Viittaan otsikolla Isämeidän rukoukseen, jonka Jeesus antoi malliksi, mitä rukoilla, kun sitä häneltä kysyttiin.
Samalla viittaan paavin lausumaan vuosi sitten ja jonka hän teki TV:ssä:
”Quello che non va bene, dice Bergoglio, è la traduzione in uno dei passaggi più conosciuti e cioè quando si invoca Dio perché «non ci induca in tentazione». Sbagliato.”
(Se mikä ei käy, sanoo Bergoglio, on yksi tunnetuimpien kohtien käännös, eli kun rukoillaan Jumalaa, niin miksi ‘älä johdata meitä kiusaukseen’. Virheellinen.)
Vähän tämän paavin haastattelun jälkeen evlut piispa Eero Huovinen kirjoitti kirjan “Isä Meidän”. Siinä hän viittaa tähän paavin ilmoittamaan käännösvirheeseen ja on Bergoglion kanssa yhtä mieltä.
Kummatkin kirkolliset johtajat tekevät lähes naurettavaksi noin kaksituhatta vuotta vanhan kreikankielisen ilmaisun peirasmos, joka tässä yhteydessä on niitä lihalle, ihmiselle miellyttäviä asioita, eli houkutuksia.
Paavin mielestä on väärin sanoa, että Jumala johdattaisi omiaan kiusauksiin. Raamattu kertoo oman kansansa lankeamuksista, jopa niin, että ne näyttää kuin Jumala olisi niihin johdattanut, kuten Daavidin lankeamus Batseban kanssa. Daavid ei ollut siellä missä hänen olisi pitänyt olla, rintamalla. – Tätä mielenlaatua, haluta, rakastaa Jumalan johdatusta, Jeesus rukousmallissaan kehoittaa rukoilemaan. Tämä rukous on jatkuvaa, alati rukousta. Se on Pyhän Hengen rukousta uskovassa, mutta vain jos itse sen sallimme. Ulkoaopitut fraasit, edes tämä Jeesuksen esimerkkirukous tyhjänä toistona, ei nouse Armonistuimelle.
Jeesus oli etukäteen rukoillut Hengessä ja Totuudessa neljänkymmenen päivän ajan, ennenkuin Saatana esitti tarjouksensa. Jeesus ihmisenä oli mahdollisimman heikossa tilassa. Nälkä olisi ollut hyvä syy saada kivet leiviksi. Monen kymmenen päivän ankeat olot erämaassa villipetojen ja luonnonvoimien armoilla piti saattaa Jeesus tilaan, missä kaikki kurja muuttuu kaiken omistamiseksi ja ihmisten ihailuksi. Mutta Jeesus oli viettänyt ainakin neljäkymmentä päivää rukoillen “äläkä saata minua kiusaukseen”. Jumala ei saattanut, koska Jeesus kulki Jumalaa lähellä. Jumala sallii ihmisen olla lähellään, mutta sallii hänen olla ja mennä minne haluaa. Ihmistä houkuttaa tämä maailma. Se parhaimmillaankaan ei ole verrattavissa tilaan Jumalan yhteydessä, mutta Jumala ei ole sellainen isä, joka pakottaa lapsensa valitsemaan oikein ja tekemään hyvää. Ei edes suojele vastoin ihmisen omaa halua.
Kiusaus on aina lihalle mieluista, mutta tuottaa kuoleman.
Koettelemus kestetään vain Jumalan avulla, mutta se tuottaa iankaikkisen elämän.
Vt.: 2. Kor. 4:17,18
Uskovan elämässä kaikki todellinen hyvä ja kehitys, on tapahtunut koettelemuksissa, niissä missä apua on huudettu ja saatu vain Jumalalta. Näissä laaksoissa on ollut suurimmat siunaukset, suuremmat kuin ahdistus on helpottanut ja ollut ohi.
Itse olen tämän saanut voimakkaasti kokea vaimoni kanssa, emmekä niitä mihinkään haluaisi vaihtaa, saatikka ohjata Isämeidän rukouksen kautta pois näistä ulkoisesti ahtaista ajoista ja raskaistakin kokemuksista, mitä inhimillisellä pertusteella ymmärrämme.
Saatoin jotenkin ymmärtää paavin ymmärtämättömyyden, mutta Huovisen taiteilu koettelemuksen ja kiusauksen välillä on mielestäni lähes käsittämätöntä.
Uskovakin kohtaa seuraamuksia tottelemattomuudestaan. Nekin seuraamukset, oikein ymmärrettynä, ovat parasta mitä niissä yhteyksissä voi tapahtua, koska menestys poissa Jumalan tahdosta eivät palauta meitä Jumalan tahdon tielle.
Kiusaus ei koskaan ole ahdistus inhimillisesti. Sen äärelle joudutaan pääsääntöisesti, kun liha ei alistu hengelle. Kun liha lisää otettaan, niin alati uskovaa ympäröivä Saatana saa tartuntapintaa ja edesauttaa kielteistä kehitystä pois Ristin juurelta.