Ainoa oikea pelastava usko on klassinen kristinusko.
Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet. (1. Kor. 15:1-2)
Mitä klassinen kristinusko on?
Mitä eroa on klassisella kristinuskolla ja liberaalisella Raamatun tulkinnalla?
Mikä merkitys Pyhällä Raamatulla on klassisessa kristinuskossa?
Miksi uskontunnustukset ovat tärkeitä mittareita klassisessa kristinuskossa?
Miksi uskomme kohde pitää olla Raamatun Jeesus Kristus?
Miksi on väärin (tai oikein) sanoa, että Jeesus kuoli ainoastaan häneen uskovien puolesta?
Kaikki julkaistut blogini:
Joo, vanha kunnon Biblia on ylittämätön. Itse luen nykyisin aika paljon Trio-Raamattua, jossa on rinnakkain Biblia sekä vanha ja uusi käännös. Uutta käännöstä en juurikaan varsinaisesti lue. Omat suosikkini suomalaisista käännöksistä on Biblia ja vanha käännös.
Hienoa. Luen Raamattua myös kännykästä ja siihen saa erilaisia oppaita/seurantaa päivittäiseen Raamatun lukuun. Älykännyköiden Raamattu-ohjelmat ovat monipuolisia ja monet ilmaisia. Minä käytän YouVersion Raamattu -ohjelmaa, johon saa lähes kaikilla kielillä Raamatun ja monista kielistä on eri käännöksiä. Osa käännöksistä voi myös kuunnella. Oma suosikkini käännöksistä on Biblia ja kuningas Jaakon käännös.
Mitä klassinen kristinusko on?
Raamatun arvovalta ei perustu ihmisten mielipiteisiin, tai tulkintaan miten sitä tulisi soveltaa meidän aikaamme.Ei lainkaan vaan sen omaan sisäiseen todistukseen, jonka kuuleminen riippuu ihmisen valmiudesta kuulla Jumalan ääntä, siitä tulee myös koetinkivi, joka koettelee jokaisen ihmisen. Kaikki ihmiset asetetaan samanarvoiseen asemaan. Kaikkein oppinein ja älykkäin ihminen ei ole tässä suhteessa paremmassa asemassa kuin kuka tahansa meistä.
Martti Luther onkin sattuvasti sanonut: ” Typerykset eivät ymmärrä Jumalan sanaa”
Viisaat ja suuret typerykset maailmassa eivät ymmärrä Jumalan sanaa, vaan vähäiset ja yksinkertaiset. Tämän todistaa myös Herra Kristus Matteuksen evankeliumissa, missä hän sanoo: ”Minä kiitän sinua, Taivaallinen Isä, että olet salanut nämä tämän maailman viisailta, mutta ilmoittanut ne oppimattomille”
( Matt.11:25 ) ( Martti Luther: Pöytäpuheita )
Kristuksen orja, apostoli Paavali kirjoitti:
Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan – ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: ”Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi.” Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset. (1. Kor. 1:17-25)
Fariseukset tuovat mieleen ne, jotka meidän aikanamme vierastavat puhetta mielemuutoksesta ja syntisyydestä. Eiköhän se asenne tule tuolla liberaalimmalla siivellä vastaan. Kun armo on halpaa tuhlattavaksi asti, voi Jumalan tahdonkin määritellä omien tarpeittensa mukaan.
Jeesus ja apostolit olivat ainakin siinä mielessä yhtä Juha Heinilän ja Raappanan kanssa, että he uskovat
Raamatun olevan Jumalan sanaa. Jeesuskin vetosi aina kirjoitettuun sanaan.
Jorma, kiitos monista hyvistä kommenteista. Raamattu on Kristuksen kirja. Käsityksemme Raamatusta on sama kuin käsityksemme Jeesuksesta Kristuksesta. Jos luotamme Raamattuun, niin luotamme kirkkomme Herraan Jeesukseen Kristukseen.
Jeesuksen ajan fariseukset painottivat lain noudattamista. Lain rikkojien syntisyys oli heidän tuomionsa kohteena. Siihenhän he Jeesuksenkin kohdalla puuttuivat paheksuessaan Herran viihtymistä syntisten seurassa. Tuskin heitä näin ollen voidaan kutsua liberaaleiksi. Mitä armoon tulee, se on lahjaksi saatua, siis enemmänkin kuin halpaa, ihan ilmaista. Jeesus todiisti sen, mitä Raamattu oli hänestä ennalta lausunut. Hän ei hakenut Raamatusta todistusta itselleen.
Miksi uskontunnustukset ovat tärkeitä mittareita klassisessa kristinuskossa?
Uskontunnustuksissa on kaikki oleellinen sanottu. On helppoa huomata omassa tai naapurin ääneen lausutuista käsityksissä, joko harhaoppisuutta tai oikeaoppisuutta. Harhaoppinen ei voi yhtyä kaikkeen mitä kirkkomme uskontunnustuksissa on.
Uskontunnustukset eivät ole sitä varten, että me niiden avulla löytäisimme harhaoppiset joukostamme voidaksemme heitä ääneen paheksua. Muita mittaamalla asetumme itse samalla mitalla mitattaviksi. Huonostihan siinä käy!
Uskontunnustukset ovat hyvä pikatesti missä on menossa. Toki ainoastaan Pyhä Raamattu on täydellinen mittari. Tärkeintä on tutkia itseä.
Se on tuon Apostolisenkin kanssa nykyään niin, että taivaan ja maan Luojan kaikkivaltius pysähtyy kuin seinään
heti kun tulee puheeksi Pyhästä Hengestä sikiäminen ja Neitsyt Mariasta syntyminen. Ne eivät näytä olevan kaikkivaltiuden vaan modernin järjen piiriin kuuluvia asioita. Lähetämme terveisiä eksegeettien Lontoon konferenssille… 🙂
Totta. Uskontunnustuksen alussa tunnustamme uskovamme Jumalaa, Isään, Kaikkivaltiaaseen, joka on luonut taivaan ja maan. Evoluutiohömppään me emme usko, jos olemme klassisen kristinuskon kannattajia.
Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan.
Evoluutio ei kerro mitään Luojasta. Se kertoo, miten luonto on luotu. Kristitylle se on kuvaus Jumalan luomistyöstä. Luomistyön nimittäminen hömpäksi on hömppää.
Jumalan on luonut maailmankaikkeuden ja kaikki mitä siinä on kuudessa päivässä (24h päivä) ja sitten tuli lepopäivän vuoro. Pyhässä Raamatussa kaikki on kerrottu tarkasti. Evoluutiohömppä ei kuulu uskoomme.
Luomiskertomus on runoutta. Sapatin lepo odottaa vasta iäisyydessä.
Juha. Raamattu, johon myös minä uskon myös kannesta kanteen, vaatii joskus käsitteilleen tarkempaa analyysiä. Lienemme samaa mieltä asiasta?
Miksi sinä ymmärrät ilmaisun ”kuudessa päivässä” juuri kirjaimellisina 24-tuntisina ajanjaksoina? Miksi Luojamme olisi käyttänyt käsitettä päivä tuossa merkityksessä, kun Raamatussa on ilmaukselle ”päivä” muitakin sovelluksia. (Esimerkiksi 1000 vuotta = päivä, 2.Piet3.8)
Oletko Juha pannut merkille , että Raamatun mukaan Jumalan lepopäivä jatkuu edelleen, joten ainakaan se ei ole 24h pitkä: ”Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon.(Hepr4:9-11)
Miksi siis luomispäivä voisi olla ihan hyvin pitkä ajanjakso? Raamattua ja tämänhetkinen luonnontieteellinen selitys eivät täysin natsaa, mutta tarvitseeko meidän Raamattuun uskovien tehdä siihen lisää ristiriitoja, joita Pyhä Kirjamme ei meiltä edellytä?
Rauli, kiitos kommentista. Päivä on aina 24 tuntia, ei sen enempää. Taidat uskoa johonkin muuhun jumalaan kuin minä. Kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Uskon Jumalaan, joka on Kaikkivaltias, joka on kaiken aikaa ajan tasalla kaikesta mitä maanpäällä tai muualla tapahtuu. Ilmestyskirjan 19 luvun alussa (1-10) on kerrottu Karitsan häistä, johon minä ja muut kristityt olemme kutsutut.
Jeesus Kristus, Jumalani ja Herrani sanoo: ”Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä.” (Joh. 5:17)
Jos uskot kirjaimellisesti Raamatun jokaiseen sanaan erehtymättömänä totuutena, uskot Jeesuksenkin varmaan olevan valkoisen villan peittämän nelijalkaisen onttosarvisen märehtijän, joka sanoo ’mää’. Jeesuksen nimittäminen Karitsaksi on hyvä esimerkki Raamatun kielen runollisesta vertauskuvallisudesta. Luomiskertomuksen lukeminen sellaisena on myös oikein ja autuaalista. Pidän sitä ainoana mahdollisuutena koulussa läksynsä lukeneelle nykyajan suomalaiselle.
Kiitän Juha sinua kommentistasi, mutta voisinko saada myös vastauksen kysymykseeni? Onko siis perustelusi 24-tuntiseen luomispäivään lyhyt ja ytimekäs ”päivä on aina 24h”?
Raamatussa kun ei näin selvästikään ole. Huomaat Juha asian jo ihan luomiskertomuksesta, siitä kuinka ilmausta ”päivä” Raamatun alussa käytetään.
Sinun ja minun arvostama Kuningas Jaakon käännös käyttää jokaisesta 1.luvun luomispäivästä englannin sanaa ”päivä” (day), ja näin tekevät myös suomalaiset käännökset. Mutta huomaa, että 2.luvun 4. jakeessa koko luomisjaksosta KJ käyttää alkutekstin mukaisesti täsmälleen samaa ilmaisua: ”in the day that the Lord God made the earth and the heavens”. Suomalainen käännös KR38 kääntää sanan ”päivä” ajanjaksoksi: ”Siihen aikaan kun Herra Jumala teki maan ja taivaan,”
(alkutekstin voit tarkistaa osoitteessa https://www.blueletterbible.org/Bible.cfm?b=Gen&c=2&t=KJV#s=t_conc_2004)
Juha: Jos Raamatussa yksi ”päivä” on 24h, miksi myös monta ”päivää” on edelleen 24h?
Kiitos Rauli. Bibliassa, joka on alkukielille uskollinen ja paras käännös, lukee:
”Ja näin on taivas ja maa tullut, koska he luotiin, sillä ajalla jolla Herra Jumala teki maan ja taivaan.” (1. Mooseksen kirja 2:4 FI1776)
Itselläni on yksinkertainen usko, eikä minulla ole tarvetta vesittää Jumalan sanaa.
Kiitos kommentista, perusteluja jäin kovasti edelleen vaille. ”Yksinkertainen usko” ei liene kai sellainen?
Tipahdin kuitenkin taas kärryiltä, kun toteat edelleen, että ”Biblia on alkukielille uskollinen ja paras käännös”. Kaikki maailman käännökset huomioidenko?
Minulla on kyllä tuttuja, jotka ajattelevat samoin kuin sinä. Perustelut tietenkin jäävät lähtökuoppiin, kun varovasti niitä kyselee. Onko sinulla väitteesi tueksi jotakin annettavaa?
Raamatun kääntäminen on asiantuntijalaji, kieli- ja kulttuurituntemuksesta on kyse. Tiedätkö millaisin voimin Biblia on käännetty?
Biblian kääntämisen jälkeen on löytynyt paljon Raamatun teksteistä jäljennöksiä, joiden perusteella voidaan olla varmoja siitä, että Biblia sisältää jakeita, joita ei alkuperäisessä Raamatussa ole ollut. Haluatko esimerkkejä sellaisista?
Rauli, olen lukenut kaikki viralliset suomenkieliset käännökset läpi ja niistä Biblia 1776 on paras. Seuraavaksi paras on 1642 ja sitten 33/38-käännös. Uusimmasta virallisesta en virka mitään, mutta läpi olen senkin kahlannut.
Mitä ”lisättyihin” jakeisiin tulee, niin minä en tiedä niistä yhtään, joka varmasti olisi alkuperäisestä puuttunut. ”Kopioketjut” voivat sisältää jotain eroja, mutta jos niitä vertaisi alkuperäiseen (jos olisi säilynyt) niin tiedettäisiin miten asia on. Itse luotan Bibliaan ja omassa 33/38 Raamatussani on myös kaikki jakeet, vaikka virallisesti siitä on joitain poistettu. Raamatun marginaaliin olen näistä ”lisätyistä” kohdista kirjoittanut jotain tietoa. Minulla on Uusi Testamentti kreikaksi Novum (Nestle-Aland), josta saa riittävästi tietoa eri teksteistä.
Kaikkia maailman käännöksiä en tiedä, mutta uskon että Biblian veroisia käännöksiä on moniakin esim. kuningas Jaakon käännös ja Lutherin saksalainen Raamattu. Jehovan todistajien raamattua en voi suositella edes Jehovan todistajille. Biblia on paljon parempi.
Kiitän kommentistasi ja perustelusta, joka meni siis seuraavasti:”Olen lukenut kaikki viralliset suomenkieliset käännökset läpi ja niistä Biblia 1776 on paras.”
Onko siis sinun kriteerisi raamatunkäännösten täsmällisyydelle se, mikä sinusta parhaalta tuntuu? Voisiko kukaan kieliasiantuntija olla parempi käännösvertailijana kuin sinä? Edes teoriassa?.
Rauli, jos sinä tai joku muu lukee Novumia ja kääntää sen sanasta sanaan suomeksi, niin käännös on aivan samanlainen kuin mitä Bibliassa lukee. On aivan eriasia, jos haluaa vääntää sitä vinoon. Bibliassa oleva suomennos on erinomainen.
Juha, ovatko mielestäsi kaikki Raamatun sanat erehtymätöntä Hengen viisautta ja kaikki muu viisaus, esimerkiksi kristittyjen ihmisten kirjoittamat kirjat, omaa viisautta?
Kari, kiitos hyvästä kysymyksestä. Raamattu on erehtymätön ja ainut kirja jonka sanat ovat voimassa myös tulevaisuudessa. Monet kristityt kirjoittavat hyviä kirjoja, joita kannattaa lukea. Hyvässä kirjassa ei ole Jumalan tahdon vastaista. Jumalan tahdon vastaiset kirjat perustuvat maalliseen ihmisviisauteen, jotka haluavat siitä itselle kunniaa. Hyvää kirjaa lukiessa voimme kiittää Jumalaa siitä hyvyydestä, jota hän kaikessa osoittaa meille. Ilman Jumalaa, meillä ei olisi ruokaa, ei vettä, ei vaatteita, ei mitään, emme voisi hengittää jne. Ilman Jumalaa ei olisi myöskään maata eikä taivasta.
”Raamattu on erehtymätön ja ainut kirja jonka sanat ovat voimassa myös tulevaisuudessa.” Raamatun sanojen voima ei ole asallisessa erehtymättömyydessä, vaan niiden monikerroksisessa puhuttelevuudessa. Raamattu ei ole tietosanakirja. Se on kirjasto, jossa on romaaninsa, runoteoksensa ja opettavaiset satunsakin.
Tohtori Martti Lutherin kirjoittama päivän manna:
Teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette. (Matt. 6:8b)
Ne erehtyvät suunnattomasti, jotka turmelevat rukouksensa rukoilemalla paljon suulla, mutta ei koskaan sydämellä. Sillä he eivät milloinkaan tahdo uskoa tulevansa kuulluksi elleivät he tiedä tai luule rukoilleensa arvollisesti ja hyvin. Näin he rakentavat kaiken itsensä varaan, hiekalle. Heidät tuomitaan, sillä sellainen rukous ei ole mahdollinen, joka olisi itsessään riittävä ja arvollinen tulemaan kuulluksi Jumalan edessä. Rukouksen täytyy sen sijaan jättäytyä Jumalan totuuden ja lupausten varaan. Sillä jos Jumala ei olisi käskenyt rukoilla ja jollei hän olisi luvannut rukouksen tulevan kuulluksi, mitkään luontokappaleet eivät saisi yhteenlasketuilla rukouksillaankaan pyydetyksi yhtä ainoata jyvästä.
Sen tähden ota huomioon: rukous ei ole hyvä ja oikea siksi, että se on laaja, harras, suloinen, pitkä tai että anotaan ajallista tai iankaikkista hyvää. Sen sijaan sellainen rukous on hyvä, joka rakentaa ja asettaa luottamuksensa sen varaan, että se tulee kuulluksi Jumalan toden lupauksen ja sitoumuksen tähden. Jumalan sana ja lupaus tekevät rukouksesi hyväksi, ei sinun hartautesi. Sillä Jumalan sanaan perustautuva usko on myös oikea hartaus, jota ilman kaikki muu hartaus on pelkkää petosta ja erehdystä.
Martti Luther: Mannaa Jumalan lapsille
Juha Heinilä, mikä/mitkä ovat klassisen kristinuskon muuttumattomat tekstit?
Tällä haen nyt sitä kun sanot että:
”Uskontunnustuksissa on kaikki oleellinen sanottu. On helppoa huomata omassa tai naapurin ääneen lausutuista käsityksissä, joko harhaoppisuutta tai oikeaoppisuutta. Harhaoppinen ei voi yhtyä kaikkeen mitä kirkkomme uskontunnustuksissa on.”
Mitkä ovat nämä ”uskontunnustukset” joilla mielestäsi voidaan harhaoppisuus näyttää???
Kirkossa käytössä olevat uskontunnustukset ovat hyviä. Toki Pyhä Raamattu on ainut täydellinen mittari, jolla opit punnitaan. Uskontunnustuksissa tulee selvästi esille, että Jeesus Kristus on Jumala, Isästä iankaikkisuudessa syntynyt ei luotu. Jos kiellät Jeesuksen olevan Jumala, niin et ole kristitty.
Tuomas sanoi Jeesukselle: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!” (Joh. 20:28)
”Eivätkä he varsinaisesti kirjoituksia käytä tai tunne. He lähinnä opiskelevat niitä tulkintoja, jotka liikkeen pääpaikassa on kehitelty.” Tämä taitaa päteä minkä uskonnollisen liikkeen kohdalla tahansa. Me luterilaiset kai opiskelemme Paavalin kirjeiden luterilaisia selitysteoksia.
Voi, kun noin olisikin. Ymmärtääkseni varsin harva luterilainen ylipäänsä kuitenkaan opiskelee mitään luterilaisia selitysteoksia. Varsin usein luterilaisen(kin) tietämys kristinuskosta ja Raamatusta on varsin heikko, hiekalle perustettu. Tämä ongelma ei tosin vaivaa pelkästään luterilaisia, vaan sitä on nykyisin luvattoman paljon eri kristittyjen keskuudessa.
Se, että kirja on luterilainen selitysteos, ei kerro siitä muuta kuin sen, että kirja on luterilainen selitysteos. Se ei kerro vielä mitään sen hyvyydestä/raamatullisuudesta. Kokemuksesta tiedän, että on olemassa erinomaisia luterilaisia selitysteoksia, ja sitten hyvin heikkoja luterilaisia selitysteoksia, ja kaikkea niiden väliltä. On olemassa sellaisiakin luterilaisia selitysteoksia, joihin en koskisi edes kaksimetrisellä kepillä.
Itsekin olen opiskellut hyviä luterilaisia selitysteoksia. Sen lisäksi olen opiskellut paljon muihinkin kirkkokuntiin kuuluvien teologien selitysteoksia, joista valtaosa on ollut vähintäänkin hyvää, osa erinomaista. Kannattaa lukea hyvää teologista kirjallisuutta mahdollisimman laajasti, siis luterilaisenkin kannattaa lukea muidenkin kuin luterilaisten kirjoittamia selitysteoksia.
Jarin kommentteja on ilo lukea, kiitos. Huonoja kirjoja ei kannata lukea. Hyviä kirjoja on paljon, mutta aina on hyvä muistaa, että Pyhä Raamattu on kirja, jota meidän kaikista eniten kannattaa lukea. Itse luen tällä hetkellä Georg Stöckhardtin kirjoittaamaa Roomalaiskirjeen selitystä, suosittelen teille, tätä erinomaista kirjaa.
”On olemassa sellaisiakin luterilaisia selitysteoksia, joihin en koskisi edes kaksimetrisellä kepillä.” Ei kirjoja pidä kepillä sohiakaan. Ota, veikkonen, kirja käteen ja lue se. Sitten vasta tiedät, onko se hyvä vai huono.
Heti tuli esimerkkinä hyvästä luterilaisesta selitysteosten kirjoittajasta mieleeni ruotsalainen Bo Giertz. En toki ole hänen kanssaan kaikesta samaa mieltä, mutta hyvä kirjoittaja hän on. Se ei tietenkään teekään jostain kirjoittajasta hyvää, että olen hänen kanssaan kaikesta samaa mieltä 🙂
Martti Pentti. Menit helppoon. Keppijuttuhan oli hyperbola eli liioittelu kirjallisena tyylikeinona. Sitä ei ollut tarkoitettu otettavaksi kirjaimellisesti 🙂
Hyperbolaa käytetään Raamatussa, sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa runsaasti. Sitä käyttää niin Jeesus kuin Paavalikin. Hyperbolan käyttö tyyli- ja tehokeinona oli ja on yleistä Lähi-idän kulttuureissa. Mutta kun sitä käytettiin tai käytetään, niin kuulijat tietävät, toisin kuin Martti Pentti, että nyt tulee hyperbolaa.
Ymmärsin kepin metaforaksi ja vastasin samalla tasolla. Hyperbola on mielestäni sivuseikka. Hammastikkukin olisi riittänyt.
Hyperbola ei ollut sivu-, vaan pääseikka, koko jutun ydin. Sen sijaan metaforasta ei ollut alkuunkaan kysymys. Pelkkä sana ”keppi” ei voi olla metafora. Metaforassa samastetaan kaksi toisiinsa liittymätöntä sanaa. Sanassa ”keppi” ei ole kaksi sanaa vaan yksi.
Joten ei jää jäljelle kuin kaksi vaihtoehtoa. Kaksimetrisessä kepissä on kysymys joko kirjaimellisesta tulkinnasta tai hyperbolasta, mutta ei metaforasta.
Eihän kaikkia sanoja tarvitse kirjoittaa näkyviin. ”…en koskisi edes kaksimetrisellä kepillä…” -metaforaan voi lukija lisätä vaikka ’mieleni kepillä’.
Metaforassahan kaikki sanat on täsmällisesti kirjoitettuina. Ei se ole metaforaa, että kirjoituksiin lisäillään omasta päästä joitain täytetesanoja, joita alkuperäinen kirjoittaja ei ole tarkoittanut. Metaforan luo kirjoittaja, ei lukija.
Martti Pentti :”“Eivätkä he varsinaisesti kirjoituksia käytä tai tunne. He lähinnä opiskelevat niitä tulkintoja, jotka liikkeen pääpaikassa on kehitelty.” Tämä taitaa päteä minkä uskonnollisen liikkeen kohdalla tahansa.”
Kun uskonasioista on kysymys. tuo pätee meidän kaikkien kohdalla ja siksi pidän apostolisen suksession olemassaoloa niin tärkeänä. Irlantilaiset jesuiitat ovat tänä(kin) aamuna osuneet mielestäni harvinaisen oikeaan: ”Me olemme osa kosmosta, joka ylittää ajan ja paikan rajat ja sulkee syliinsä, ei ainoastaan Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin vaan myös minun vanhempani ja kaikki esi-isäni luomiseen asti. Ylösnousemuksessa me kaikki pääsemme osallisiksi Jumalan iankaikkisesta nykyhetkestä.” (pyhatila.fi)
Tuula, kiitos hyvästä kommentista. Kristuksen kirkko on iso, siihen kuuluu yli miljardi ihmistä. Tähän kirkkoon mekin kuulumme. Vai ajattelemmeko, että oikeaan kirkkoon kuuluu vain vähäinen määrä tosi kristittyjä?
Ilokseni voin olla samaa mieltä Juha Heinilän kanssa.