Automatkalla tuli vaimon kassa juttua eri herätysliikkeistä. Sitten hän kysyi: “mihinkähän me kuulutaan”. Aika hankala kysymys. Ollaan oltu niin monessa mukana, vastasin. Sitten hän itse keksi ratkaisun; “olemme viidesläisiä ”. Siitä eteenpäin onkin sitten jo paljon vaikeampi omaa ryhmää löytää.
Meidän työpöytämme on kirkko. Viidesläisinä ilman kirkon jäsenyyttä olisimme, kuin tietokone ilman ohjelmia. Kirkko-ja kirkon oppi, on se työalusta jossa haluamme olla mukana. Se millaisissa kriiseissä kirkko kulloinkin on, niin sen ei tarvitse horjuttaa haluamme toimia kirkossa. Tavallaan olemme sen kriisien ulkopuolella. Kriisit sisältävät aina myös uusia mahdollisuuksia, eikä kriisien tarvitse häiritä omaa osallistumistamme, tai toimintaamme kirkon sisällä. Kirkon kriisit ei horjuta uskoamme, eikä luottamustamme siihen, että jatkossakin voimme pitää kirkkoa työpöytänämme. Siksipä viidesläisillä ei ole tarvetta perustaa omia kirkkoja. Evankeliumi ei ole muuttunut miksikään ja kirkossa olemme evankeliumin palveluksessa.
En ole kenenkään Ari, kuullut kirkossa opettavan, noin kun sinä väitit. Lutherkin piti pelkkään kasteeseen luottamista vääränä luottamuksena.
Pekka ei kai sillä ole väliä mitä minä ”väitän”, vaan että mitä Raamattu Sanoo.
Jeesuksen seuraamiseen on lähdettävä jokaisen itse kun Jumala kutsuu , ei sitä voi toisen puolesta päättää eikä vielä enempää tehdä eli ei Jeesuksen opetuslapseksi voi kasteella tehdä vauvoja.
Jeesus selkeästi Sanoo että kun lähtee seuraamaan Häntä niin on luovuttava kaikesta entisestä, siis mitään et voi ottaa vanhasta, tätä on uudestisyntyminen, kaiken entisen nollaamista.
Joh. 10:27
Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua
Hämmästelen edelleen, millaisen painon annat sanomiselle. Aloitat teonsanankin isolla kirjaimella kaikkien sääntöjen vastaisesti. Raamatun viesti on kuitenkin Sanan syntyminen lihaksi, ihmiseksi. Teoria muuttuu käytännöksi, teoiksi. Rakkaus muuttuu käsitteestä lähimmäisen puolesta uhrautumiseksi.
Martti Pentti Jeesuksen SANAT tulevat tuomitsemaan kaikki viimeisenä päivänä, siis minulle niillä on erityinen merkitys ja haluan korostaa niitä että myös te ymmärtäisitte että vain ja ainoastaan Jeesuksen SANOISSA on iankaikkinen elämä.
Joh. 12:48
Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
Missä ”näet” tätä lähimmäisen puolesta uhrautumista eli todellista rakkautta?
Arkisessa muodossaan sitä näkee, jos pitää silmänsä auki. Otan esimerkiksi aikaansa ja vaivojaan uhraavat omaishoitajat.
Olenko sellaista joskus väittänyt? En muista. Milloin?
Minä olen innostunut tästä evankeliumin sanomasta, joka on kaikille kristityille yhteinen aarre. Eikö Aria tuo sanoma lainkaan kiinnosta?
Pekka kerroppa nyt sitten mikä on evankeliumin sanoma?
Minä luen evankeliumin sanoman täysin Raamatusta, en ota siihen muiden tulkintoja, lapsenkaltaisesti luen Matt., Mark., Luuk. ja Joh. ja niissä on evankeliumi puhtaasti kirjoitettu.
Yksimielisyyden saavuttamisessa auttaa tosi paljon, kun aletaan puhua samasta asiasta. Joten kiitos Ari kysymyksestä. On vain nyt kovasti muuta tekemistä, niin ettei ole jaksanut tähän keskittyä. Väsyneenä, kun ei kannata mitään kirjoittaa. Silloin sanoo herkästi, jotain, jota katuu myöhemmin. Kiinnostava havainto oli, kun Kimmo nosti esiin aivan vastaavia väitteitä evankeliumikirjojen merkityksestä, kuin sinä. Kirjat ovat eriasia, kuin niiden sanoman ydin. Tuo jokaisen evankeliumikirjan yhteinen ydin on sama ilosanoma josta kirjoitan. Ne kirjat sisältävät paljon kieltoja ja käskyjä, joita ei tule sekoittaa ytimeen. Eli evankeliumin sanomaan. Laki ja evankeliumi on pidettävä erillään, vaikka ne liittyvätkin toisiinsa.
Pekka et oikeastaan vastaa siihen mitä on evankeliumin sanoma.
Mitä tarkoitat lailla ja evankeliumilla, selvennetään nyt tämä niin voidaan todella puhua samasta asiasta.
Siis laki on annettu juutalaisille ja sen pitämällä voi pelastua.
Jeesuksessa lain kautta pelastuminen näytettiin mahdottomaksi eli Jeesus todisti ettei yksikään voi täyttää lakia ja pelastua.
Jeesus kutsui syntisiä (siis lain rikkojia) parannukseen (juutalaisia).
Mietippä mistä todellinen ilo tulee, tuleeko se siitä että saat anteeksi kun rikot Jumalaa vastaan, vai tuleeko se siitä että saat Jumalalta voiman olla rikkomatta Jumalan käskyjä?
Palaan siihen asiaan myöhemmin. Nyt on muita kiireitä. Ei noin tärkeää asiaa voi huiskasta tosta vaan. Odottele rauhassa. Kyllä vielä tulee vastaus.
Laki on vaatimuksia, kieltoja ja käskyjä. Niitä on myös evankeliumi-kirjoissa paljon. Jumalan vaatimukset koskevat , ei vain tekojamme, vaan myös sydäntämme. Voimme parantaa ulkoisen olemuksemme tosi hienoksi, mutta emme sydäntä. Se pysyy samana. Yrityksistämme huolimatta se ei muutu hyväksi. Meillä on pahoja ajatuksia ja mielitekoja. Olemme välillä kärsimättömiä ym. Tulisi rakastaa Jumalaa kaikella voimallamme ja jatkuvasti. Emme täytä Jumalan mittoja, eikä Jumala ole luvannut lieventää mitään käskyistään. Hän ei ole luvannut tehdä meistä rikkeettömiä. Joten omassa varassamme olemme tuomion alaisia. Laki tekee meistä tuomittuja.
Evankeliumi on ilosanoma siitä, että Jumalan oma poika on sovittanut kuolemalla meidän puolestamme kaiken. Myös sen pahan sydämen, joka ei voi tulla paremmaksi. Se pysyy samana. Siksi Raamattu sanoo jossakin, että Jeesus on kaikkien ihmisten vapahtaja ja varsinkin uskovien.
Sillä me uskovaiset osaamme etsiä anteeksiantamusta armolliselta Jumalalta. Laki ja sen vaatimukset ovat valtava taakka. Taakka putoaa täysin hartioilta silloin, kun saamme ottaa Jeesuksen sovitustyön henkilökohtaiseksi omaisuudeksemme. Silloin saamme uuden voiman elää Jumalan tahdossa.
Eli evankeliumin pääsanoma on se, ettei meidän tarvitse, emmekä edes voi, tehdä yhtään mitään pelastuksemme eteen. Voimme ainoastaan uskoa sen että Jeesuksen sovitustyö on riittävä. Tämä usko vaikuttaa meissä rakkauden Jeesukseen ja Hänen tahtoonsa, niin että sydämen halusta alammekin tehdä hyvää. Sillä uskon kautta on Jumalan rakkaus vuodatettu meihin. Se ei ole meidän omaa vaikutusta, vaan Jumalan.
Silti me emme muutu ”enkeleiksi”, emmekä täydellisiki ihmisiksi. Pysymme edelleen syntisinä, jotka jatkuvasti kaipaavat ja tarvitsevat saada puhdistuksen Jeesuksen veressä. Omissa silmissämme emme tule paremmiksi vaan
pahemmiksi. Sillä Pyhä Henki osoittaa yhä selvemmin synnin synniksi ja syntisinä tarraudumme Jumalan armoon Jeesuksessa.
Sana parannus tarkoittaakin juuri sitä, että syyllisinä käännymme yhä uudelleen Vapahtajan puoleen ja näin saamme puhtaan sydämen, jolloin on mahdollista alittaa taas kerran uudelleen puhtaalta pöydältä. Meidän ei ensin tule yrittää muuttaa itseämme paremmaksi ja sitten vasta kääntyä. Ensin käännytään syntisinä ja sitten vasta Jumala vaikuttaa vapautuksen jostakin synnin kahleesta.
Näin Jumala saa kunnian meidän parantamisesta. Sitä parannusta saamme tehdä päivittäin.
Pekka toteat:””Eli evankeliumin pääsanoma on se, ettei meidän tarvitse, emmekä edes voi, tehdä yhtään mitään pelastuksemme eteen. Voimme ainoastaan uskoa sen että Jeesuksen sovitustyö on riittävä. ””
Minulle taasen evankeliumissa on selkeä kutsu, siis tämän voi joko ottaa vastaan tai torjua.
Kutsu seuraamaan Jeesusta.
Ihminen voi niin innokkaasti suullaan tunnustaa seuraavansa Jeesusta, mutta kun sydän ei ole Jeesuksen parantama, niin ei se mitään auta.
Matt. 15:8
’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana,