Ainoa oikea pelastava usko on klassinen kristinusko.
Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet. (1. Kor. 15:1-2)
Mitä klassinen kristinusko on?
Mitä eroa on klassisella kristinuskolla ja liberaalisella Raamatun tulkinnalla?
Mikä merkitys Pyhällä Raamatulla on klassisessa kristinuskossa?
Miksi uskontunnustukset ovat tärkeitä mittareita klassisessa kristinuskossa?
Miksi uskomme kohde pitää olla Raamatun Jeesus Kristus?
Miksi on väärin (tai oikein) sanoa, että Jeesus kuoli ainoastaan häneen uskovien puolesta?
Kaikki julkaistut blogini:
Kaikelle kunnioituksella suuresti arvostamiani Jormaa ja Juhaa kohtaan, niin kyllä se vain niin on, että Reijon kanta perustuu Raamattuun tässä kasteasiassa. Raamatussa ei ole ”kasteen armoa”, ”kasteen salaisuutta” eikä muutakaan myöhemmin kirkkohistoriassa kehiteltyä. Siellä on vain ja ainoastaan kaste, joka toimitetaan uskoon tulleelle ihmiselle. Muuta kastetta Raamatusta ja alkuseurakunnista ei löydä. Lapsikaste on roomalaiskatolinen eisegeesi.
Kuulehan, Jari!
Jorma ei tarvitse minkäänlaista kunniaa, mutta Jumalan sana tarvitsee.
Kun minä tai tuo Heinilän Juha tänään turvaamme siihen armoon, että meidät on jo kasteessa otettu Jumalan lapseksi, että saamme tänäänkin olla sellaisena, mitä kenelläkään sivullisella on siihen sanomista?
Kun Jumala on tehnyt kanssamme liiton, kuinka joku voi sanoa, ettei siihen liittoon kuulu armo ja lapseus?
Jos syntini on pesty pois, jos minut on haudattu yhdessä Kristuksen kanssa; miten siinä ei ole armoa – jos saan elää uutta elämää Jumalalle? Miten sen voi kiistää?
Kun nyt, Jari, ihan vilpittömästi etsit mitä Raamatussa on ja mitä sanaa siellä ei ole, katsopas samalla, onko siellä positiivisessa mielesssä öykkärihenkeä, joka tulee pilkkasanoin riistämään esim. Juhalta uskon, toivon ja pelastuksen – sitten suorastaan valehtelee vedättäessään tämän sanomisia. Kuka voi Juhaakaan täällä tuolla tavalla syyttää? Eikö se ole se henki, joka epäuskoisissa lapsissa vaikuttaa?
”Koetelkaa henget, josko ne Jumalasta ovat”
Vieraalta ääneltä tuntuu myös tuo pilkallinen sanailu viimeisestä tuomiosta, siitähän on selvä Raamatun sana. Sinne kootaan kaikki, mutta minun ymmärtääkseni Juhakin odottaa siellä suopeaa vastausta, koska hänen turvansa on Kristus, eikä oikea-suoritus-menetelmä.
Emmekö me voisi, Jari Raappana, ihan miehissä tarkastella täällä niitä asioita, jotka tuovat meidät uskoon, pitävät uskossa ja säilyttävät toivon? Niistä niin harva tänään puhuu.
Jumalan armoon me turvaamme. On hienoa, kuinka mahtavat lahjat Jumala on kasteessa meille lahjoittanut.
Kysyn teiltä lapsikasteen vastustajilta: luotatteko pelkästään sihhen mitä Raamatussa on kasteesta sanottu, vai siihen mitä sen pohjalta jotkut ovat järkeilleet. Meitä on käsketty opettamaan ja kastamaan. Lapsena kastettu ja koko lapsuutensa uskossa elänytkö tarvisisi vielä uuden kasteen pelastuakseen?Jos väitätte muuta, niin miten voitte pitää lapsikasteen saaneita edes uskovina?
Luotan pelkästään siihen, mitä Raamatussa on kasteesta sanottu. Tätä tietysti tukee kirkkohistoriallinen tieto, joka osoittaa, että lapsikaste ei ollut käytössä UT:n aikana alkuseurakunnissa. Kirkkohistoria osoittaa, että lapsikaste myöhäisempää perua, joka tuli käytäntöön ensin vähitellen poikkeuksina, sitten se eli pitkään alkuperäisen kasteen rinnalla, ja lopulta siitä tuli laitostuneen ja maallistuneen kirkkokuntalaitoksen pääasiallinen kaste.
Miksi turvautua myöhäisempään muunnoskasteeseen, kun alkuperäinen kaste on saatavilla? Raamattu ei tunne lapsikastetta, niin kuin se ei tunne laitoskirkkoakaaan, jossa suurin osa jäsenistä elää uskolle vieraina. Lapsikastettu on kastamaton. Jos hänellä on usko, niin pidän häntä uskovana, mutta kastamattomana sellaisena.
”Raamattu ei tunne lapsikastetta, niin kuin se ei tunne laitoskirkkoakaaan, jossa suurin osa jäsenistä elää uskolle vieraina.” Vanhassa testamentissa on kirjoitettu vaikka kuinka paljon maallistuneesta ja laitostuneesta Jumalan kansasta, joka elää uskolle vieraana.
No niin, Polykarpos ei kai sitten kuulunut varhaiseen kirkkoon vuonna 100 …?????.
Uskoa todisti kumminkin hänen kuolemansa.
Ketkä kuuluivat Välimeren maissa antiikin aikana perhekuntaan? ”Heti paikalla, keskellä yötä, vanginvartija otti heidät hoiviinsa ja pesi ruoskaniskujen haavat, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti.” Vaikka pikkulapsia ei olisi tuolloin perheenjäseniksi lasketukaan, mistään uskovien kasteesta oli tuskin kysymys.
>>niin kuin se ei tunne laitoskirkkoakaaan,>>> Jari Raappana.
Tässä menet, hyvä Jari, halpaan! Sanon tämän herätysliikkeenkristittynä.
Osalla hellareistakin tämä ajatus on tehnyt asiasta lain, lainomaisen suhteen seurakuntaan.
Teillähän on tuo oma repeämänne.
Kirkko on historiassa tilanteen muuttuessa yhteiskunnassa luonnollisesti erilainen,
onhan sinunkin se pakko ottaa huomioon, emme elä enää vuotta 44 j.Kr.
Tästä kirkosta sinäkin olet kuitenkin saanut evankeliumin ja sanan Kristuksesta.
Sinä katsot laitokseen. Minä katson sanaan. Jos kirkko ei enää ole oikea kirkko, minne sinä oletat Antikristuksen aikoinaan asettuvan? Salem-seurakuntaan vai Helluntaiseurakuntaan vai Helluntaikirkkoon?
Useimmat teistä tietää, että minä olin entisessä elämässäni sleyläinen luterilainen kristitty. Muistan aina, kun istuin sleyläisessä raamattupiirissä saamassa opetusta kasteesta. Siinä istuessani tajusin, että lapsikasteen puolesta esitetyt argumentit eivät vakuuta, vaan ne ovat vastoin Raamatun sanaa.
Siihen mennessä en ollut ollut missään tekemisissä vapaan suunnan uskovien kanssa, en ollut keskustellut heidän kanssaan uskon asioista enkä ollut lukenut heidän kirjoituksiaan. Olin saanut vain lapsikasteopetusta, mutta siitä huolimatta tajusin, ettei tämä opetus täsmää Raamatun kanssa. Tästä(kin) alkoi kehityskulku, joka johti minut seurakuntaan, jossa harjoitetaan raamatullista kastetta. Olen ollut ja olen tyytyväinen, että saan olla seurakunnassa ja herätysliikkeessä, jossa kunnioitetaan Raamattua.
Nämä kastekeskustelut eivät yleensä johda mihinkään. Se on tietysti harmi, sillä kaste on Raamatussa tärkeä asia. Ikävä, että siitä on tullut kristittyjä jakava asia. Vaikka en itse niin koekaan. Mielestäni seison Jorman ja Juhan kanssa rajan samalla puolella, enkä koe heitä vastustajina vaan veljinäni.
Jari, sinun pitäisi tulla siihen Raamattupiiriin, jossa itse käyn. Saisit oikeaa Raamatun mukaista opetusta kasteesta.
Kiitos, Juha, kutsusta. Minun osalta lapsikasteraamattupiirit on kuitenkin käyty jo vuosikymmeniä sitten. Ne eivät saaneet silloin, ja vielä vähemmän saavat minua nyt uskomaan lapsikasteeseen. Olen täysin, ollut jo vuosikymmeniä, tyytyväinen siihen hengelliseen liikkeeseen, jossa toimin. Se antaa minulle kaiken sen, mitä hengellisesti tarvitsen. Silti haluan siunata myös Lähetyshiippakuntaa, jossa rakas äitini toimii, ja joka on hänelle tärkeä. Olen muutaman keran käynytkin hänen kanssaan heidän jumalanpalveluksessaan. Ne ovat olleet oikein hyviä ja ravitsevia kokemuksia, lutherilaisuutta parhaimmillaan.
Jari, arvostan sinua paljon. Meillä Raamattupiirissä tutkitaan myös alkukielen tekstejä ja aina on käytössä koko Raamattu. Kun joskus vertaamme käännöksiä, lähes aina Bibliassa oleva käännös on eniten alkukielen mukainen. Kasteesta me ei paljoa puhuta, mutta kun puhutaan, niin silloin puhutaan mitä Raamatussa siitä kerrotaan.
Lapsi kasteesta : Itse asian ytimeen
Kun kysytään Uuden testamentin perustelua kirkon lapsikastekäytännölle, niin silloin esille nousee vastaansanomattomasti yksi keskeisin tekstijakso, nimittäin Mark. 10:13-16 ja luonnollisesti sen rinnakkaistekstit Matt. 19:13-15 sekä Luuk. 18:15-17. ”Ei ole ihmeteltävä sitä, että alkukirkko käytti tätä perikooppia puolustaessaan lapsikastetta” ja ”Se, joka torjuu lapset, asettuu Jeesusta vastaan ja poikkeaa alkukristillisestä käytännöstä” (Aimo T. Nikolainen). Markuksen evankeliumiin viittasi lapsikasteesta puhuessaan jo kirkkoisä Tertullianus v. 203 teoksessaan De baptismo XVIII ”älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni.” Lähdemme liikkeelle vanhimman eli Markuksen evankeliumin tekstistä antaen sille uuden alkutekstin mukaisen käännöksen:
”(13) Ja he kantoivat hänen luokseen imeväisiä lapsia, jotta hän koskisi heihin, mutta opetuslapset nuhtelivat heitä. (14) Mutta nähtyään Jeesus närkästyi ja sanoi heille: ´Sallikaa imeväisten lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. (15) Totisesti minä sanon teille, joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa imeväisenä lapsena, ei pääse sinne sisälle´. (16) Ja ottaen heitä syliinsä hän siunaten pani kätensä heidän päälleen.”
Roomaan osoitettu 60-luvun alussa oleva Markuksen teksti antaa itse asiassa oivallisen perustelun Rooman seurakunnan lapsikastekäytännölle useastakin eri näkökulmasta katsoen. Tarkastelkaamme nyt niitä lähemmin. Itse sanaa ”kastaa” ei vielä esiinny tekstissämme. Tämä on aivan totta. Myöhemmin saamme kuitenkin nähdä sen liittyvän Siirakin kirjassa muuhun Uudesta testamentista tuttuun kasteterminologiaan. On kuitenkin huomattava, että sana ”estää” Matteuksella, Markuksella ja Luukkaalla esiintyy Ap. t. 10:47 yhdessä ”veden”, ”kastaa” ja ”Pyhän Hengen” kanssa!
( Lainaus Concrida lehdestä: Lasse Lappalaisen kirjoitus )
Martti, kiitos hienosta kommentista. On hienoa, kun lainasit Lassen erinomaista kirjoitusta.
Voisiko joku vaivautua vielä opastamaan minua hiukan. Minua kun ei ole uudelleenkastettu, ni enkö sitten ole uudestisyntynyt?
Ihminen uudestisyntyy siinä silmänräpäyksessä, kun hän uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana. Jos uskot, että Hän on kuollut ja ylösnoussut syntiesi tähden, niin silloin sinä olet uudestisyntynyt. Pelastus ja uudstisyntyminen on hyvin yksinkertainen asia, uskonasia.
”Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät.” Uudestisyntymisestä käytetään Uudessa testamentissa kahta eri aikamuotoa. Kasteessa toteutuvasta käytetään kertakaikkisen tapahtumisen aoristia. Sanan kuulemisen kautta toteutuvasta käytetään toistuvan tapahtumisen perfektiä. Mahtaako kenenkään usko syttyä silmänräpäyksessä?
Pekka, kiitos hyvästä kysymyksestä. Martti Pentin vastaus on erinomainen, johon on helppo yhtyä; Pyhässä kasteessa olemme uudestisyntyneet. Jumala uudistaa meitä Jumalan sanan ja Pyhän Hengen avulla koko elämämme ajan. Kasteen ja alttarin sakramentit ovat meille tärkeitä koko elämämme ajan.
Hyvä Jari!
Otit itse tai joku muu esille tämän kasteasian.
Se kokemus, mikä sinulla on evankelisista ei minusta oikeuta tuohon seurakuntakäsitykseen.
Voimme toki puhua laitoskirkosta tai kansankirkosta, kuinka vaan.
Näkökulma pelastukseen ei kuitenkaan ole siinä, vaan sanassa.
Mikähän siinä mahtoi olla, että noin annoit pakit evankelisuudelle?
Olemme tästä niin monet kerrat jutelleet, sanailleet myös tuosta kuuliaisuudesta, että ei huvita enempää asiaa repiä.
Rakastuakin voi silmänräpäyksessä,, miksi ei tulla uskoon,
Saatanan vallasta Kristuksen turviin?
En koe antaneeni pakkeja evankelisuudelle.Minulla on kohtuullisen hyvä kokemus heistä eikä mitään heitä vastaan, päinvastoin. Heissä on paljon vilpittömiä kristittyjä. Symppaan tietyllä tavalla tuota liikettä edelleen. Siinä on sellaista tinkimätöntä kuuliaisuutta sekä uskallusta/kykyä kulkea vastavirtaan ajan trendejä. Itse asiassa arvostan tuota liikettä todella paljon.
Jouduin tuohon liikkeeseen pian uskoontuloni jälkeen, enkä ollut liikkeen piirissä kauankaan, vuoden pari. Lähtöni syynä oli pitkälti se, että aloin pikku hiljaa huomata olevani teologisesti ja tyylillisesti enemmän herätyskristitty ja hellari kuin evankelinen. Tai oikeastaan olin vasta noihin aikoihin löytämässä sisäistä hellariani, joka sitten hieman myöhemmin puhkesi varsinaisesti täyteen kukkaansa.
Jorma ja Jari, kiitos hyvästä keskustelusta. On tärkeää, että Raamattupiirissä ja seurakunnassa on oikeaa Jumalan tahdon mukaista opetusta. Helposti eksymme taivastieltä sivuun, jos Hyvän Paimenen ääni on kadoksissa.
”Rakastuakin voi silmänräpäyksessä, miksi ei tulla uskoon?” Kokemus rakastumisesta tai uskoontulosta voi olla tuollainen ’ensi silmäyksellä’, mutta yleensä sitä edeltävillä kokemuksilla ja sitä seuraavilla vaiheilla on paljonkin merkitystä. Miksi niin kävi ja miksi se ei jäänyt ohimeneväksi huumaksi?
Mihin oikeastaan tarvitaan uudestikastamista. Kun olen siis jo uudestisyntynyt. Raamatusta en mitenkään saa sellaista kuvaa, etteikö lapsena saamani kaste olisi pätevä. Miten l-kasteen vastustajat voivat perustella pelkällä Raamatun sanalla väitteensä?
Pakkohan heidän on lisätä siihen jotain. Raamattu kun ei teitääkseni väitettä mitenkään tue.
Olen ymmärtänyt niin, että aikuiskasteelle meno on kuuliaisuuden osoittamista Jumalalle, ei muuta. Aikuiskaste on ihmisen teko Jumalalle. Pidän sitä itsevanhurskauden kruununa.
Juha, tämä kommenttisi on törkeä. Harrastat tällaista ja suljet tai ainakin haluat sulkea areenaltasi ulos ne, jotka näkevät kanssani samalla tavalla.
Olen ollut yhteydessä Matti Väisäseen (2004) ja sitten lukenut hänen kirjoituksiaan ja kirjansa. Vaikka hän on tyylillisesti pitemmällä ja kehittyneempi kuin sinä, niin sanoma on sama, henki ja armottomuus esimerkiksi helluntalaisia kohtaan on kosketeltavissa.
Olen kuunnellut muutaman sleyn papin saarnan. Ne maistuu hyvältä ja tuntuu suloiselta, jos turvaa lapsikasteeseen, jollakin variaatiolla. Muille ei armoa anneta.
Toisaalta ihmettelen sleyn suurta ääntä, mitä se pitää. Se kuitenkin tulee suhteellisen pienestä joukosta. Käsittääkseni muutama tuhat.
Kastekekeskustelua yleensä vältellään. Yleisessä tiedossa on miten hankalaa se aina on. Sensijaan vapaissa suunnissa tästä puhutaan paljon. Niinpä monet kirkossa joutuvat tämän asian kanssa kriisiin.
40 vuotta tätä asiaa pohtineena ja tutkineena olen tullut siihen tulokseen, että juuri tätä keskustelua tulee kuitenkin käydä. Muutoin monet jäävät epätietoisuuteen siitä mikä on oikein. Uudestikastamisen hyväksyminen vaikuttaa moneen muuhunkin kristityn elämään vaikuttavaan asiaan. Se tuo aivan tietyn asenteen koko uskonelämään. Esim. niihin tärkeisiin kysymyksiin millaista ukovan elämän tulee olla. Näistä asenteista, voi päätellä sen, kuka on lapsikasteen kannalla. Vaikka kasteesta ei vielä olisi mitään puhuttu.Joten kaste ei kuitenkaan ole niin marginaalinen asia kuin usein tahdotaan ajatella.
Viimeisestä lauseesta samaa mieltä. Tiedän kokemuksesta, että monet niistä, jotka ovat tulleet uskoon, mutta jättäneet menemättä kasteelle, ovat myöhemmin joutuneet uskonelämässään tuuliajolle ja irralliseksi seurakunnasta ja opetuksesta. Kun taas kaste, joka liittää uskovan seurakuntaan toisten uskovien yhteyteen, suojaa uskovia. Sen takia kehotan jokaista uskoontullutta: menkää kasteelle ja sen kautta seurakuntaan, älkää jääkö tuuliajolle. Se vain on niin, että on huomattavasti todennäköisempää, että usko säilyy ja pysyy huomattavasti elinvoimaisempana uskovien seurakunnassa kuin sen ulkopuolella.
Hyviä kommentteja. Ei kannata lähteä luterilaisesta seurakunnasta vapaiden suuntien kokouksiin ja heidän ehtoolliselle. Sanan ja sakramenttien ääreltä ei kannata lähteä pois. Kannattaa lukea C.S. Lewisin kirja ”Paholaisen kirjeopisto”.