Automatkalla tuli vaimon kassa juttua eri herätysliikkeistä. Sitten hän kysyi: “mihinkähän me kuulutaan”. Aika hankala kysymys. Ollaan oltu niin monessa mukana, vastasin. Sitten hän itse keksi ratkaisun; “olemme viidesläisiä ”. Siitä eteenpäin onkin sitten jo paljon vaikeampi omaa ryhmää löytää.
Meidän työpöytämme on kirkko. Viidesläisinä ilman kirkon jäsenyyttä olisimme, kuin tietokone ilman ohjelmia. Kirkko-ja kirkon oppi, on se työalusta jossa haluamme olla mukana. Se millaisissa kriiseissä kirkko kulloinkin on, niin sen ei tarvitse horjuttaa haluamme toimia kirkossa. Tavallaan olemme sen kriisien ulkopuolella. Kriisit sisältävät aina myös uusia mahdollisuuksia, eikä kriisien tarvitse häiritä omaa osallistumistamme, tai toimintaamme kirkon sisällä. Kirkon kriisit ei horjuta uskoamme, eikä luottamustamme siihen, että jatkossakin voimme pitää kirkkoa työpöytänämme. Siksipä viidesläisillä ei ole tarvetta perustaa omia kirkkoja. Evankeliumi ei ole muuttunut miksikään ja kirkossa olemme evankeliumin palveluksessa.
Tunnen Kimmon tilanteen sisältä ja ulkoa. Pekka vastaa viisaasti ,mutta ongelma taitaa olla siinä ,että ulkoapäin tulevat sanat eivät aina anna sitä ratkaisevaa oivallusta.
Rationaalisesti ”koko juttu on paksua”. Kullakin on kulkemansa tie, itselleni uskoa antaa ristiriidan rationaalisen, tietoon perustuvan uskon mahdottomuudesta , mutta samaan aikaan symboolis-runoollis-myyttisen raamatun ja musiikin ja tiettyjen ihmisten ilmoitusten hyväksyminen aitoina uskon oivalluksina.
Tärkeintä on kuitenkin ollut silloin tällöin aitojen uskonnollisten ihmisten kohtaaminen .Sellaisten joiden arkisetkin lausahdukset heijastavat koettua hengellisyyden maailmaa. Heitä voi kohdata ”live” ja heitä voi kohdata kirjallisuudessa. Olen kokenut, että he siirtävät minuun jotain uskonasenteestaan, voisi hurskastelen sanoa että he rakastavat minua uskoon. Uskon tunne viipyy hetken kunnes se haihtuu mutta herää taas uudessa kohtaamisessa.
Yksi esimerkki : Jouduin joku vuosi sitten eräässä yhteydessä kertomaan että eräs läheiseni oli sairastunut kuoleman vakavasti . Henkilö jonka kanssa puhuin sanoi aivan itsestään selvästi , aivan kun hän olisi ottanut vakavan tehtävän hoidettavakseen että hän tulee rukoilemaan omaiseni puolesta. Uskoin ja tunsin ilman muuta että siinä rukouksessa tulee olemaan voima.
Minun reseptini ikuisille etsijöille: Suurten viisauksien lisäksi on hyvä etsiä ihmisiä jotka elävät sitä elämää ja mahdollisesti kokea heidän persoonallisuutensa kautta sen mistä tässä kaikessa on kysymys. Samalla lailla kun koskettavaa musiikkia kuullessa. Ainakin minä olen tiettyä musiikkia kuullessani mitä suurimmassa määrin uskovainen.
Hyvin kirjoitettu Markku. Itse koen, että jumaluus tai pyhä tai jokin muu suuri on meistä itsestä löytyvä hyvä, jonka jakaminen on se juttu. Tässä elämässä ja kohtaamisissa. Hyvää voi löytyä myös kirjallisuudesta, taiteesta, musiikista, luonnosta, kukin tavallaan. ”Uskon” ei ainakaan pitäisi olla oppirakennelma, joka kehottaa syrjimään ja tuomitsee kadotukseen, jolloin kohtaamiset ovat kaikkea muuta kuin hedelmällisiä.
Heikki: ”Itse koen, että jumaluus tai pyhä tai jokin muu suuri on meistä itsestä löytyvä hyvä, jonka jakaminen on se juttu. Tässä elämässä ja kohtaamisissa. Hyvää voi löytyä myös kirjallisuudesta, taiteesta, musiikista, luonnosta, kukin tavallaan.”
Jos sitä haluaa kutsua jumaluudeksi, niin ok, mutta “uskon”, enempää kristin- kuin minkään muunkaan sorttisen jumaluskon ei pitäisi olla oppirakennelma, joka monopolisoi ”hyvän” itselleen.
EmerituspiispaJuha Pihkala kirjoittaa kirjassaan ”Uskoa tiedosta ja tietoa uskosta”:
”Mahdollisuus oikeaan (ja väärään) käyttäytymiseen johtuu (kristillisen dogmatiikan mukaan) siitä, että ihminen on Jumalan kuva. Tämä uskonnollinen tulkinta voidaan kuitenkin kiistää ja silti pitää tiukasti kiinni siitä periaatteesta, että ihmisen on pyrittävä hyvään ja vältettävä pahaa. Maailmassa on näet paljon myös pelkästään inhimillisesti perusteltua eettistä pohdintaa ja moraalista käyttäytymistä. Se toisinaan painokkaastikin esitetty väite, että vain selvä tietoisuus vastuusta Jumalan tai jumaluuden edessä saisi ihmisen välttämään itsekkyyttä ja osoittamaan rakkautta, ei näytä pitävän paikkaansa. – – Siksi puhtaasti ja leimallisesti ”kristillistä” etiikkaa on tarpeetonta yrittää määritellä. Se käy ilmi jo siitäkin, että Uuden testamentin kirjeissä olevat eettiset ohjeet ja huoneentaulut ovat usein miltei sanasta sanaan sellaisia, joita myös sen ajan ei-kristilliset filosofit opettivat.”
Hyvin sanottu, varsinkin piispalta.
Pekka mitä sulle merkitsee Jeesuksen kaste käskyn loppu eli kun käsky on:
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. (Matt.28)
Mitä on tuo opettaminen ja mitä se pitää sisällään?
Kysymys on vastaus kysymykseen.
Mä tiedän yhen jutun ja sen pelkkä ajatteleminen tekee mut älyttömän onnelliseksi.
Tiedän miten se toimii ja sen miten se ei toimi. Juttu on niin älyttömän yksinkertainen, et useimmat torjuu sen älyttömänä. Niin kuin Kimmokin äsken. Jos joku tarjoaa mulle jotain , joka muka on parempi, eikä se tuota mulle samaa iloa, ni siitä jo tiedän, ettei se ole sitä, jossa mä riipun kiinni. Joten pysyn semmoisesta erossa. Se on silloin vain jotain, joka aikoo viedä multa sen aarteen, joka mulla jo on. Tiedän miten evankeliumi toimii ja mitä se on, joten mä uskallan sanoa, ettei se Kimmon rippipappi tiennyt miten voi tulla uskoon. Uskoon voi tulla monellakin tavalla, mutta ei miten tahansa.
Pekka: ”No nyt mua kauhistuttaa oikein sen papin puoskarointi. Eihän se tiennyt raukka ollenkaan miten uskoon tullaan, kun teille tuollaisen kolkuttmishaasteen antoi………Tiedän miten evankeliumi toimii ja mitä se on, joten mä uskallan sanoa, ettei se Kimmon rippipappi tiennyt miten voi tulla uskoon. ”
Kun nyt tunnut olevan varsinainen uskoontuloguru, niin voisitko:
a) Selventää vähän analyyttisemmin ja yksityiskohtaisemmin minulle ja muille täällä juttujasi lukeville mikä puoskarointi sinua kauhistuttaa ja missä rippipappini opetti väärin kehottaessaan etsimään Jumalaa etsikkoaikana? Mitään muuta tarkempaa tai yksityiskohtaisempaa en hänen opetuksestaan sinulle kertonut. Siis missä hän teki kauhistuttavan virheen kun kehotti meitä rippilapsiaan etsimään Jumalaa? (Ellet vielä ymmärtänyt, niin ”kolkuttaminen” oli tuossa yhteydessä metafora ja synonyymi verbille ”etsiä”.
Pekka: ”Uskoon voi tulla monellakin tavalla, mutta ei miten tahansa.”
b) Varsinaisena valtakunnallisena uskoontuloasioiden johtavana erikoisasiantuntijana voisit tässä varmaan kertoa edes muutamia uskoontulotapoja, niin päästäisiin asiaan. Miksi niitä pimittelet?
Myös itsepetosta voi harjoittaa monella tavalla. Kuvittelu ja itse itselleen todistelu, että uskoo, vaikkei usko, on yksi niistä.
Pekka, on hienoa kun haluat rakentaa kirkkoa. Evl-kirkossa osa toimii kirkkoa vastaa. Mielestäni kirkkojärjestyksessä oleva tunnustuspykälä on kirkon fundamentti, jota ei jatkossakaan saa sivuuttaa. Mitä itse ajattelet tunnustuspykälästä?
Kirkkojärjestys 1 luku / 1 pykälässä on kirjoitettuna:
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.
Juha Heinilä siinä olemme eri hengessä ettei minulla ole muuta kuin Raamattu, ei Jumala ole muuttanut ilmoitustaan Jeesuksen jälkeen eikä tule muuttamaan, Jeesuksen Sanat ovat ja pysyvät.
Tämän on Pekan blogi, jossa hän keskustelee meidän muiden kanssa. En vastaa kommentteihisi täällä.
Kiitos Juha. Ihmettelen sitä, miksi Ari yrittää jatkuvasti ottaa toisten blogeja omaan käyttöönsä. Se onnistuukin, jos joku menee vastaamaan hänelle minun palstallani. Mun pitää siinä olla jatkossa tarkempi ja poistaa myös vastaajan teksti.
”muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa.”
Noista minulla on hyvin hatarat tiedot. Muuten kaikki on ok. Kirkon kaiken toiminnan perusasiat osattu siinä kiteyttää hienosti. Hengelliset asiat pysyvät muuttumattomina vuosisadasta toiseen. Evankeliumikin toimii tarkalleen samoin periaattein, kuin Lutherinkin aikana.
Eikö evankeliumi ole puhtaimmillaan juuri Raamatussa? Muu on ihmisten tulkintaa siitä. Tulkintaa on oikeaa ja vähän sävellettyä. Augsburgin tunnustukseen viittaaminen ahkerasti ikäänkuin sitoo ihmistä väärällä tavalla luterilaisuuteen, koska tunnustus on suurelta olsin skismaattista juuri katolilaisuutta kohtaan. Muutenkin uskonpuhdistajat ja herätysjohtajat taistellessaan paikasta kristikunnassa, sanovat paljonkin ei-yleispätevää, joita ei voida pitää totuutena yhteydestään irroitettuna. Kaikki ei ole totuutta vanhuutensa perusteella.
Kansakoulupohjalta on joskus vaikeaa pysyä blokin asiassa, kun joku kommentti sytyttää, sori, jos sotken arkhimedeksen kuvioita.
Augsburgin tunnustus on erinomainen. Katolinen kirkko hyväksyy joitain tunnustuksen kohtia sellaisenaan ja joistakin kohdista osan. Kannattaa lukea luterilaisten Augsburgin tunnustus, katolisten Augsburgin tunnustuksen kumoamus ja luterilaisten Augsburgin tunnustuksen puolustus. On hyvä tunnistaa erot ja mistä ollaan samaa mieltä. Harhaopit molemmat tuomitsevat selvästi.
Olen lkeny Tunnustuskirjat läpi ja suurinpiirtein tiedän mitä niissä kansissa on. En lähde eteenpäin tässä asiassa, mutta sen totean, että se mikä on toiselle voittona on topiselle tappiona.
Evankeliumi on tietenkin ”puhtaimmillaan” Raamatussa, onhan se siellä ensimmäistä kertaa kirjoitettuna. Mutta eikö jo evankeliumitekstitkin kuten myös esimerkiksi Paavalin kirjeet ole samalla ensimmäisiä tulkintoja Jeesuksesta?
Puhdasta evankeliumia on koko Raamatussa. Samoin mitä ankarinta lakia löytyy koko Raamatusta, jopa Vuorisaarnasta. Tärkeintä on kyky erottaa laki ja evankeliumi. Oikeaoppisessa luterilaisessa saarnassa on sekä lakia, että puhdasta evankeliumia.
Juha heinilä vaikket mulle vastaakaan niin sen vaan sanon että Jeesus julisti puhdasta evankeliumia eikä lakia, vuorisaarna on evankeliumia myös.
Olisi kyllä mielenkiintoista jos pystyisit osoittamaan että Jeesus julisti lakia eli että ihminen voi elää omassa voimassa niin hyvin että täyttää lain ja pelastuu, tätähän on laki.
Sekotat lain ja evankeliumin täysin.
Jospa olisinkin guru, semmoinen, joka uskoontulon osaisi helpolla ja yksinkertaisella tavalla kertoa. En tiedä mitään muuta asiaa, jonka tekemisestä voi saada niin suuren ilon, kuin uskoon johdattamisessa. Sitä ei voi kenenkään kohdalla tehdä, jollei henkilö ole siihen itse valmis. Siksi en lähtenyt heti asiaa selvittämään. Nyt kun Kimmo kysyit, niin voin yrittää. Mooseksella oli kankea kieli, minulla taas on lukivaikeus. Joten pyydän kärsivällisyyttä. Kun en aina osaa valita oikeita sanoja.
Joskus minulle opetettiin, ettei uskoontuloa saa yhtään kiirehtiä, mutta kun tilanne tulee, niin sitä ei saa myöskään hukata. On paljon erilaisia käsityksiä siitä, miten uskoon tullaa. Toisaalla taas on paljon hyvin erilaisia tapoja tulla uskoon.
Periaate uskoontulossa on kuitenkin sama. Siksi väitän että pappisi ei tiennyt periaatetta. Sillä papin menetelmä vei teidät pois evankeliumin osallisuudesta. Hän tarjosi teille ponnisteluja sen eteen, että asiat avautuisivat teille. Mikään ponnistelu ei auta yhtään, joten pettymys on kaikkien ponnistelujen ainoana seurauksena.
Kelkan kääntäminen on yksinkertainen kuva uskoon tulosta. Kelkalla kun ollaan menossa johonkin suuntaan niin, pysähdytään ja käännetään kelkka ja lähdetään takaisin.
Sekin voi olla jopa liian monimutkainen kuvaus, koska evankeliumissa on kyse niin yksinkertaisesta asiasta, että sitä on hyvin vaikea käsittää järjellä. Mitä enemmän sen perustuksia yritän järkeillä, niin sitä suurempia kysymyksiä eteeni avautuu. Omaan järkeilyäni haluan jatkaa, koska koen kulkevani siinäkin oikeaan suuntaan . Kohti syvempää ymmärrystä siitä miten käsittämättömän asian kanssa olen tekemisissä.
Vähän sama tuon DNA:n kanssa. Sen rakennehan on selvitetty. Jos yhden solun geenit voitaisiin nauhana ripustaa oven yläpuolelle, niin alimmat olisi lattian tasossa. Tiedemaailma tuntee tuosta nauhasta ne geenit, joita tarvitaan siihen että meistä rakentuu tietynlainen ihminen. Se nauhan pätkä on kolme senttiä pitkä. Mihin tarvitaan loput 98.8 % tuosta nauhasta, on yhä suuri arvoitus.
Tiede tutkii käsittämätöntä ja mitä enemmän löytää, niin sitä enemmän avautuu uutta tutkittavaa. Tiedemaailmakaan ei lopeta tutkimusta, jollei se voi käsittää jotakin, vaan sitä innokkaammin pyrkii eteenpäin. Sama on evankeliuminkin kanssa.
En yritä kaikkea käsittää, mutta haluan tutkia ja tuntea käsittämätöntä yhä syvemmin. Evankeliumi on varsinainen aarreaitta. Mitä vähemmän sen rikkautta ymmärtää, niin sitä hienompaa sitä on tuntea.
Käsittääkseni Kristillinen oppi on kehitelty aikojen aikana evankeliumin suojaksi. Se toimii vain tiettyjen peruselementtien toteutuessa. Opit alunalkaen syntyivät siksi, että yksinkertaisen sanoman rinnalle tyrkytettiin toisia, jotka olivat hyvin lähellä alkuperäistä, mutta toivat siihen ihmisen omaa suoritusta lisäksi.
Ohjeistaessaan etsimään ja kolkuttamaan pappi käänsi asian ylösalaisin. Ei ihminen osaa etsiä, eikä löytää. Evankeliumissa on kyse siitä, että Jumalan Poika on tullut etsimään ja löytämään meitä. Kelkan kääntämisessä on kyse oikeastaan siitä, että annamme Hänen löytää. Ei me edes kyetä uskomaan oikealla tavalla.
Jumala on tämän tiennyt. Siksi ovi on auki. Mikään ei estä kulkemasta sisään ja omistamasta kaikkea sitä rikkautta mitä Jumalan valtakunnassa on jokaiselle tarjolla. ”ostakaa minulta kultaa. Ilman rahatta ja hinnatta”. Valtavat hengelliset aarteet on tarjolla jokaiselle joka avaa sisimpänsä Jumalan Pojan rakkaudelle.
Hän on täyttänyt kaikki meidän puolestamme.
Yksinkertaisesti voi pyytää Jeesusta tulemaan sydämeen ja siinä se on. Se ihmeellinen uskoontulo. Saa omistaa Jeesuksen sovitustyön kokonaisvaltaisesti. Elää hänen työtoverinaan ja kertoa Hänelle kaikki mikä kaivelee mieltä ja Hän vastaa.
Pari päivää sitten luin Raamatusta ilosta ja huomasin että sitä ei ole kovin paljoa viimeaikoina ollut. Oikein semmoista riemua. Tämä keskustelumme nyt on tuonut sitä minulle paljon ja lisää tuntuu jostain pulppuavan.
Minulle kerrottiin perusasiat ”syntikuilu” piirroksen avulla. Kuilun vasemmalla puolella oli syntinen ihminen (minä) ja kuilun toisella puolella Pyhä Jumala. Väliin tuli Jeesuksen risti. Toki oli piirrokseen sopivia Raamatunpaikkoja.
Pekka,
Toistan äskeisestä kommentistasi kolme olennaista sanaa: ”Annamme Hänen löytää”.
Me voimme vain luottaa Häneen ja antaa Hänen löytää meidät. Ei ole mitään kaavaa löytää Jeesusta ja uskoa Häneen. Just believe.
Pekka, oikeastaan aika monta riviä sait kirjoitettua, niin mistä? Mielestän ei oikein mistään. Ihan tavanomaista uskontojargonia evankeliumin ilosanomasta ja sanojen pyörittelyä siitä, miten pitää avata sydämensä ja pyytää Jeesusta tulemaan sinne.
Voit kyllä uskoa, että silloin muinoin 15-kesäisenä, herkkänä rippikoulupoikana tuli kyllä kokeiltua joka sortin konsteja, noita sydämenavauksia ja rukouksia perusjuttuina ihan ensimmäiseksi. Auki oli sydän ja aivot vastaanottavaisessa virityksessä Jeesukselle, pyytämisistä, anomisista ja rukoilemisista puhumattakaan.
Eipä tullut Jeesus sydämeeni asumaan, ei edes kylässä käynyt. Vaan enpä tuota osannut juurikaan pahakseni panna tai tappiona pitää, sillä Jeesuksen sijaan sydämeeni tuli loppuiäkseni asumaan kaunis tumma tyttö. Tuskinpa sinne olisi siinä elämäni vaiheessa muuta sakkia enää mahtunutkaan.
Täynnä oli pumppu nuorta naista siihen aikaan. Uskonhommat tyssäsivät kuin seinään, eikä ole tullut jälkeenpäinkään tarvetta yrittää uudelleen. Saas nähdä kuinka äijän käy sitten kun niitä loppupelejä pelataan – taivas tai helvetti, vai eikö kumpikaan?
Pekka:””Yksinkertaisesti voi pyytää Jeesusta tulemaan sydämeen ja siinä se on. Se ihmeellinen uskoontulo.””
Entä miten liität tähän kasteen, siis eikö kasteessa ”saada” jo kaikki, pueta Jeesuskin ylle?