Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta on totta, mutta mikä on ”kirkko” sanan oikea merkitys?
Kiinnostuin selailemaan Isoa katekismusta ja löysin siitä sattumalta Lutherin selvityksen tähän kysymykseen.
Asia on tainnut olla kivenä kengässä monessa keskustelussa. Ehkäpä voin nyt antaa siihen tyydyttävän selityksen. Se ettei kirkon ulkopuolella ole pelastusta synnyttää mielikuvan, että vain kirkon organisaatioon ja siihen kuuluvaan rakennukseen kuuluville kuuluisi pelastus. Lutherin mukaan kyse on kuitenkin tavallaan väärästä käännöksestä latinan kielestä. Sillä ”Kirkko” sana tuo meille mieleen rakennuksen ja kirkko laitoksen. Ikään kuin pelkästään kirkon ovesta sisään meno toisi pelastuksen. Samoin siitä eroaminen veisi pelastuksen mahdollisuuden Oikeampi ja selkeästi Raamatun mukainen käännös on se että ne jotka ovat ottaneet evankeliumin vastaan ovat pyhiä ja heidän kokouksensa muodostaa kirkon. Tienkin Jeesuksen sovitustyön kautta Jumalalle erotetut ovat pyhiä ja kun he haluavat kokoontua yhteen niin tämä kokoontuminen muodostaa ”kirkon”. Jos pyhien joukosta haluaa erota, eli luopuu uskostaan, niin menettää tietenkin samalla pelastuksen. Joten ei kirkko laitoksesta eroamisella menetä pelastusta.
Sami P. Juuri tämä väitteesi voidaan perustellusti kyseenalaistaa kirkkohistorian valossa. Vuoden 1054 onnettomat ja molemminpuoliset kirkonkiroukset ortodoksien ja roomalaiskatolisten välillä on onneksi peruttu. Silloisella hajaannuksella oli monia, ei vähiten poliittisia, syitä, toki myös teologisia ja kirkolliseen valtapolitiikkaan kuuluvia kiemuroita. Taustalla oli tunnetusti myös syvällisiä idän ja lännen kielellisiä ja kulttuurieroja. Luterilaisena minua kyllä ihmetyttää, miksi kirkollisen hajaannuksen perusteluiksi kelpasivat hapatettu ja happamaton ehtoollisleipä sekä kysymys siitä, tuleeko ristinmerkki tehdä oikealta vasemmalle vaiko vasemmalta oikealle.
Jos kevennys sallitaan, tämä kiista oikeasta ja alkuperäisestä kirkosta muistuttaa kahden itävaltalaisfirman kiistaa siitä, kumman Mozartinkuulat ovat oikeita ja alkuperäisiä. Sen kiistan ratkaisi oikeuslaitos. Valitettavasti sellaista oppituomioistuinta ei taida kristikunnasta löytyä, joka voisi tämän alkuperäiskiistan ratkaista. Kävisikö tässä kuitenkin soveltaa Mozartinkuulien osalta tehtyä ratkaisua: Toinen saa kutsua omia kuuliaan aidoksi ja alkuperäisiksi, toinen aidoiksi.
Marko S.,
Olennaisin kysymys oli Rooman piispan väärentämä Nikean uskontunnustus. Uskontunnustukseen lisätty ”ja Pojasta” oli omavaltainen lisäys. Toinen suuri kysymys oli Rooman piispan vaatimus yksinvaltiudesta eli oikeudesta päättää yksin Kirkon opista. Ensimmäiset ovat luterilaiset omaksuneet, toisesta en ole varma.
Luterilaiset eivät tee ristinmerkkiä ollenkaan, joka on hieman erikoinen tulkinta: vasemman ja oikean välillä on siis ”ei ollenkaan”.
Jari H Luterilaiset käyttävät ristinmerkkiä. Kastettaessa lapsen otsa ja rinta merkitään ristinmerkillä. Jokainen jumalanpalvelus ja kirkollinen toimitus aloitetaan ja päätetään ristinmerkillä ja ehtoollisaineet voidaan siunata ristinmerkillä. Lisäksi pyhää merkkiä käytetään siunatessa esimerkiksi vastavihitty pari tai koti.
Luther opasti tekemään ristinmerkin aamu- ja iltarukouksen aluksi sekä käyttämään sitä muutenkin. Ristinmerkin käyttö on hitaasti, mutta varmasti lisääntynyt myös jumalanpalvelukseen osallistujien keskuudessa. Itse käytän sitä huomattavasti useammin kuin viralliset ohjeistukset velvoittavat.
Luterilaisuudessa on ollut aikoja, jolloin ristinmerkin käyttöä vieroksuttiin ”katolilaisena” tai ”ulkokohtaisena” tapana, mutta tässä asiassa on tapahtunut paljon parannusta.
Jari H. Yritä nyt kuitenkin ymmärtää, että Filioque-lisäys ei ollut mikään väärennös vaan seurausta siitä, että kahden eri kulttuuripiirin teologeilla oli erilaiset lähestymiskulmat Kolminaisuuden salaisuuteen. Olen surullinen siitä, jos vielä tänään, 1700 vuotta Nikean kirkolliskokouksesta, pitää syyttää toista osapuolta kristinuskon tärkeimmän uskontunnustuksen väärentämisestä. Väärentäminen on rikollista toimintaa ja oman asian ajamista epärehellisin keinoin.
Marko, aika kevyet ovat tietosi. Millä tavalla nyt yrität kirkkohistorialla kumota, se jää epäselväksi.
Sami P. Pidät siis Jaroslav Pelikanin dogmihistorian lainaamista muistinvaraisesti osoituksena tietojeni keveydestä? P käsittelee Idän ja Lännen kirkkojen eriytymistä ja syitä perusteellisesti, kuten myös teologisia neuvotteluja ja erilaisia Filioqueen liittyviä kompromissiformuloita rikkoutuneen yhteyden palauttamiseksi.
Tässä asiassa pitäydyn kyllä mieluusti siihen, että kirkollisten tapojen erilaisuus ei riko kirkon ykseyttä.
https://www.ortodoksi.net/index.php/Assyrialainen_kirkko
Tämä on pentille Assyyrian kirkosta.
Kittos, tuon olin toki jo itsekin löytänyt.
Pekka Pesoselle: Onnistuit taas kerran synnyttämään hyvän keskustelun tärkeästä aiheesta, vaikka todelliseen dialogiin ei taaskaan päästy. Kiitoksia ja hyvää joulunalusaikaa!
Keskustelu on minulle tärkeämpää kuin sen tulokset. Keskustelua vartenhan tämä areena on olemassa. Pyrkimyksenä ei tarvitse olla muiden ajattelun muokkaus. Siinä harvoin onnistutaan. Minulle tärkeämpää on käsittää miksi toinen käsittää asiat toisin. Se joskus auttaa minua muuttamaan omaa mielipidettä. Hyvää Joulua Markolle , Samille, Martille, Jarille ja kaikille lukijoille.
Kiitos samoin, ja kaikille mukana oleville, hyvää Vapahtajan syntymäjuhlaa.
Siunattua joulua kaikille keskustelijoille!
Monessa kohdin ihminen voi erehtyä ja voidaan olla aidosti erimieltä . Tämä alusta voi olla meille kaikille oppia keskustelemaan erilailla ajattelevien kanssa ja oppia kunnioittamaan toisia , vaikka joskus keskustelu voi mennä hiukan ylikin . Saamme kuitenkin varmaan jatkaa anteeksiantamuksessa . Mutta yhdessä voimme olla yhtä , tietysti Kristuksessa Jeesuksessa ja tähän varmaan voimme yhtyä ja rukouksemme olkoon että me kaikki ja meidän perhekuntalaiset ja rakkaat on kerran perillä , armosta !Kiitoksia seurasta ja rauhallista vapahtajan syntymäjuhlaa kaikille !
Hyvää joulua ja siunattua uutta vuotta!
Marko kirjoitat; ”Luterilaisena minua kyllä ihmetyttää, miksi kirkollisen hajaannuksen perusteluiksi kelpasivat hapatettu ja happamaton ehtoollisleipä sekä kysymys siitä, tuleeko ristinmerkki tehdä oikealta vasemmalle vaiko vasemmalta oikealle.”
Luterilaiset yleensä ymmärtävät huonosti kirkon historiaa jos ollenkaan. Homma johtuu siitä, että luther ja kumpanit näkivät tradition eri tavalla. Luuletko, että mainitsemat kohdat olivat ainoita syitä. Saat hämmästellä, mutta hämmästele enemmän paavin valtapoliittisia irtiottoja frankkien avulla.
Marko kirjoittaa; ”Filioque-lisäys ei ollut mikään väärennös vaan seurausta siitä, että kahden eri kulttuuripiirin teologeilla oli erilaiset lähestymiskulmat Kolminaisuuden salaisuuteen.”. Tämä on historian vääntämistä. Asia ei ole todellakaan kuten kirjoitat, ei historiallisesti, eikä teologisesti. Totta kai paavi väärensi, ja siitä voi olla surullinen. Palatkoon ja luopukoon paavin primaatista, se olisi todellista katumusta.
Sami P. Ihmettelen kyllä sitä, kuinka kärkkäästi olet omaksunut ortodoksisen kirkon poleemisimpien tahojen tulkinnan. Minä kun olen ajatellut, että teologianhistoriallinen tutkimus pyrkisi, tai sen pitäisi pyrkiä ymmärrämään, eri osapuolia. Totta ihmeessä kirkollinen valta kietoutui keskiajalla yhteen maallisten tahojen kanssa – niin lännessä kuin idässä. Tavalla, jota me emme toivo takaisin. Kun olen vähän kerrassaan lukenut kreikkalaisten ortodoksiteologien tekstejä, huomaan kyllä heidän olevan edelleenkin hyvin kielteisiä kaikkea sitä kohtaan mitä nykyajan paavit ovat sanoneet tai tehneet. Pelko paavin ylivaltaa kohtaan on käsin kosketeltavaa.
Olen kanssasi osittain samaa mieltä siitä, että monet luterilaiset tuntevat ja ymmärtävät huonosti kirkon historiaa. Tämä johtuu minun mielestäni siitä, että maisteriopinnoissakin joudutaan – tai jouduttiin vielä minun aikanani – keskittymään muutamiin keskeisiin kirkko- ja teologianhistorian murros- ja käännekohtiin.
Toistan Sinulle aikaisemmin tekemäni kysymyksen: kokivatko läntiset kristityt joskus vuoden 600 tienoilla, jolloin Vanha kirkko oli vielä yhtenäinen, olevansa ortodokseja vai katolisia? Kun teologianhistoriasta puhutaan, on tärkeää välttää sellaista otetta, jossa kirkkohistoriaa luetaan myöhempien aikakausien konfliktien läpi.
Historiallako Sami osoitat oman kirkkosi paremmuuden tässä ajassa ?
Pekka, hassu kysymys. Koko kristinusko on historiaa. Jeesus oli historiallinen henkilö, apostoli ja heidän seuraajansa jne. Luterilainen vanhurskauttamisoppi on syntynyt tietyssä historian vaiheessa 1500 luvulla johon nojaudut. Listaa voisi jatkaa.
Eri lahkot syntyvät tietyssä historian vaiheessa ja tulkitsevat kristinuskon elämän, uskon ja historian vääristäen alkuperäisen. Kristitty joka irtautuu kirkon isien historiasta on kirkon kanonisten rajojen ulkopuolella, mutta hän voi palata Kristuksen perustamaan kirkkoon ja liittyä kristittyjen historialliseen jatkumoon.
”Eri lahkot syntyvät tietyssä historian vaiheessa ja tulkitsevat kristinuskon elämän, uskon ja historian vääristäen alkuperäisen.” Voihan historian ymmärtää myös näin tarinana eksymisistä ja vääristelyistä. Pidän sitä kuitenkin kapeana käsityksenä. Se ei ota huomioon sitä, että ’lahkot’ voivat hyvinkin syntyä vastauksena ’alkuperäisen kirkon’ vääristyneeseen uskoon ja elämään. Silloin ne ovat hyvinkin elävä osa ’kristittyjen historiallisessa jatkumossa’.
Ihminen – ja erilaiset kirkkokunnatkin, herätysliikkeet, jumalanpalvelusyhteisöt jne. – kaipaavat haastamista ja toisaalta ovat myös (olleetkin) haastamassa pohdiskelemaan, sillä muutoin alkaa helposti kehittyä ”keskinäisen kehumisen kerhoja”. Siinä merkityksessä keskuteluakin voinee tarkastella. Ehkä tätä ovat (ja olisivat) kaivanneet niin katoliset perinteet kuin luterilaiset ja muutkin protestanttiset perinteet.
Hyvää Vapahtajan Syntymäpäivän juhlaa itse kullekin säädylle.
Kiinnostaisi vain Sami tietää millä tavalla koet kirkkosi erilaiseksi, kuin kaikki muut ? Jos otetaan huomioon vain tämän päivän tilanne.