Ainoa oikea pelastava usko on klassinen kristinusko.
Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet. (1. Kor. 15:1-2)
Mitä klassinen kristinusko on?
Mitä eroa on klassisella kristinuskolla ja liberaalisella Raamatun tulkinnalla?
Mikä merkitys Pyhällä Raamatulla on klassisessa kristinuskossa?
Miksi uskontunnustukset ovat tärkeitä mittareita klassisessa kristinuskossa?
Miksi uskomme kohde pitää olla Raamatun Jeesus Kristus?
Miksi on väärin (tai oikein) sanoa, että Jeesus kuoli ainoastaan häneen uskovien puolesta?
Kaikki julkaistut blogini:
”Mikä merkitys Pyhällä Raamatulla on klassisessa kristinuskossa?
Miksi uskontunnustukset ovat tärkeitä mittareita klassisessa kristinuskossa?”
Ei ole klassista ja muunlaista kristinuskoa, jos on kysymys uskosta Jeesusksen lunastyön voimaan.
On ainoastaan alkuperäinen, Jeesuksen vaikuttama usko. Muu on sitä, mistä Paavali varottaa:
”Ei yli sen, mikä kirjoitettu on”, ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan.
Periaatteessa uskontunnustus parhaimmillaan on Raamatun kopioimista, eli sellaista ei tarvi. Ei tarvi ja siitä on esimerkkinä tuo Nikeialainen.
Raamatussa on uskon tunnustus monessa kohden erinomaisesti tiivistetty, kuten:
RK, Apt. 8:37, ”Silloin Filippos sanoi hänelle; ’Jos sinä uskot kokoo sydämestäsi, se tapahtukoon.’ Hoviherrra vastasi: ’Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika”.
(Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.)
Ongelma on se, että yksinkertaisinkaan totuus Raamatusta ei avaudu, koska Sana ei sulaudu ihmiseen kuin uskossa. Ilman uskoa voidaan opettaa Raamattua ja sitten kun sitä kuunnellaan ilman uskoa, täytyy tehdä kilometrikaupalla ”selvennyksiä”, mitä esim. Tuo Apt. 8:37 tarkoittaa. Yksi tapa selittää, on ottaa koko jae pois.
Hyvä Raamatunkohta. Näin on. Toinen kohta samasta kirjasta, jossa vanginvartija kysyi Silakselta ja Paavalilta mitä minun pitäisi tekemän, että tulisin autuaaksi.
Pyhä Paavali sanoi vanginvartijalle: “Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” (Apt. 16:31)
Ei se todellakaan avaudu, kun kasteesta tehdään kuuliaisuusteko.
Voidaan me silti pitää yllä ystävyyttäkin.
Pentin sanailu on jokseenkin hengetöntä. Kun Raappana kavahtaa edes kepiollä koskemasta kirjaan,
perustuu ajatus luonnollisesti omaan tai luotettavien u s k o v i e n ystävien antamaan tietoon.
Kirja on omalle uskolle haitaksi. Näin Raappanaa ymmärsin.
Miksi uskontunnustusten merkitystä vähätellään. Vetäväthän ne selvästi rajaa elävän ja kuolleen välille, kuten oli tarkoituskin. ”Sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi Neitsyt Mariasta”. Olemmehan me nähneet, etteivät kaikki voi tätä hyväksyä ja olla niin muodoin uskossa.
Kiitos hyvistä kommenteista, Jorma. Uskontunnustukset ovat tärkeitä ja ne saavat Kristuksen kirkon ulkopuoliset sotajalalle.
Ihmisen versiota Raamatun opista ja opetuksesta voidaan vähätellä. Kaikki, uskontunnustuksetkin on käytettävä Raamatun testin läpi. Nikeialainen ei läpäise testiä, eikä läpäise YJV’n julistus vanhurskautuksesta. Kyllä ’melkein oikeaa’ riittää, joka on yhtä kuin valhe. Totuudessa ei ole mitään valhetta.
Jumalan Seurakuna vie alkuperäiseen Kristuksen kirkko klassiseen.
Kirkon ulkopuolisena minä en nouse sotajalalle sellaista vastaan, jonka tuomitsee Jumala. Evlut kirkon perkaaminen on mahdoton juttu. Uskon kuitenkin, että lapsikaste todella ’auttaa’ teitä viimeiselle tuomiolle asti.
Itse nostan pääni kun kuulen ja näen merkkejä Jeesuksen paluusta kohdata omansa pilvissä. Minut on jo tuomittu ja kokoajan tuomitaan se, mikä ei Jeesusta pilvissä voi kohdata.
Reijo, mihin kohtaan uskontunnustusta, sinä et voi yhtyä tai mitkä kaikki sinulle on utopiaa?
Juha, kiitos kysymästä, mutta jos olisit lukenut mitä kirjoitin, se selviäisi, hieman päättelykykyä se kysyy.
Kuitenkin taas:
Ensinnäkin ei ole yhteistä uskontunnustusta. Raamattu ei sellaista opeta. Kun meillä on jotain tunnolla, esimerkiksi lankeamus, se kehotetaan tunnustamaan ja rukoilemaan asianomaisen puolesta. Tiedän, että Helluntaikirkko diggaa Apostolista uskontunnustusta. Kuitenkin tiedän, että tämä alotettiin maininnalla, että mitä väärää siinä olisi jos lukisimme Apostolisen. Nyt sitten olen kohdannut sympatioita nikeialaisen suuntaan. Eli kertooko tämä sinulle mitään? Jos ei niin anna olla.
Reijo, olen aivan ulkona sepustuksistasi. Kirjoitit: ”Kaikki, uskontunnustuksetkin on käytettävä Raamatun testin läpi. Nikeialainen ei läpäise testiä.”
Eli kysyn uudelleen. Mitä Nikean uskontunnustuksessa on sellaista, johon et voi yhtyä?
Mielestäni on kummallista ja outoa väheksyä uskontunnutuksia, sillä jo alkuseurakunnan aikoina ne olivat käytössä uskontunnustukset niistä vanhimpia on apostolien uskontunnustus se oli alkuseurakunnalla osana kastetapahtumaa. Kun uusi uskova tahtoi alkaa seurata Jeesusta hän tunnusti tällä uskoaan ennen kastetta, joka oli sen alkuperäinen tarkoitus.
Uskontunnustukset sisältävät perustotuuksia, ja samalla rajaavat sen mitä kristinusko ei ole. Kaikki uskontunnustukset perustuvat Ramattuun, ja sen vuoksi nekin ovat alistettu Jumalan sanaan arvovallan alle. Täällä maailmassa on niin paljon erillaisia opettajia ja opetuksia, sen tähden on todella tärkeää sanoa: Näin me uskomme ja opetamme, ja tunnustamme. Näin on kirjoitettu Raamatussa.
Saanko sanoa, Martti, että aika uuvuttavaa, mitä julistat.
Jopa epätarkkaa. Maininta ’alkuseurakunnan käytössä olleista uskontunnustuksista’, johtaa kirkon talletuksiin, siis ei mihinkään. Sellaisista tunnustuksista ei Raamattu mainitse. Ei ole oikein perustaa uskontunnustusinstituutiota sellaisen päälle mitä Raamatussa ei mainita siitä mitä sanot harrastetun ’alkuseurakunnan aikoina’. Eli ei yli sen, mitä on kirjoitettu.
Martin kommentteja on ilo lukea. Ihan en ymmärrä Reijon kommentteja.
Otan esimerkiksi tämän Martin kommentin minulle ja sitten vastakommenttini. Kumpikin on saannut sanoa ja perustella kantansa. Siinä ne nyt sitten ovat.
Olisit, Juha antanut olla tuon minun kommenttini mollauksen, vai pyritkö siihen, että hermostutat kirjoittajat sanomaan liikaa eri tavalla kuin sinä ymmärrät asiat.
Mistä tämä nyt Mänttärin kohdalla hannaa?
”Yksi kaste”?
Joillakin on vaikeutta ymmärtää, että Jeesus Kristus on Jumala. Tosi Jumala ja tosi ihminen. Olisiko tämä?
”Reijo, olen aivan ulkona sepustuksistasi. Kirjoitit: “Kaikki, uskontunnustuksetkin on käytettävä Raamatun testin läpi. Nikeialainen ei läpäise testiä.”
Eli kysyn uudelleen. Mitä Nikean uskontunnustuksessa on sellaista, johon et voi yhtyä?”
Siispä minun täytyy johdatella sinua jo antamiini vastauksiin. Muuten olen huomaavinani, että kallistelet epäasiallisuuksiin.
Vastasin jo seuraavalla kommentilla:
”Nikeian uskontunnustus: “Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi,”
tämä keskein kohta ja ja harha, jos Raamattuun vedotaan. Tämä on myös sovittuna 1999 solmitussa Yhteisessä Julistuksessa Vanhurkauttamisesta, Eli “ei ole mitään autuuttavaa ennen eikä jälkeen kasteen (lapsikasteen)”
Juha, minä en niin napakasti sitoutuisi luterilaiseen oppiin ja samalla pastaisi pitkästi Raamattua. Kun aikasi sitä teet, sieltä tulee vastaan, että ei voi uskoa kasteeseen syntienanteeksisaamiseksi.
Siksi Ari sinua kimputtaa, koska armeliaasti puhut eri asiasta, kuin Raamatun keskeisin totuus on, ennen kastetta. Ei ole pelastavaa kastetta.”
Täytyykö minun sanoa mitä tässä sanon. Siinä juuri kaikki, mitä olet kysynyt.
Mitä muuta Nikean uskontunnustuksessa on sellaista, johon et voi yhtyä?
Sinun ongelma on se, ettet vastaa, kun kysyn kasteen veden voimasta. Se on ydin, ei veteen liuoteta mitään ikuista. Jos pelastusoppi on väärillä raiteilla ei ole mitään muuta.
Minusta tuntuu, ettet pysty vastaamaan, eli tuomaan kantaasi keskusteluun Raamatun perusteilla, perusteilla joihin vetoat ja jota Kirjaa copypastaat. Eli älä enää kysy vaan kommentoi annetuihin vastauksiin.
Reijo, ei minun sinulle tarvitse vastata, koska itse tulet K24:ään ainoastaan riitaa haastamaan. Kristittynä olen tottunut kaltaistesi pilkkaamiset. Olet ihan pihalla Kristuksen kirkon opista. Jotenkin aavistin, ettet pysty sanomaa, mitkä kaikki Nikean uskontunnustuksessa on sellaista, johon et voi yhtyä. Tiesin ennestään, ettet ymmärrä kastetta.
Juha,
Pidä hyvinkin loukkaavana, mitä sanot minulle. Puhut, että pilkkaisin. Olen vastannut jokaiseen kysymykseesi. Sinä et vastaa ollenkaan, kun selkeästi sanon, että Nikeia on ulkona uskovien käytöstä, koska ei ole yhtään pelastavaa kastetta, ei niinkuin katolis-luterilainen opetus sanoo.
Muutenkin asiallisuus ei sinulta onnistu, kun sanot mitä tunnet.
Käsittääkseni kirjoitan ymmärrettävästi eikä kirjoitukseni ole tässä yhteydessä ollut sepustuksia. Väität tällaista vain minua pilkatakseni, mikä ei ole mikään iso juttu kuitenkaan, mutta maininnan arvoinen.
Kyllä varmaan riittäisi, että kerrot oman tai kirkon kannan ja vahvistat, että näihin uskon, eikä minulla muuta mielipidettä ole. Sellaisen näkisin asiallisuutena.
Sitten jos vaikka jatkaisin, niin anna olla, sillä kommenteja vartenhan nämä palstat ovat.
Reijo, en pidä öykkäröintiäsi asiallisena. Sinun on ihan turha blogilleni mesoomaan. Jumalan suorittamasta kasteesta olen kanssasi täysin eri mieltä. Kristuksen kirkon kasteessa Jumala lahjoittaa kastetulle kaikki mitä autuuteen tarvitaan. Nyt en puhu mitä kaste sinulle vaikuttaa, koska kerroit sen itse omassa kommentissasi, eikä minulla ole siihen mitään lisättävää.
Reijo Mänttäri :”…Nikeia on ulkona uskovien käytöstä, koska ei ole yhtään pelastavaa kastetta, ei niinkuin katolis-luterilainen opetus sanoo.”
”Tuska kastaa kaikki lapset”, sanoi runoilija Edith Södergran. Mielestäni kaste ei pelasta eikä tee ketään autuaaksi, vaan se liittää/rekisteröi kastettavan sen valtakunnan jäseneksi, jonka ”perustuslaki” on Rakkauden kaksoiskäsky.
Kukaan meistä ei mielestäni ole autuas niin kauan kuin elämme tässä maailmassa, jossa on ”päämme päällä tähtitaivas, alla jalkain musta maa”. Silläkään ei mielestäni ole väliä onko kysymyksessä lapsi- vai aikuiskate. Tärkeintä on, että kasteen mukana mahdollisuus kasvaa ”ikuisen nykyhetken” maailmaan on avattu.
Tuula, kiitos rakentavasta kommentistasi. Näitä asioita on hyvä pohtia monesta näkövinkkelistä. Me olemme kasteessa Kristuksen päälle pukeneet ja minä luotan siihen, että kaikki me Jeesuksessa Kristuksessa pelastumme ja pääsemme Taivaan kotiin. Jokainen joka on kastettu ja uskoo Jeesukseen Kristukseen pelastetaan.
”Me olemme kasteessa Kristuksen päällemme pukeneet”- on oikea tapa tuoda kaste esille. Kuitenkaan tämä ei ole evlut/lähetyshiippakunnan opetuksen ydin, vaan se on ”meidät on puettu”.
Tämä kanta korreloi hyvin lapsikastetta, eli lapsikaste puetaan.
Raamatullinen (ei mielestän liioittelua) kasteopetus käyttää sanaa ”enduo”, joka ilmaisee pukeutumista, kuten se on Gal. 3:27 (.. olette pukeutuneet Kristukseen) Room. 13:14. (Pukekaa sen sijaan yllenne … ) RK.
Yritin tässä, kuin aikaisemmissakin ilmaista itseni ja kantani asiallisesti. Pyydän, ettet enää käytä ”öykkäröidä, mesota”- termejä kirjoittamisestani.
Näinhän tässä yleensä käy. Kun ryhdytään määrittelemään oikeata uskoa, rajataan ensin ulos selvästi eri tavalla tulkitsevat ja päädytään vähitellen kinaamaan pienen uskovaisten joukon kesken siitä, kuka meistä on sillä ainoalla oikealla tavalla tosiuskovainen.
Totta, harvemmin täällä on keskustelemassa suurta joukkoa. Vastakkainasettelu syntyy helposti, jos on jotain mieltä. Homo-keskustelut K24:ssä ovat tästä hyvä esimerkki.
Reijo Mänttäri on oikeassa että lapsikaste on kaiken harhan alku, miksi, koska se antaa valheellisen kuvan evankeliumista.
Ihmisen ei tarvitse kuulla Jeesuksen kutsua ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” vaan voi itse omassa voimissaan alkaa ottamaan oppia ja lukemaan Raamattua, SIIS ilman että Jeesus parantaa paatuneen sydämen, jolla ei voi ”kuulla ja nähdä”.
Tästä on selkeä esimerkki että tänä päivänä kun luetaan historia niin vaikka jokainen voi lukea selkeästi ensinnäkin katolilaisen kirkon ja sitten ns ”uskon puhdistuksen” hedelmistä sen sotaisuuden ja pakottamisen ja väkivallan, NIIN tämä ”hyväksytään” kuitenkin Jeesuksen seuraajien teoiksi, SIIS joudutaan tekemään Raamatun Sanan ja historian kirjoitusten välillä ”järjellinen itsemurha” eli koetetaan selittää pimeyden teot jotenkin valkeuden teoiksi, kauhistuksien tekijät Jeesuksen seuraajiksi.
Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan. (Ilm. 21:27)
”Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mrk.16:16). Omakohtainen usko on tärkein. Paavali sanoo syytäjiensä edessä: ”Mutta sen minä sinulle tunnustan, että, minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa.” (Apt.24:14). Meillä on vielä sen lisäksi Uusi testamentti kirjoitettuna. Mikä aarre onkaan meillä koko Raamattu, koko elämämme ”käyttöohje”! Eikö muuten alkuseurakunnan tunnuslause ollut ”Jeesus Kristus on Herra”. Hehän elivät Rooma keisarikultin palvonnan keskellä.
Annikki, kiitos hyvästä kommenteista. Alkuseurakunnan uskontunnustus on hyvä ja tarpeeksi lyhyt. Mekin voimme sitä käyttää.
Jeesus Kristus on Herra!