Minua ei ole koskaan kiusattu vl-uskoni takia. Joitakin asioita on kyselty ja ihmetelty, oltu kiinnostuneita, miksi joitakin asioita ei saa tehdä. Siihen olen tietty vastannut, ettei se niin ole, etten saa tehdä, vaan etten halua tehdä, niin kuin kuuluukin vastata. Sanoin niin, vaikka en mitään muuta niin kovasti olisi halunnutkaan tehdä. Enempikin totuus on se, ettei saa haluta tehdä tai olla tekemättä jotain.
Mutta olen ollut tietoinen vl-lapsiin ja -nuoriin kohdistuneesta kiusaamisesta nuorena. Nyt en muista, olenko itse ollut näkemässä näitä tilanteita, en ainakaan muista nyt äkkipäätä, mutta mulle on kerrottu. Luulenpa melko vahvasti, että jos olisin ollut näkemässä, olisin puuttunut tilanteeseen. Työnnän helposti suuren nokkani tällaisiin tilanteisiin.
Pahin tilanne, jonka kuulin ystävälleni tapahtuneen, tapahtui Oulun seutuvilla. Pari poikaa oli ottanut ystäväni ja hänen veljensä kiinni ja tunkeneet heidän päänsä lumihankeen ja kysyneet: ”ootko lesta?” Pojat olivat yrittäneet saada ystävääni ja hänen veljeään kieltämään vl-uskonsa. Tilanne päätyi sairaalareissuun. Se oli ihan järkyttävän kamalaa.
Tuolta seudulta olen kuullut enempikin vastaavaa tapahtuneen. Moni on kertonut tulleensa kiusatuksi vl-uskonsa takia. On nimitelty, ilmeilty, haukuttu ja piesty säännöllisesti. Eikä aikuiset missään yrittäneetkään puuttua näihin tapahtumiin. Eivät he ole ehkä olleet tietoisiakaan niistä, mene ja tiedä.
Mutta mistä moinen johtuu? Jotkut syyttelevät mediaa ja aikuisten vihamielisyyttä vanhoillislestadiolaisuutta kohtaan. Mutta ei mun lapsuudessani ja nuoruudessani kirjoiteltu vl-liikkeestä. Itse en ole ainoatakaan tällaista kirjoitusta nähnyt.
Minusta syy on siinä, etttä erilaisuutta ei helposti hyväksytä. Oli sitten millä tavalla tahansa erilainen, poikkeava valtaosasta porukkaa, tulee helposti kiusatuksi ja ellei tilanteeseen puututa, homma voi mennä tosi pahaksi ja pitkälle.
Nyt minä ja muutama muu vl-liikettä kritisoinut, olemme saaneet sellaisen syytöksen osaksemme, että kun kirjoitamme vl-liikkeen epäkohdista, aiheutamme toiminnallamme sitä, että vl-lapsia kiusataan kouluissa. Otan syytöksen vakavasti huomioon ja siksipä kirjoitankin nyt tämän kirjoituksen.
Asiahan on niin, etteivät nuoret ja lapset lue näitä kirjoituksiani, vaan ihan aikuiset. Eli jos kirjoitteluni on omalta osaltaan aiheuttamassa kouluissa vl-lasten kiusaamista, syy on aikuisissa, jotka lukevat kirjoituksiani ja puhuvat lapsillensa tai lastensa kuullen rumasti ja vihamielisesti vanhoillislestadiolaisista. Jos olet tehnyt näin sinä Aikuinen, niin pysähdy nyt. Heti. Älä anna pienellä ilmeelläsikään aihetta moiseen, älä pikkurillin heilautuksellakaan!
Mun on kuitenkin vaikea uskoa tuohon, mitä edellä kerroin. Enempikin uskon siihen ilmiöön, mistä kertoo se, mitä lapseni kertoi eilen. Hän kertoi huudelleensa lapsena naapurinlapsille: ”tepä ette pääse taivaaseen!” ja sisko vierellä säesti: ”niinpä!”
Ihan varmasti minä ja mieheni emme ole puhuneet koskaan mitään sellaista liikkeen ulkopuolisista, mikä olisi ollut aiheuttamassa lapseni ilkeää huutelua naapureilleen. Vai olimmeko? Tarvitseeko lapsi muuta kuin vanhempiensa jaottelua uskovaisiin ja epäuskoisiin ja tietynlaista alentuvaa, ihmettelevää ja hyljeksivää suhtautumista ”epäuskoisiin”, kun hän näkee oikeudeksensa alkaa nälvimään heitä?
Jos näet kiusaamista puutu siihen. Ihan missä vain.
Vanhoillislestadiolaisten pitää saada olla rauhassa ja rakkaudessa vanhoillislestadiolaisia, eikä heitä saa sen asian takia syrjiä, kiusata ja mitätöidä.
Ei-vanhoillislestadiolaisten pitää saada olla rauhassa ja rakkaudessa ei-vanhoillislestadiolaisia, eikä heitä saa sen asian takia, syrjiä, kiusata ja mitätöidä.
Kiitos ’kiusatun psalmista’, Juha Heinilä! Toivottavasti emme ole susia emmekä lampaita kuullessamme lähimmäisemme tällä lailla valittavan! Paimenemme tarvitsee myös jykeviä koiria pitämään sudet poissa laumasta.
Toivottavasti myös Oulun konttorilla luetaan tuo Juha Heinilän erinomaisen osuva sitaatti (Ps. 64:2-7) huolella ja ajatuksella. Näin ainakin toivoisin.
Nappasin tuolta toisesta keskustelusta tällaisen kommentin:
”YK:n ihmisoikeuksien julituksen mukaan:Kaikilla henkilöillä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vallan uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä vallan uskonnon tai vakaumuksen ilmaisemiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamisella, hartausmenoilla, palvonnalla ja uskonnonmenojen noudattamisella.
Tulkitsen tuon tarkoittavan sitä, että meillä vanhoillislestadiolaisilla on oikeus tuntea hengenyhteyttä keskenämme ja myös sanoa milloin ei siltä tunnu. Jos henki tuntuu vieraalta silloin, kun joku alkaa pitää vaikkapa ripsivärin käyttöä niin tärkeänä, että se ylittää sisarellisen ja veljellisen rakkauden vaalimisen, meillä on oikeus se sanoa, vaikka se jonkun mielestä kuulostaisi ihmisopilta. Jos tällainen kuuluu mielestämme uskonnonharjoittamiseemme emmekä tähän ketään pakota mukaan, minusta meillä on vapaus näin toimia eikä kukaan voi meitä tästä estää omien ihmisoppikatsomustensa tms. perusteella.”
Tummensin kohdan, joka mielestäni tuottaa ongelmia vl-liikkeessä. Siinä hommassa nimittäin mennään helposti henkisen ja hengellisen väkivallan puolelle.
Lisäksi jos pidetään kiinni oikeudesta sanoa ettei jonkun kanssa ole hengenyhteyttä, niin kristillisenä yhteisönä asian pitäisi perustua Raamattuun.
Lämpimät kiitokset hyvästä blogipostauksesta Vuokko! Oikein asiallinen ja tärkeä kirjoitus. Rehdisti tehty.
Mikä pehmittäisi sydämet?
Hämäläisen vaatimuksia on mahdotonta yhdistää sellaiseen ilmiöön kuin kristinusko.
Armon tarpeeseensa saanut osaisi varmasti armahtaa myös toisia, väärässä oleviakin. Poisajaminen on armottomuutta, harjoitti sitä kuka tahansa. Veeällä tai ulkopuolinen.
Meidän Jumalamme tahtoo laupeutta meiltäkin.
Juha Heinilä peistasi psalmin itselleen ja myös yleisesti kaikille.
Ihan varmasti jokaisessa liikkeessä pelastuksen kysymyksissä vastauksen saanut ihminen toivoo läheistensä ja kenen tahansa muun rauhattoman sielun saavan saman onnen. Olen kokenu saman esim. hellareissa. Samalla tunnetaan surua siitä, että esim. lapset ovat välinpitämättömiä uskon asioissa.
En voi tyttärenpojalleni suurempaa lahjaa toivoa….
Jos nyt olisin vaikka hellari, en tietenkään toivo, että liittyisipä poika vaikka jehoviin tai adventisteihin.
Kyllähän sillä varmasti on vaikutusta lasten maailmassa, jos jatkuvasti jokin ihminen tai ihmisryhmä on julkisuudessa yleistävässä pyörityksessä. On hyvin paljon helpompi puuttua alakoulun kiusaamistapauksiin. Yläkouluikäinen itse hyvin äkkiä voi kieltää puuttumisen tilanteen pahenemisen pelossa tai jopa jättää kertomatta. Tosin nykyisin wilman kautta on helppo huomattomasti puuttua ja antaa tietoa kouluun.
Jos aikuisten maailmassa on ne vastakkainasettelut ja virheet jatkuvasti läsnä, niin on mahdotonta, että niin ei lastenmaailmassa olisi. Vaikkakin lapset ottavat äkkiämmin mallia toisistaan, niin ei aikuisten esimerkki ole vaikutukseton. Tässä me kaikki olemme samassa asemassa vakaumuksesta riippumatta.
Henkilökohtaisesti en usko, että Kotiaa24:n kirjoittelu millään lailla vaikuittasi ainakaan omaan ympäristööni, jollen itse siitä jotain mainitse. Yhtään kertaa ei ole tullut vastaan tilannetta, että tämä nettikirjoittelun negatiivisuudet olisi vaikuttanut negatiivisesti tullen kohti, vaikka tiedossani onkin läheiseni visiitti täällä.
Paperikotimaa on kyllä ollut tullut vastaan. Siksi veikkaisin harvemman jaksavan lukea täällä. Ei tule yhtään sellaista mieleen, joka sen edes tekisi. Itse olen suomi24:n parkitsema ja valikoin lukemani aiheet. Olen paljon oppinut vl-ihmisstä, eikä minulla ole tarvetta heistä sanoa pahaa sanaa, vaan paljon suurempi tarve on ymmärtää ja pyrkiä dialogiaan. Mutta itse olen äärimmäisen kriittinen lukija ja pohdin todella monilta kulmilta. Täälläkin on ollut jossain määrin esillä määrätynlainen näkökanta ja aivan toisin päin se on minuun vaikuttanut kuin keskustelijoiden pyrkimykset ja kenties jopa joidenkin uutisten ovat kenties olleet.
Ihmiset suhtautuvat monella lailla ja lapset ajautuvat kiusaamaan useammasta tekijästä johtuen ja joskus ajattelemattomuuttaan. Mutta se yleistyksen perusongelma meillä on. Tuossa yhdessä aamunavauksessa tuli hyvin esiin, että hyvä ystävä kestää sen, vaikka toinen ei suostuisikaan ympäristön paineeseen ja tekee niin kuin oikeaksi kokee. Tästä asenteesta saattaisi olla apua moneen pulmaan.
Kiusaajista emme pääse eroon ainakaan tässä maailmassa. Heitä on aina, ihmisiä, joilla on itsellään jotenkin asiat solmussa ja arvot pielessä.
Heihin ja heidän puheisiinsa suhtautuminen on ainoa, johon voimme puuttua omalla asenteellamme. Työpaikallani tehtaan työterveyshuollossa jouduin kuulemaan monenlaisia valituksia kiusaajista. Juuri heidän puheitaan kuunneltiin jotenkin ihan erilaisesti hyvin vastaanottavalla kuulolla ja mieleen painaen. Ikäänkuin olisi haluttukin paha mieli.
-Kuulitko mitä se sano? -En kuullut, kun en halunnutkaan kuulla. Olen liian fiksu kuunnellakseni tuollaisten MYRKKYKOISOJEN puhetta. Olkoot omassa arvossaan. Kuunnelkoon ne, jotka haluavat. Jotain tällaista asennetta pitää saada aikaiseksi.
Lapsilleen voi opettaa: -Äiti on sanonut, että minun ei tarvitse kuunnella sinua, kun puhut tyhmiä.
Myrkkykoison keksin erään asiakkaani kanssa. Käskin hänen ajatella mielessään, tuolta se myrkkykoiso taas tulee. En kuuntele tänään minkäänlaista myrkkypuhetta.
Risto Soramiehen asiaan liittyvä kirjoitus
http://www.lhpk.fi/blogi/piispan-virkaan-asettaminen-sambiassa/
Onko pakko kärjistää kaikkia asioita. Eikö piispan vihkimys Afrikassa ole heidän asiansa?