Jotkut asiat ja tilanteet jäävät erityisesti mieleen. Eräs tällainen on kohdallani Kuopion Mielenterveyspäivät pari vuotta sitten. Silloin oli viimeisenä aiheena ”Onko kirkolla tänä päivänä yhteiskunnallista merkitystä”. Aihe veti pääkirjaston auditorion täyteen kuulijoita. Tarjolla oli avaraa ja syvällistä pohdintaa mm. piispa Jari Jolkkosen ja kansanedustaja Markku Eestilän toimesta. Jolkkonen korosti uskon ja kirkon opin vaikutusta ihmisten terveyteen. Eestilä nosti esille kirkon diakoniatyön ja sen merkityksen syrjäytymisen ehkäisyssä. Kaikki puhujat vastasivat otsikon kysymykseen KYLLÄ.
Mielestäni kirkon yhteiskunnallinen merkitys kasvaa koko ajan. Vaikuttaa siltä, että yhä useampi alkaa saada tarpeekseen pinnallisesta, kiireisestä ja materialistisesta elämäntavasta. Huomio suuntautuu enemmän henkisiin ja hengellisiin tarpeisiin ja elämyksiin. Aineellinen kasvu tulee ennen pitkää tiensä päähän rajallisella planeetallamme. Suomen johtava talousguru Sixten Korkman toteaa uudessa kirjassaan Talous ja utopia: ” Talouskasvun tulee tavaratuotannon sijaan yhä enemmän perustua palvelutuotantoon, kuten sosiaali- ja kulttuuripalveluihin”.
Kirkko on murroksessa, joka on syntynyt jäsenkadosta ja pienenevien taloudellisten resurssien paineesta. Työntekijöiden määrä vähenee tulevina vuosikymmeninä ja vapaaehtoistyö nousee suurempaan rooliin. Tilanne pakottaa uudistumaan ja miettimään innovatiivisesti perustehtävän toteutustapoja. Sanaa voi julistaa sekä lähimmäistä auttaa monin tavoin. On oikea hetki panostaa uusien palvelumuotojen kehittämiseen, jotka vastaavat kasvaviin henkisiin ja hengellisiin tarpeisiin. Esim. retriitit ja vastaavat palvelut voivat tuoda työpaikoille työniloa ja voimaa jaksamiseen
Suomalaista hyvinvointivaltiota pidetään monille muille maille malliksi kelpaavana hyvänä yhteiskuntana. Siihen tullaan kaukaakin tutustumaan. Ulkopuoliset ihailevat sen peruskiviä kuten altruismia, epäitsekkyyttä ja toisista välittämistä. Sen suosio perustuu mm. siihen, että se tuottaa kansalaisille turvaa ja torjuu köyhyyttä. Sen jatkuva kehitys ja vahvistuminen on meille suomalaisille kunnia-asia. Tässä työssä kirkko voi kantaa korttansa kekoon entistä vahvemmin.
”Paaston päättymisen juhlan, Id al-Fitrin Jardin perhe on muokannut omannäköisekseen.”
Myös näiden perheiden lapset tekevät perinteestä ”omannäköisensä”. Lapsenlapsemme oli pappansa ja äitinsä kanssa viettämässä lomapäiviä papan mökillä. Näiden Ramadan-päivien aikana lapsenlapsemme parhaisiin ystäviin kuuluva somaliperheen poika oli äitinsä kertoman mukaan toistuvasti kysynyt, joko on se päivä, että lapsenlapsemme palaa kotiin. Kun tuo päivä ei vielä ollut tullut, hän oli ns. ”revittänyt raivareita” ja kun se päivä lopulta tuli, hän oli keskellä yötä varustautunut lähtemään tapaamaan ystäväänsä, koska ”nyt oli jo se päivä”.
Nyt ystävykset ovat taas yhdessä, ja jos joku kyselee ”raivareiden” syytä, niin selitykseksi sopii mielestäni hyvin pienen siskontyttäreni lapsen antama selitys sille, mikä häntä oli vastaavassa tilanteessa vaivannut: ”Se johtuu näkymättömien kääpiökärpästen aiheuttamasta kruukista”. 🙂
”Kesähelteen raskaus ei ole Jardia häirinnyt. Hän on päinvastoin kokenut olevansa paaston aikana työssään tehokkaampi kuin yleensä. Ruokatunnit ja kahvitauot ovat jääneet käyttämättä.”
Tähän asti on tiedetty, että työssä on välttämätöntä pitää myös taukoja joiden aikana syödä ja juoda. Nyt Pia Jardi väittää, että ilman taukoja työnteko onkin tehokkaampaa. Ja Kotimaa julkaisee tällaista roskaa, kuinkas muuten.
Juhani Ketomäki :”Tähän asti on tiedetty, että työssä on välttämätöntä pitää myös taukoja joiden aikana syödä ja juoda.”
On tiedetty vaikka mitä, mutta uskon, että Pia Jardi puhuu totta kokemuksestaan.
Islaminuskoisilla kuten mm. Krimiltä Venäjän miehitystä paenneilla tataareilla on omassa kulttuuriperinnössään erilaiset tavat ja maailmankatsomukset kuin kristityillä, mutta se ei ole este keskinäiselle ystävyydelle, minkä omasta kokemuksestakin voin todistaa.
Meillä kaikilla on omat vakaumuksemme ja maailmankatsomuksemme, mutta ns. yleisinhimilliset piirteemme ovat samat, eikä lähimmäisenrakkauteen ”toisin uskovia” kohtaan tarvita muuta kuin että ymmärtää asian.
”On tiedetty vaikka mitä, mutta uskon, että Pia Jardi puhuu totta kokemuksestaan. ”
Ei pelkkkä väite todista mitään. Tilanne voi sitä paitsi olla muiden kannalta huolestuttava: jos esimerkiksi bussikuski ajaa koko päivän syömättä ja juomatta, se on vaarallista muulle liikenteelle ja matkustajille. VaI uskotko, jos hän ”kokee” olevansa parempi kuski janoisena?
kokemuksestaan.
”Islaminuskoisilla kuten mm. Krimiltä Venäjän miehitystä paenneilla tataareilla on omassa kulttuuriperinnössään erilaiset tavat ja maailmankatsomukset ”
Pia Jardi ei tietääkseni ole tataari eikä Krimiltä paennut.
”mutta se ei ole este keskinäiselle ystävyydelle, minkä omasta kokemuksestakin voin todistaa. ”
Mitä tällä on tekemistä asian kanssa? Nyt puhuttiin Jardin väitteestä.
”