Kiusaukset ovat suuret – Jeesus on suurempi

Petollinen ura tiessä on kuin suuri kiusaus. Se tulee vastaan yllättäen ja sitä on aihetta varoa, koska tämäkin ura oli monta metriä syvä ja sen uurtanut vesi oli laskenut monta kymmentä metriä syvään rinteeseen, joka sitten jatkui satoja metrejä syvään rotkoon.

Sunnuntai 01.03.2020
1. paastonajan sunnuntai eli Invocavit
Jeesus, kiusausten voittaja
1. lukukappale: 1. Moos. 4:3-10 tai 1. Moos. 3:1-7 (8-19)

Maailmassamme on monia ongelmia. Toiset ovat pieniä, toiset suuria. Parhainkaan elämä ei ole täydellistä, vaan omat puutteensa löytyy jokaisesta asiasta. Kysymys on vain siitä, miten me niistä selviämme ja kuinka pääsemme eteenpäin.

Syntiinlankeemus ja sen seuraukset

Raamatun suuri selitys maailmamme ahdistuksiin on syntiinlankeemus ja sen seuraukset. Ihmiskunnan alusta asti meitä on vaivannut se, että olemme puutteellisia, vajavaisia ja virheitä tekeviä. Tämä vaillinaisuus ei ole vain pientä pintanaarmua, vaan koko olemuksemme syvinpiin kerroksiin piirtynyttä. Olemme syntisiä ja siksi tarvitsemme Jumalan apua ja armahdusta. Jeesus Kristus on meille annettu, jotta me kaikista rikkonaisuudesta huolimatta saamme elää Jumalan armahtamina hänen apunsa turvissa.

Syntiinlankeemus ei merkinnyt vain paratiisin onnen ulkopuolelle jäämistä, vaan sen seuraukset näkyvät mitä järkyttävimpinä juttuina ihmiskunnan historiassa.

Kain oli Adamin ja Eevan esikoinen. Hänestä tuli veljensä murhaaja. Ei edes läheisimmät ihmiset merkinneet mitään silloin, kun kiusaus hänet yllätti. Viha kävi ylivoimaiseksi ja tulos oli tuhoisa. Abelin veri huusi maasta taivaaseen asti. Niin suuri oli tuo väkivallan tuhoisa tulos.

Jeesuksen voitto on meidän turvamme

Jeesuksen toiminnan alussa myös häntä kiusattiin antautumaan Saatanan houkutuksiin, luopumaan omasta kutsumuksestaan. Hän ei kuitenkaan langennut vaan voitti kiusaukset. Saatana kohtasi voittajansa. Elämä voitti, kun Jeesus jatkoi Vapahtajan työtään, niin hän ei suostunut halpoihin ratkaisuihin eikä iankaikkisen valtansa väärinkäytöksiin, vaan alistui sille tielle, joka lopulta vei kärsimyksiin, tuskaan ja Golgatan ristin kuolemaan.

Mutta tuolla teollaan Jeesus sovitti koko maailman. Hän otti kantaakseen meidän kaikkien kaikki syntimme, rikkomuksemme, puutteemme ja ahdistuksemme. Ne naulittiin hänen persoonassaan Golgatan ristille. Näin maailmamme on lunastettu vapaaksi synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta. Pyhän kasteen kautta olemme liitetyt Vapahtajamme täytettyyn sovintotyöhön ja meillä on rauha ja turvallisuus Jumalan lapsina, kun saamme elää Jumalan Pojan täydellisen pelastustyön varassa.

Vielä emme ole päässeet taivaaseen. Vielä elämme tässä maailmassa. Vielä kärsimys on ihmiskunnan osana aina siihen asti, kunnes Jeesus tulee kirkkaudessaan ja kunniassaan ja asettaa kaikki kohdalleen. Vasta silloin syntiinlankeemuksen alaisuus lopullisesti tulee kukistetuksi ja saamme käydä uuden maan ja uusien taivaitten iki-iloon. Vasta silloin rakkaus puhkeaa täyteen voimaansa eikä minkäänlainen vaiva meitä enää kohtaa.

Ensimmäinen lukukappale toisen vuosikerran teksti

1. Moos. 4: 3-10

Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi. Herra kysyi Kainilta: ”Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.”
Kain sanoi veljelleen Abelille: ”Lähde mukaani.” Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet. Silloin Herra kysyi Kainilta: ”Missä on veljesi Abel?” Kain vastasi: ”En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?” Herra sanoi: ”Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta?”