[Raimo Turunen]
Kirkon työpaikat ovat uhattuina. Jonkun märkä uni saattaa ollakin, ettei kirkossa olisi töissä ketään. Niin paha tilanne ei ole eikä kirkko minnekään katoa, mutta palkkatöitä se kykenee tarjoamaan entistä harvemmalle.
Työllistämisen näkökulmasta kysymys ei ole mitättömästä asiasta. Viime vuonna kirkko työllisti 20781 ihmistä, enimmillään vuonna 2009 työllistettyjä oli 21600. Enemmistö täysiaikaista työtä, mutta on myös monenlaista pätkää, osa-aikaa ja kausityötä. Työpaikkojen väheneminen kuitenkin jatkuu, se on fakta.
Kirkon työvoiman vähenemiseen on kolme syytä: talous, talous ja talous. Talouden kiristymisen takana ovat Kekkosta lainatakseni yleiset syyt: taantuma ja kirkosta eroaminen.
Tätä kuvaa vasten tein facebookissa kysymyksen: ”Mitä tehtäviä ja virkoja tulevaisuuden kirkossa tarvitaan ja kun vähentämään pitää ruveta niin mistä vähentäisit? Perustelut?”
Tämä on enemmän kuin tuhannen taalan kysymys. Intressejä on monenlaisia ja keskustelu ei ole helppoa. Leikattukin siis on, leikkauslistoja ja suunnitelmia on tehty ja yt-neuvotteluja käynnistelty.
Facebook keskusteluuni osallistui noin 30 kaveria eli suuren seurakunnan kirkkovaltuuston verran. Kirkkovaltuuston oloista oli keskustelukin, priorisointia ei ole helppoa tehdä. Kasvattaminen on helppoa, supistaminen ei.
Kun ryhmissä tehdään päätöksiä, yhteisen edun löytäminen ei ole itsestäänselvyys. Tilanne tunnetaan yhteismaan murhenäytelmän nimellä. Itse kunkin on edullista toimia itsekkäästi, mutta jos jokainen toimii niin, se on kaikille vahingollista.
Eipä ollut sattuma, että pienen seurakunnan johtaja vaatii saada päättää kaikesta itse mutta isommassa huudetaan apuun kirkon johtoa. Normeja ja johtajuutta tarjotaan ratkaisuksi itsekkyyden ja yhteistyön jännitteeseen.
Seurakunnissa henkilöstökulut muodostavat yli 60 % toimintakuluista. Ne on katettava verotuloilla ja toimintatuotoilla. Muistanpa seurakuntia, joissa henkilöstökulut olivat yli 100 % verotuloista. Metsän myynnillä ja avustuksilla siellä pärjättiin. Jos ei ole metsää, ei monistuspaperissa ja kirjekuorissa säästäminen auta.
Kirkon pitäisi yhteisesti osata keskustella tulevaisuuden töistään ja työntekijöistään. Pari keskustelunavausta on ollut. Taitaa puheenaihe olla kuitenkin turhan herkkä ja on liian monia ristikkäisiä intressejä, jotta yleistä ja yhtäläistä keskustelua syntyisi. Nousee mieleen sote-uudistus, paljon puhetta ja satunnaisia villoja.
Kirkon tulevaisuus ratkaistaan seurakunnissa, ei yläpään hallintoelimissä. Jotta kuitenkin yläpään hallinnollakin olisi merkityksellistä tekemistä, se voisi ruveta linjaamaan, mitä tehtäviä ja virkoja tulevaisuuden kirkossa tarvitaan ja kun vähentämään pitää ruveta niin mistä pitäisi vähentää.
Konsulit, herätkää. Jos luotatte luonnonvalintaan, vaietkaa. Jos haluatte johtaa, sanokaa jotakin.
Raimo Turunen
konsultti
Agricola
PS. Kirkollisen johtamisen forumissa pohditaan näitäkin kysymyksiä 30.-31.1.2014 Helsingissä. Tule mukaan vaikuttamaan, lisätietoja http://www.seurakuntaopisto.fi/agricola/53-talous-hallinto-ja-johtaminen/82-kirkollisen-johtamisen-forum
Ekkai Henrikki vakavissas väitä,ettei esim. vakiammatissaan pienkaivureita päätoimisesti käyttäviltä kaupunkien viemäri- tai sähkölaitosten miehitä haudankaivuu asiaan kuuluvan perehdyttämisen jälkeen onnistuisi?
Eli oikea talkoolainen oikeaan paikkaan – tietenkin. Se on sitten toinen asia, löytyykö seurakuntalaisista halua pelastaa kirkkonsa…
Joittenkin seurakuntien vanhoilla hautausmailla joudutaan edelleen joskus kaivamaan hautoja käsin, jos koneet eivät mahdu sikinsokin olevien hautojen keskelle. Haudankaivuu vaatii myös hermoja ja rauhallista mieltä, jos sieltä löytyykin vanhojen vainajien jäännöksiä.
Väen vähentämisestä: joissain seurakunnissa saatetaan ehkä joutua harkitsemaan joidenkin tehtävien osa-aikaistamisia, kuten pienissä seurakunnissa nytkin voi olla osa-aikaisia kanttoreita tms. Tämä voi seurakunnan kannalta olla perusteltu valinta, mutta hyvän työntekijän saaminen pysyvästi osa-aikaiseen tehtävään voi sitten olla vaikeaa, varsinkin kasvukeskusten ulkopuolella.
Olisi hyvä, jos keskushallinto näyttäisi esimerkkiä henkilöstön, työryhmien ja kokouskulujen vähentämisestä. Jos hallintoa saadaan kevennettyä keskushallinnossa tai yhtymissä ja seurakunnissa, silloin voidaan säästää monta henkilötyövuotta.
Tuula Höltällä oli mielenkiintoinen kertomus tavoiteajoista. Mikähän olisi messun tavoiteaika? Tai hautaan siunaamisen? Itse toimitus vie nykyiselläänkin paljon vähemmän aikaa kuin sen valmistaminen.
Haudankaivuu ja peitto on käytännön toimi, jonka useimmiten nykyisin urakoitsija toimittaa kilpailutuksen jälkeen. Siihen vaaditaan ihan muuta kuin teologian opintoja tai edes maallikkosaarnaajana toimimista. Tuli mieleen tapaus kolmenkymmenen vuoden takaa, jolloin vielä oli omat haudankaivajat seurakunnilla. Muuan hurskas haudankaivajaveli kulki saarnaamassa työtovereille, jotka haudan kaivoivat ja osallistui vähäisesti virkansa edellyttämiin kaivuutehtäviin. Ei häntä kauaa voitu haudankaivajan hommissa pitää.