Viime syksynä keksin ratkaisun kirkon avioliittokiistaan. Esittelin sen suurin toivein ja petyin nopeasti. Ehdotukseni ihmissuhteen siunaamisesta sai hyvin vähän positiivista vastakaikua. (Tähän voisi liittää itseironisen hymiön, koska omat ideat ovat yleensä aina parhaita.)
Viime viikolla piispat julkaisivat kirkon avioliittokiistaa ja sen ratkaisuja koskevan mietintönsä. Harva tuota mietintöä on kehunut, vaikka siinä on paljonkin positiivista. Mutta edelleen piispainkokous yrittää selvitä avioliittokiistan keskellä suostuttelemalla eri näkökantojen edustajia luopumaan näkemyksistään ja tavoitteistaan. Se on kivinen tie, vaikka samalla on selvää, että vuosien kuluessa aikana moni kirkon jäsen ja vaikuttaja on muuttanut näkemyksiään. Viisastunut, tai luopunut oikeasta, riippuen mistä suunnasta asiaa tarkastelee.
Mutta edelleen piispat vaalivat kirkon ykseyttä. Ja nähdäkseni tätä ykseyttä pitäisi vaalia kirkon teologiasta ja olemuksesta lähtien. Siispä toistan vielä viimesyksyisen ehdotukseni ja esitän neljä teesiä:
- Kirkon keskeinen ihmisten yhteiselämää koskeva opetus on käsky rakastaa lähimmäistä niinkuin itseä. Kaikenlaiset ihmissuhteet ovat se paikka, jossa lähimmäistä rakastetaan. Siksi siunaamisen tulisi kohdistua kaikenlaisiin ihmissuhteisiin, joissa lähimmäisenrakkaus toteutuu.
- Jumalanpalveluselämämme on liiaksi juuttunut reformaation aikaisiin instituutioihin kuten työhön, esivaltaan, kouluun, perinteiseen perhemalliin tai avioliittoon. Siunaamisen ei tulisi olla kertaluontoisten siirtymäriittien juhlallinen kuorrute vaan toistuva rukouksen mahdollisuus tilanteissa, jotka ihmiset kokevat oman elämänsä käännekohdiksi.
- Kaikenlaisten hyväätekevien ihmissuhteiden siunaaminen loisi kirkon työntekijöille aivan uudenlaisia pastoraalisen kohtaamisen ja eri elämäntilanteissa vierelläkulkemisen mahdollisuuksia.
- Juridinen vihkitoimitus tulisi ymmärtää yhteiskunnallisena tehtävänä, jota kirkon viranhaltija voi toteuttaa siunaamisen yhteydessä. Kirkon järjestämien tilaisuuksien tulisi kuitenkin aina painottua siunaamiseen.
Jos nämä neljä teesiä yhtään innostavat, suosittelen vielä tutustumaan ehdotukseeni ihmissuhteen siunaamisen kaavasta. Se on ehkä hieman mutkikasta teologista tekstiä mutta löytyy osoitteesta http://www.hynynen.net/i.pdf
Selvintä olisi luopua vihkioikeudesta.
Maistraatin vahvistamat sitoumukset voisi virastopäivystystä tekevä pappi siunata ehtiessään pöydällä olevien todistusten mukaan. Hetkeen parin suostuessa voisi ilmaantua kun muuten sopisi.
Ei tästä mitään tule näillä ratakierroksilla. Ei ehkä ole tarkoituskaan mutta tulleehan palkka.