Kiusaaminen – vain elämää? (pakoteruno)

hyökkäys

Hiekkalaatikolla jo alkaa sota:

Toiselta lapselta  lelu pois ota!

Jos ei ole lapsilla yhteistä kieltä,

niin lyömällä naapuria  osoitat mieltä.

 

Mikä hiekkalaatikolla tapahtuu,

myös aikuisten kesken uusiutuu:

Lelut muuttuneet on kalliimmiksi,

vaan osata ei olla ihmisiksi:

Mikä on sun,

on myös mun.

Mikä taas on minun vain,

ei sulle kuulu se lain.

 

”Krimin kriisin sammutin!”

uhosi Putin.

Eikö kukaan häntä kiellä,

jos yrittää Suomi-neidonkin niellä?

Rautaa on tuotu jo raukoille rajoillemme,

mitä seuraavaksi, kyselemme.

Suomen ilmatilaa loukkasi

lentäjä, ken rajamme yli koukkasi.

Sukellusveneistäkin meitä on kurkittu,

ties mitä taas kerran urkittu.

Jos ”avustussaattue” ei tavoita Ukrainaa,

niin jääkööt Valionkin rekat Venäjän rajan taa.

 

Tule, tule, hyvä kakku,

älä tule, paha kakku…

 

 

 

  1. Ken kiusatuksi alistuu
    ja sodan alkaa, luhistuu
    Saa syyttää siitä itseään,
    jos alistuu kiusatuksi yhtenään.

    Vakaa itsetunto vahva,
    siinä oiva vallankahva.
    Me ollaan me.
    P—- pysyköön poissa
    Ei muuksi muutu
    vaikka paistuisi voissa.

    Sama pätee lapseen ja harmaahapseen
    jos muita kuuntelee mielipahakseen.
    Törpöt pitää jättää ja kuunnelle muita,
    on kiusaajia vähemmän kuin kultasuita.

    Pitää kääntää selkänsä kiusaajille
    ja siirtyä vapaille tanhuville.
    Kiusaaja tarvitsee uhriaan.

    Uhrittomaks pitää kasvattaa
    jokainen lapsi tämän maan,
    Luottamaan itseensä vahvan lailla
    kulkemaan vapaana omilla mailla.

  2. Suuri maa haalii maakuntia kuin Häntä-Heikki naissuhteita,
    eikä se yhdenkään kanssa pääse kliimaksiin.
    Siltä puuttuu näet omatunto ja sydän,
    eikä ilman sydäntä kunnolla onnistu edes pikasellainen,
    saati sielun toveruus.
    Ilman omaatuntoa ei ole katumusta,
    ilman katumusta ei ole mielenmuutosta,
    ja niin se kulkee aikakaudesta toiseen muiden kauhuna.
    Niin on ollut, ja niin on aina oleva,
    ikuinen pimeys ja ikuinen yö!

Hannu Kiuru
Hannu Kiuruhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (69 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121