Viime viikolla ilmestyneessä Anna-lehdessä oli seulottu esiin lukijapaneelista uskonnollisuutta. Tuloksia verrattiin myös Kirkon tutkimuskeskuksen Gallup Ecclesiastican tuloksiin. Annan lukijapaneeliin kuuluu tuhatkunta henkilöä.
7.12. ilmestyneen jutun ehkä kiinnostavin tulos oli, että lehden lukijoissa on enkeleihin uskovia selvästi enemmän kuin suomalaisissa keskimäärin. Enkeleihin sanoo uskovansa 48 prosenttia suomalaista, mutta Annan lukijoista 61 prosenttia. Kolme vuotta sitten tehdyn vastaavan paneelikyselyn mukaan Annan lukijoista 58 prosenttia sanoi uskovansa ”enkeleihin, jotka kulkevat kanssamme ja suojelevat”.
Onko tästä tehtävä johtopäätös, että enkeliusko (enkeliuskonnollisuus) on vahvistumaan päin? Ehkä. Toisaalta kysessä ovat vain yhden naistenlehden lukijapaneellin tulokset. Lehdellä tosin on 261 000 lukijaa, heistä 75 prosenttia on yli 45-vuotiaita. Yli 65-vuotiaiden osuus on 38 prosenttia. Sen ainakin uskaltaa sanoa, että enkeliusko on mitä ilmeisimmin vahvaa keski-ikäisten tai sitä vanhempien naisten keskuudessa.
Suomalaista rukoilee päivittäin 25 prosenttia, Annan lukijoista 27 prosenttia. Mutta kun suomalaisista kerran kuussa kirkossa käy yhdeksän prosenttia, lukijoista vain kolme prosenttia. He eivät siis ole aktiivikirkollisia.
Kirkon tunnetuista ihmistä Annan lukijat arvostivat eniten Irja Askolan arvomaailmaa (47 prosenttia), Teemu Laajasalon arvomaailmaa arvosti 29 prosenttia ja Kari Kanalan 11 prosenttia.
Kirkosta eronneita lehden lukijoista on 22 prosenttia, suomalaista 28 prosenttia. ”Erosin kirkosta 40 vuotta sitten, kun kirkko ei vielä hyväksynyt naispappeutta. En ole tuntenut tarvetta liittyä uudelleen”, vastasi eräs lukija.
Myös sen uskaltaa sanoa Annan jutun perusteella sanoa, että kirkon väen pitäisi lukea silmä tarkana myös naistenlehtien ja niiden verkkosivujen keskustelujen hengellisyys/henkisyys trendejä. Siellä jossain se kirkon tulevaisuus siintää jo nyt heikkoina singnaaleina.
Olli Seppälä
Aika usein olen Olli Seppälän kanssa samaa mieltä. Nyt täytyy sanoa, että en ollenkaan. Kirkon ei täydy / ei pidä muuttua Anna-lehden lukijoiden tarpeiden mukaisiksi.
Naistenlehtien hengellisyys / henkisyys -trendi vaihtuu yhtä usein kuin muotikausi. Vlälillä on joogaa välillä Rosen-terapiaa.
Kirkon tulevaisuus ei siintele näiden hyvin toimeentulevien Anna-lehden tilaajien joukoissa. Kirkon tulevaisuus ja nykyisyyskin on niiden ihmisten, lähimmäistemme parissa, jotka ovat ’ulkopuolella leirin’.
Tulevaisuus on siellä missä kuplii. Tai ylipäätään on elämän merkkejä. Jos Annan lukijat, joista kirkkoon kuuluu prosentuaalisesti ueampi kuin kansasta, tempautuvat mukaan johonkin trendiin, joka nakertaa luottamusta kirkkoon ja kristinuskoon, niin se on kirkon kohtaloon vaikuttava seikka.
Kirkon tulevaisuus ei ole yhdessä paikassa. Se on täällä, tässä yhteiskunnassa, jonka henkisten liikahdusten yksi mittari on löydettävissä naistenlehdistä. Toki muualtakin, mutta nyt oli kyse noista painotuotteista.
Mielestäni mitä tahansa kanavaa/mediaa voidaan käyttää kristinuskon tietoisuuteen saattamiseksi. Esim. olin hämmästynyt kun Arto Nybergin ohjelmassa oli viimeksi Glory Backman, joka on selkeästi kristinuskoa esille tuova evankelista. Kunnioitan tuollaista ennakkoluulottomuutta, jota Nyberg harjoitti kutsuessaan Backmanin ohjelmaansa.