvi vaativat kirkkoa irtautumaan rahamaailman aatteista (AL 17.11.2022). Kirkko elää maailmassa, mutta ei rahamaailman aatteista. Mikäli köyhyyden poistaminen jätetään kirkon vastuulle, sen verotuspohjaa pitää suuresti kasvattaa. Kirkko on aina ollut diakoninen eli auttanut köyhiä ja sorrettuja ympäri maailmaa. Kirkon perustehtävä on kuitenkin paljon laajempi: hoitaa rikkinäisiä ihmisiä ja johdattaa heidät Jeesuksen ja Jumalan luo uuteen parempaan elämään.
Kirkossa jokainen saa olla oma itsensä. Kaikki me olemme syntisiä. Kirkko ei vahdi kenenkään yksityiselämää eikä sano, kenestä saa tykätä ja kenestä ei. Ihmiset saavat muodostaa parisuhteita miten haluavat. Kaikkien parisuhteiden ei kuitenkaan tarvitse olla avioliittoja. Taivaassa ei olla homoja eikä heteroita eikä harrasteta enää seksiä. Ikuisuus on toisenlaista elämää.
Kiihkeät uskonsodat olivat täysin turhia keskiajan Euroopassa. Reformaatio oli keskeisiltä osiltaan valitettavien väärinkäsitysten seurausta. Protestit olivat osaksi oikeutettujakin. Kummallakaan puolella teologista rintamalinjaa ei kyetty uskon kiihkeydessä kuuntelemaan ja analysoimaan kiihkottomasti vastapuolen näkemyksiä ja perusteluja. Hyvät teot koituivat luterilaisen puolen kohtaloksi. Katolisten selitykset menivät läpi vasta vuosisatoja myöhemmin ekumeenisen keskustelun virittyä. Reformaation kannattajat esittivät joka paikassa iskulauseena Sola Fide, yksin Uskosta. Katoliset vastasivat tähän kuuluttamalla Sola Gratia, yksin Armosta. Samasta asiasta puhuttiin, mutta tätä ei voitu myöntää kummallakaan puolella.
En halua mustamaalata mitään ryhmää tai suuntausta luterilaisessa kirkossa. Sekä konservatiivien että liberaalien pitäisi mahtua samaan kirkkoon. Kirkko ei ole kenenkään panttivanki, vaan tekee omat ratkaisunsa itsenäisesti. Erilaiset näkemykset ovat aina kuuluneet siihen. Yksi ratkaisu moniääniseen kirkkoon voisi olla seurakuntien määräysvallan lisääminen myös kirkon opetukseen ja etiikkaan liittyvissä asioissa. Näin eri seurakunnat voisivat päätyä erilaisiin toimintatapoihin ja linjauksiin jäsenten valintojen mukaan. Kirkolliskokous ei määräisikään enää kaikesta ylimpänä toimijana. Silloin kirkko jakautuisi kuitenkin enemmän tai vähemmän konservatiivisiin ja liberaaleihin seurakuntiin, mikä voisi olla monille aivan liikaa nykyisen rauhanomaisen rinnakkainelon sijaan. Moni suvaitsee oikeasti vain itsensä kanssa samaa mieltä olevia eikä anna erilaisille näkemyksille tilaa loppupeleissä. Mikäli konservatiivit ja liberaalit eivät mahdu samaan kirkkoon, tuloksena on luterilaisen kirkon tuho ja paluu kokoontumisiin kodeissa sanan ja sakramenttien äärellä ilman papiston määräysvaltaa tai siirtyminen muihin kirkkokuntiin.
