Kirkon yhteistä strategiaa päivittävä työryhmä on tälläkin sivustolla käydyn keskustelun myötä työstänyt ensimmäisen versionsa kirkon suunnasta vuoteen 2020. Nykyinen Meidän Kirkko -strategia on toiminut perustana, jolta suuntaa otetaan.
Kohtaamisen kirkko korostaa paikallisen tason tuntemista ja paikallisia ratkaisuja. Suomi muuttuu kulttuurisesti yhä monimuotoisemmaksi. Erot sukupolvien ja alakulttuurien välillä kasvavat. Ihmiset muodostavat elämäntapansa yhä yksilöllisemmin. Vuorovaikutuksen syntyminen edellyttää läsnäoloa, uteliaisuutta, kiinnostumista ja erilaisten elämäntodellisuuksien tuntemista.
Viestinnän rooli korostuu. Monet ovat yhteydessä kirkkoon ensisijassa viestinnän kautta. Mediamaailma muuttuu nopeaan tahtiin. Uusia viestimiä syntyy. Uudetkin kanavat ja välineet vanhenevat nopeasti. Eri sukupolvet ja alakulttuurit käyttävät eri medioita.
Muutosten keskellä tarvitaan kirkasta ydintä. Kohtaamisen kirkko korostaa kristillistä sanomaa ja jumalanpalvelusta kirkon ytimessä.
Aiempi keskustelu ensimmäisestä painopisteluonnoksesta nosti esille kysymyksen siitä, mitä kirkollisessa puheessa tarkoitetaan sanalla ’me’. Kohtaamisen kirkon lähtökohtana on se, ettei kirkon ’me’ rajoitu muita kohteellistaviin työntekijöihin, luottamushenkilöihin tai ”sisäpiireihin”. Ihmisten suhteet kirkkoon ovat erilaisia. Kirkon jäsenyys on monimuotoista. Jokainen on kokonaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeä. Vain erilaisina me olemme me. Kristus yhdistää yli ihmisten laatimien rajojen.
Työryhmä toivoo keskustelua ja palautetta nyt esiteltävästä luonnoksesta, siinä tehdyistä valinnoista, sen korostuksista, sen sanamuodoista ja sen herättämistä ajatuksista. Julkista keskustelua voi käydä tämän blogin yhteydessä. Työryhmän sihteeri Timo-Matti Haapiainen ottaa palautetta vastaan sähköpostitse. Osoite on muotoa etunimi.sukunimi@evl.fi.
Kohtaamisen kirkko – Työryhmän luonnos Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suunnaksi vuoteen 2020:
Kirkon tehtävä:
Kirkko kutsuu ihmisiä armollisen Jumalan yhteyteen, tuo elämään kestävän perustan ja rohkaisee välittämään lähimmäisistä ja luomakunnasta.
Kirkon arvot:
Usko – Luottamus Jumalaan on kristityn elämän kestävä perusta.
Toivo – Jeesuksen lupaus tulevaisuudesta tuo toivon.
Rakkaus – Jumalan rakkaus luo iloa ja kutsuu meitä rakastamaan toisiamme.
Visio:
Kirkko on ihmiskasvoinen kohtaamisen yhteisö, joka toimii lähimmäisenrakkauden eturintamassa. Ihmiset arvostavat kirkon jäsenyyttä.
Nostamme sanoman esiin.
- Puhumme rohkeasti kolmiyhteisestä Jumalasta ihmisten omilla kielillä.
- Hengellinen elämä seurakunnissa on monipuolista. Jokainen jumalanpalvelus on vieraanvarainen, saavutettava ja sopiva kaiken ikäisille.
- Tavoittaaksemme jokaisen levitämme sanomaa ennakkoluulottomasti uusien viestimien keinoin.
- Jäsenten lapset kastetaan. Tuemme kristillistä kasvua kaikissa elämänvaiheissa.
Kohtaaminen koskettaa
- Yhteydessä seurakuntaan ihminen kohtaa Jumalan, lähimmäisen ja oman elämänsä todellisuuden.
- Luomme tilaa ihmisten väliselle vuorovaikutukselle. Olemme läsnä siellä, missä ihmiset elävät ja liikkuvat.
- Kuljemme toistemme rinnalla ja jaamme tarinamme.
- Viestintä on ennakoivaa, ajanmukaista, avointa ja läpinäkyvää.
Rakastamme lähimmäistä
- Seurakunta yhdistää avunsaajat ja -tarjoajat.
- Toimimme teoin ja sanoin haavoittuvassa asemassa olevien hyväksi lähellä ja kaukana.
- Viestimme aktiivisesti siitä hyvästä ja niistä arvoista, joille kirkko toimintansa perustaa.
- Jätämme tuleville sukupolville paremman maailman.
Arvostamme jäsenyyttä
- Ihmisten elämä, näkemykset, odotukset, tarpeet ja palautteet linjaavat seurakunnan toimintaa.
- Seurakuntalaiset osallistuvat toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen saaden kykynsä käyttöön.
- Jokainen jäsen tulee kohdatuksi viisi kertaa vuodessa itselleen mielekkäällä tavalla.
- Ihmisten luottamus kirkkoon säilyy. Kirkkoon liittyvien määrä nousee.
Kirkon työn rakenteet
- Tavoittelemme kestävää taloutta ja kevyitä rakenteita.
- Kehitämme toimintatapoja ja rakenteita jatkuvasti.
- Teemme vaikeitakin valintoja rohkeasti ja vastuullisesti.
Entäs jos nämä lauseet kääntäisi ”me”-painotuksesta seurakuntalaisen näkökulmaan? Ehkä pitenisivät vähän, mutta miten muuttaisi merkitystä:
”Puhumme rohkeasti kolmiyhteisestä Jumalasta ihmisten omilla kielillä.”
Mitäs sillä on väliä kuulijalle, puhutaanko rohkeasti vai ei. Kun tuo on tehty, voidaan sanoa että kyllä me on puhuttu. Mutta oikeasti tärkeätä ei ole se, mitä ”me” teemme vaan se, mitä ihmiset kuulevat.
”Ihmiset halki Suomen kuulevat kirkon työntekijöiden ja seurakuntalaisten puhuvan Jumalasta rohkeasti, ymmärrettävästi ja ajankohtaisesti.”
—
”Tavoittaaksemme jokaisen levitämme sanomaa ennakkoluulottomasti uusien viestimien keinoin.”
> ”Ihmiset kuulevat Hyviä uutisia Jumalasta kaikissa käytössä olevissa viestimissä.”
—-
”Tuemme kristillistä kasvua kaikissa elämänvaiheissa.”
> ”Seurakuntalainen saa kristilliseen kasvatukseen vertaistukea ja tarvittaessa vaivatta ammattilaisten tukea”
Ei oltaisikaan niin kiinnostuneita siitä, mitä työntekijät tekevät, vaan siitä, millaista elämää seurakuntalaiset elävät.
Huimaa kehitystä! Minusta alkaa näyttää jo melko valmiilta ja hetkittäin jopa innostavalta. Ehkä kehittäisin vielä näitä kohtia:
– Visiosta ja painopisteissä laittaisin pienemmälle tuon jäsenyysulottuvuuden. Se kuulostaa molemmissa jotenkin ”sponsorin puheenvuorolta”, lässäyttää muuten hyvää tekstiä. En tiedä miksi näin on mutta ehkä instituution korostaminen vain syö intohimoa. Luulen, että jäsenyyden arvostaminen on seuraus eikä itsessään tavoite.
– Kaipaisin visioon vielä palavampaa näkökulmaa ihmisten haastamisesta ja tavoittamisesta. Nyt tulee fiilis, että pidetään nykyasemat, vähän säilyttävä tunnelma. Vision ensimmäinen lause on erinomainen. Toinen lause nykymuodossaan kokonaan pois ja sen tilalle jokin haastavampi ja uusia alueita valloittamaan kutsuvampi ajatus. Esim. ”Kirkon edustama elämäntapa haastaa ihmiset seuraamaan Jeesusta” tms.
– Missioon kaipaisin ajatusta hengellisestä kasvusta. Se on yksi nykykirkon ongelmista, että kutsumme ihmiset yhteyteen mutta sitten ei enää tapahdukaan mitään. Jeesus kutsuu meitä jatkuvaan kilvoitteluun ja kasvuun – tämä toisi mielekkyyttää kristittynä elämiseen ja on eittämättä osa kirkon virallista missiota = ”opettakaa heitä noudattamaan kaikkea mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa”
Minua häiritsi tekstissä jäsenten ikään kuin passiivinen asema vastaanottajina ja kuulijoina.
Eikö tavoitteena voisi olla syvälliseen eettiseen ja hengelliseen ajatteluun ja keskusteluun kannustaminen. Vain jäsenten omien oivallusten kautta ilosanoma voi muuttaa myös asenteitamme ja sitä kautta koko yhteiskuntaa. Jäsenten kaikenpuolinen aktivoiminen lienee ainut tapa innostaa ja sitouttaa tulevat sukupolvet.
Itse toivoisin kirkosta paikkaa, jossa vaikeita kysymyksiä kannustetaan pohdiskelemaan, myös muista kuin perinteisen kristillisyyden näkökulmasta. Agnostikkokin saataisi viihtyä kirkossa, jossa saa punnita asioita ääneen.
Risti vois tulla ees jotenki näkyviin ihan sanoinkin. Lisäksi tuo Hynysen ehdotelma on jo suuri apu.
Pois kuluttaja-tuottaja -mallista.