Olen yli 40 vuoden tauon jälkeen taas kirkollisena luottamushenkilönä, eli nyt jo lähes kaksi vuotta ollut Espoon yhteisen kirkkovaltuuston sekä Olarin seurakuntaneuvoston jäsen ja tästä kuusta alkaen myös Espoon yhteisen kirkkoneuvoston jäsen.
Joudun hämmästelemään sitä suurta muutosta, joka tänä aikana on kirkossamme tapahtunut. Aiemmin Lauttasaaren kirkkoneuvostossa käsittelimme seurakunnan hengellisiä asioita auttaen seurakuntalaisia jaksamaan ja uskomaan. Tänä päivänä mm Espoon seurakuntayhtymän toiminta- ja taloussuunnitelmissa yksikään Espoon seurakunnista ei painota sielujen voittamista ja jäsenmäärän kasvattamista aikuiskasteiden kautta.
Tärkeimmiksi toimintamuodoiksi lähes joka seurakunnassa nimetään taloudelliset säästötoimet, Sateenkaarityö, ilmastokriisi, tasa-arvotyö, oikeudenmukaisuus, lapsivaikutukset, biodiversiteetin tuhoutuminen, Reilun kaupan tuotteiden edistäminen, Lihaton lokakuu, Autoton päivä, Earth Hour jne.
Laaditaan kymmeniä strategiapapereita ja ohjesääntöjä joista viimeisin on ympäristöpolitiikka, joka vaikuttaa lähes suoralta kopiolta jonkun ateistisen puolueen ohjelmasta. Kohta siivoojat ja emännät joutuvat joka päivä joka yksikössä punnitsemaan erikseen sekajätteen, paperin, muovin, biojätteen, vaarallisen jätteen, puujätteen, metallit, öljyt, kartongit ja lasijätteen ja tekemään kuukausittain ja vuosittain niistä tilinpäätöksen.
Minna Mannert ja Laura Leverin peräänkuuluttivat Kotimaassa 16.10. myös kirkon tasa-arvotyöhön panostamista erilaisina virkailijoineen ja koulutuksineen ja lukuisine palavereineen.
Kun jo nyt Espoon seurakuntayhtymässä suurin sairauspoissaolon syy on mielenterveysongelmat, mitä mahtaa ollakaan tulossa kun työntekijöille sälytetään jatkuvasti lisää tällaisia ”oheistoimintoja” samalla kun Espoossa kärsivät syntiset taakkoineen menevät kadotukseen, kun seurakuntayhtymä on kiinnostunut vain ulkomaisista katastrofeista ja kymmenien ideologisten ohjelmien ja strategioiden ja muiden monikymmensivuisten paperipinojen laatimisesta unohtaen espoolaisen ihmisen.
Loppupeleissä kristillinen tasa-arvo on sitä, että ”kaksi miestä on pellolla, toinen otetaan, toinen jätetään, kaksi naista on jauhamassa, toinen otetaan, toinen jätetään”. Mikä on silloin seurakuntiemme vastuu?
Jätteiden lajittelu ja kierrätys, biodiversiteetin tuhoutuminen, maapallon rajallisten resurssien käyttö sekä ilmaston muuttumisen tuomat muutokset ovat kaikki ihan aitoja ongelmia, jotka ovat ihmisten mielissä. Eikä seurakunta näitä asiota voi ohittaa hellureimeiningillä. Entisenä Olarilaisena en ole järin ilahtunut aktivoitumisestasi, toivottavasti ummehtuneet näkemyksesi eivät saa juurikaan vastakaikua.
Toivottavasti moni todellakin pelastuu sieltä kadotuksesta, ettei jäisi näihin ummehtuviin ja katoaviin kysymyksiin vain katoavassa kulttuurissamme.
Hyviä huomioita. Huomasin, että tämäkin blogi on siirretty pois etusivulta.
Ei taida olla siirtämisestä kyse. Blogi näyttää olevan kirjoittajan ensimmäinen. Uusien blogistien blogit eivät näy etusivulla ennen kuin ylläpito on tarkistanut ne.
Kyse on siis ymmärtääkseni vain laadullisesta varotoimenpiteestä, joka koskee kaikkia uusia kirjoittajia.
On surullista, että jotkut kirkkokunnat ovat jo antautuneet paholaisn edessä. Miten muutoin voisimme selittä sitä, mitä monissa liberaaleissa kirkollisissa organisaatioissa tapahtuu? Piispat vihkivät homoseksuaaleja papeiksi. Papit eivät enää usko, että Raamattu on Jumalan elävää sanaa. He väittävät, ettei Kristus ole syntynyt neitseestä, ja ettei ole taivasta eikä helvettiä. He nimittävät hyvää pahaksi ja pahaa hyväksi. He puolustavat abortteja. He pilkkaavat suureen ääneen Kristuksen ihmetekoja. Vaikuttaa siltä kuin monet papit yrittäisivät hävittää senkin vähäisen uskon, joka heidän nuorilla opiskelijoilla on jäljellä. Ellei tämä vastaa kuvaa vihollisen voittamasta kirkosta.
Tämä lyöty, voitettu ”ihmisen kirkko” saattaa olla maailman suuresti arvostama, mutta Herran silmissä pysyy inhottavana. Juuri tämä kirkko siis tarvitsee ravittelemista ja puhdistamista.
Järvinen, tuo mitä kirjoitit nykypapistosta osoittaa vain sen, että papistokin alkaa vähitelleen sivistyä kun uskonnolliset absurdismit väistyvät pikkku hiljaa oikean tiedon tieltä.
Kun ei ole helvettiä, ei ole helvetin pelkkoakaan ja kun ei ole helvetin pelkoa, ei uskonnoistakaan mitään iloa ole.
Raamatun mukaan uskottomuus rikkoo avioliiton. Uskottomuus rikkoo myös tasa-arvon.
Ehkä nyt on aika purkaa tälläistä yleistä tasa-arvo kommunismia. Jossa omaehtoiset naiset voivat tehdä mitä haluavat. Onhan Suomessa kumminkin ilmainen sosiaaliturva, koulutus, terveydenhuolto.
”Unohtaen espoolaisen ihmisen”
Ei kai vaan Espoossa. Seurakuntaan kuulumaton, kaukana seurakunnasta asuva työntekijä, Tule sanomaan: ” Rakkaat Seurakuntalaiset” tervetuloa kotikirkkoon.
Tänään me keräämme kolehdin….. Sitten on myyjäiset. Kahvikolehtiin olisi mahdollisuus puolta enemmän, koska saamme joka kupillisella miettiä reilunkaupan asioita. ( kolehdit käskyttäneitä virkamiehiä ja luottamushenkilöitä eikä työvuorossa olemattomia työntekijöitä ei näy mailla halmeilla)
Kahvin jälkeen saa tulla ilmoittautumaan kerääjäksi X keräykseen. Jokaisen joululaulun ajaksi teille lapsiköyhille on varattu kuvia lapsirikkaista maista ja kehoitus kännykällä lähettää rahaa the Seuralle.
Sitten tulee viesti, että kymmenen tuhannen euron kuukausipalkkaa nostanut eläkkeellä oleva Arkkihiippa tulee kertomaan. ”VOI teitä te espoolaiset. Te katsotte vaan omia asioita ja itseenne.” Ettehän te itse tarvitse mitään.
Sitten naispapit antavat seurakunnan pienet tilat ulkomaalaisten käyttöön
Erkki O Auranen: ”Kun jo nyt Espoon seurakuntayhtymässä suurin sairauspoissaolon syy on mielenterveysongelmat…”
Espoon seurakuntayhtymän työntekijöiden henkilöllisyys on julkista tietoa. Noinkohan on tietosuojalain mukaista kertoa heidän sairauspoissaolon syitä julkisesti, etenkin jos kyse on mielenterveyteen liittyvistä syistä?
Kun on kysymys sadoista henkilöistä ja ketään ei mainita nimeltä. Tällaisen totuuden voi yleisesti todeta.
Espoon seurakuntien hallinnon tuhannet sivut julkisia pöytäkirjoja tuskin ovat mainitsematta tätä tietoa.