Kirkkomme tulevaisuuden kannalta tärkeät vaalit ovat 11. päivä helmikuuta. Vaaleilla valitaan jäsenet hiippakuntavaltuustoihin ja kirkolliskokoukseen, joka on evankelisluterilaisen kirkkomme ylin päättävä elin.
Olemme Avoin kirkko – Mikkelin hiippakunnan papit ryhmässä saaneet hyvän, koko hiippakunnan laajuisen ehdokasjoukon sekä hyvän, vahvasti eteenpäin katsovan ohjelman. Haluamme sekä uudistaa kirkkoa että rakentaa sitä aikaisemmilta sukupolvilta tulevana yhteisönä.
Olemme tuoneet avoimesti esille ehdokkaittemme yhteisen linjan. Näin äänestäjän ei tarvitse pohtia suhteellisen vaalitavan tuottamia asetelmia siitä, millaisen linjan tai ehdokkaan hyväksi ääni menee.
Reformaation ajalta nouseva tunnus ”kirkkoa on aina uudistettava” on hyvin ajankohtainen tänä aikana. Halumme uudistaa kirkkoa ei merkitse kirkon sanoman tai opin murentamista vaan vahvaa, teologiaan ja hengelliseen elämään perustuvaa näkyä uudenlaisesta kirkosta! Tällaista näkyä tarvitaan, jotta evankeliumi voisi olla ihmisten elämässä vielä tulevaisuudessakin.
Haluamme kirkon muuttuvan dynaamisemmaksi ja ketterämmäksi, vahvasti jäsentensä kirkoksi. Kansankirkon tulee muuttua kansalaisten, kastettujen jäsentensä kirkoksi. Avoin kirkko vahvistaa monin eri tavoin ihmisten osallisuutta toiminnassa, hallinnossa ja kirkon hengellisessä elämässä sekä kristillisen opin tulkinnassa.
Avoimessa kirkossa haluamme puhua ja puhuttavan vahvasti ihmisen puolesta, ei ihmistä tai jotakin asiaa vastaan. Kirkon missio julistaa ilosanomaa Kristuksesta ja toteuttaa Jumalan rakkautta maailmassa tulee pukea ihmisläheiseen muotoon. Silloin tuemme ja arvostamme erilaisten ihmisten erilaisia tapoja elää todeksi kristillisyyttään ja olla mukana kirkossa ja seurakunnassa. Tuemme varauksetta sitä, että kaikilla ihmisillä on paikka kirkossa ja Jumalan perheessä. Haluamme itse tehdä rakentavaa yhteistyötä kaikkien kirkon parasta etsivien kanssa.
Emme halua jättäytyä ajatukseen ”kirkkolaiva kääntyy hitaasti”, vaan uskomme muutoksen mahdollisuuteen. Sen hyviä versoja on jo nousemassa eri puolilla kirkkoamme. Me haluamme osaltamme olla yksi tällainen siunauksen ja uudistumisen verso, jotta kirkko voi jatkossakin kasvaa ja tuottaa hyvää hedelmää maassamme – hyvän Jumalan avulla!
Toivo Loikkanen, rovasti, aluekappalainen, Savonlinna
Mari Parkkinen, pastori, nuorempi tutkija, Mikkeli, Eija Juuma, hallintopastori, Mikkeli
Avoin kirkko – Mikkelin hiippakunnan papit
Vähän nukahdin tuossa ja Markku Hirnin hyvä kommentti meni menojaan. Se on terävä, viisas ja lisäksi hauska niinkuin Markun jutut muutenkin. ”Herätysliikkeet ovat niin kuin suojeluskunta joka hoitaa kotirintamaa . Heiltä puuttuu kaikesta huolimatta edellytykset muuhun kun omiensa hoitaminen.” Vakavampi asia on tämä: ”Seurakuntien käytäntö tuntuu olevan viivytys sodanmallin mukaista. Ajatus missiosta on hyökkäyssuunnitelma mutta mikä on se iskuosasto ja tuliryhmä joka lähtee missioimaan? Hurskaista toiveista huolimatta kaikki on palkattujen työntekijöiden varassa.” Viivytyssotaa, ja kuka lähtee ”missioimaan”?
VAikka rauhallisena miehenä en tykkää tällaisesta sotaterminologiasta, jotain Markun kuvauksessa on osuvaa. Mitä tulee itse blogiin, niin kannustan Toivoa ja kumppaneita eteenpäin ja toivon menestystä. Tällaisilla ohjelmilla ollaan kuitenkin mielestäni aivan parhaan a-ryhmän asialla. Vähän kapea-alaisena yhden asian miehenä suhtaudun myönteisesti kaikkiin mission vahvistamisen pyrkimyksiin. Se joko toteutuu tai ei toteudu juuri seurakuntatasolla, ja seurakutnien jäsenten liikkeelle lähtönä. Enää en tiedä miten kirkolliskokous voi asiaan vaikuttaa.
Kiitos, Hannu! Arvostan kovasti sinun rohkaisevaa ja kannustavaa suhtautumistasi! Itsekin mietin kirkolliskokouksen roolia: Voisiko se olla kaikessa suunnan näyttäjä ja innostaja – tai tukija, kun ruohonjuuritason ihmiset toimivat uuden luojina ja suunnan näyttäjinä. Puolin ja toisin!