Kirkon ”Titanic-sukellus”
”Kirkko on laiva, joka purjehtii läpi tämän maailman. Herra itse ohjaa laivaa, ja uskovat ovat siinä miehistönä. Mastona on risti, purjeina evankelinen usko, ja Pyhä Henki kuljettaa sitä.
Näin purjehtii kirkko paratiisin ja iankaikkisen elämän satamaan. Jumalan sana on sillä kompassina, toivo ankkurina, rukous ankkurikettinginä, ja Jumalan uskollisuus pohjana, johon ankkuri tarttuu”.
(Kirkkoisä Krysostomos, Konstantinopolin patriarkka 300-luvulla).
Laivaa on käytetty kirkon äidinkielessä, vertauskuvallisessa puheessa, kuvaamaan kirkkoa jo varhaisseurakunnasta lähtien.Tätä vertauskuvallista puhetta kirkosta voidaan hyvin käyttää tänäkin päivänä. Myös ”Kultasuun” (Krysostomos) kuvaus kristillisestä kirkosta on oikeaan osuva.
Murheellista- todella murheellista on todeta tänä päivänä, että Krysostomoksen kirkkokuvauksesta on totta enää vain ensimmäinen lause: ” Kirkko on laiva, joka purjehtii läpi tämän maailman.”
Nykyinen ev.lut.kirkko, on jo nimellään valheellinen. Luterilaisuudella eli apostolisella uskolla ei ole enää mitään tekemistä Kristuksen kirkon kanssa. Kirkolliskokous v.1986 kirkon viran muutoksella ”heitti” yli laidan kirkon Kapteenin, Herran Jeesuksen ja menetti samalla Pyhän Hengen ohjauksen kun Raamattu, Jumalan sanana hylättiin. Siitä lähtien on kirkkomme purjehtinut ihmisajatusten, erilaisten raamatun tulkintojen mukaan, ”kansankirkkona” maailman meressä, ilman Sanan ohjausta.
Missä ollaan? Kirkkolaiva ja sen matkustajat, kristikansamme enemmistö, lepää ”hengellisesti kuolleena maailmallisessa meressä” kuten Titanic valtameren pohjassa. Jäävuoren huippu, kirkolliskokous 1986, repi kirkkoomme ”maailman meren” syöksylle sopivan repeämän.Tästä aukosta on sitten jatkuvasti tullut muitakin ”maailmallisia” tekoja kirkkoomme. Raamatut ”polttoroviolle”. Syvemmälle ”maailman meren” pohjamutiin. Sanan hylkääminen yhdessä kohdin johtaa Sanan hylkäämiseen muissakin kohdissa. Hylkäämiset ovat toisissaan kiinni kuin Simsonin kettujen hännät. (Tuom.15:4)
Siis, ”pois pimeät järjen harhat, ihmisviisaus ei tässä auta. Ei kaavut, ei kunnia,loisto – ovat kuolleiden luiden hauta.”
Paljolti ”luopiokirkko” puuhailee musiikin ja muun viihteen kanssa. Näin oli tiettävästi Titanicin upotessa. Todella ajankohtaista olisi laulaa ns. Titanic hymniä: ”Suo, että näkisin tien taivaaseen, vaikka se peittyisi vaivaan, murheeseen. Lohduta sanalla, uskoa vahvista. Käyn aina, Herrani, kohti sinua.” VK 396:3
Jukka Teininen
saarnaaja
Forssa.
Se laiva on kyllä kyntänyt eskatologisessa aukossa rantaa löytämättä ja pohjaa tuntematta jo yli 2000 vuotta. Kun luotsi ei tullutkaan takaisin PIAN, kuten oli luvannut…ei ihme että miehistö on pahasti keripukissa.
Yhtä vähän kuin oli mahdollista tietää, että Kristuksen tuleminen tapahtuisi Paavalin aikana, yhtä vähän voitiin sanoa, ettei se tapahtuisi.
Wilhelm Löhe, Jumalan puutarha, s. 69, SLEY, 1983.