Ainoa oikea pelastava usko on klassinen kristinusko.
Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet. (1. Kor. 15:1-2)
Mitä klassinen kristinusko on?
Mitä eroa on klassisella kristinuskolla ja liberaalisella Raamatun tulkinnalla?
Mikä merkitys Pyhällä Raamatulla on klassisessa kristinuskossa?
Miksi uskontunnustukset ovat tärkeitä mittareita klassisessa kristinuskossa?
Miksi uskomme kohde pitää olla Raamatun Jeesus Kristus?
Miksi on väärin (tai oikein) sanoa, että Jeesus kuoli ainoastaan häneen uskovien puolesta?
Kaikki julkaistut blogini:
Sorry, että olen teitä vaivannut.
Siitä huolimatta, että Kristus on täydellinen pyhitykseni, ei muuta pyhitystä ole, siitä huolimatta on
totta se, että uskova on kutsuttu elämään pyhää elämää Jumalalle.
En neuvo ketään pyhittämään itse itseään. Kaikki pyhyys lähtee Jeesuksesta Kristuksesta. Syntiselle ja epäpyhälle ”Armon lähde autuas” antaa voimaa uskoon ja rakkauteen, ja tämä rakkaus vie lähemmäs häntä. Hän itse, hänen läheisyytensä luo pyhyyttä rakkaudessa, aivan kuin ne monet, Magdalan Maria ja Susanna ja monet muut tekivät. He palvelivat rakkaudesta, armon saaneen rakkaudesta.
Onkohan aikamme ongelma siinä, ettei ole tarvittu armoa, ei ole jouduttu etsimään armoa, joka ei olekaan loppujen lopuksi niin halpaa, kun sitä tuntuu olevan tuhlattavaksi.
Lars Levi Laestadius puhuu eräässä saarnassaan talon piioista , jotka liian kevytmielisesti kaatavat vellin loppuja
tunkiolle, miettimättä yhtään, että puuteen ajat voivat olla tulossa, silloin on arvossaan leipäpalanenkin…
Piittaamattomuus Jumalan äänestä vie ihmistä kauemmas Jumalasta, pois rakkaudesta vihan alueelle.
On vaarallista lähteä kieltämään Jumalan työtä. Nostan hattua ja annan olla, etten tulisi vähätelleeksi sitä, mitä Pyhä Henki minulta lupaa kysymättä saa aikaan. Jeesus varottaa pilkkaamasta Pyhää Henkeä.
Sitä en voi ymmärtää, että uskotaan lain tulevan täytetyksi rakkaudessa, mutta samalla osoitetaan väheksyntää Jumalan tahtoa kohtaan. Uskotaan Jeesukseen, mutta ei uskota Raamattuun.. Ei se ole oikeaa rakkautta, joka kysyy ”onkohan Jumala todella sanonut niin” voidakseen jatkaa entistä rientoaan.
Tämä on tietysti sitä hirvittävää pietismiä!
Samaa mieltä. Raamattu on hyvin pietistinen kirja siinä mielessä, että se alleviivaa läheisen jumalasuhteen merkitystä, tai oikeastaan se huutaa sitä, kuinka Jumala haluaa luomansa ihmisen mahdollisimman lähelle itseään. Siksi en ole itse kokenut pietismiä mitenkään hirvittävänä. Sehän on oikeastaan yksi ihanimpia Raamatun sivuilta tulevia asioita.
Sellainen kristillisyys, jossa Jumala pidetään kaukaisena, että saadaan kulkea omia lihallisia polkujaan, on hirvittävää, ei pietismi.
Komppaan Jormaa. Itse olen huolissani, siitä, että Kristityllä ei saisi olla Pyhää kokemista ja kokemusta. Tarkoitan tällä sitä, että kyllä Jumalan pelko (kunnioitus) saa näkyä ja saa tulla Kristitystä esiin. Sen toivoisi tulevan jopa yli reunojen, että kaikki ihmiset näkisivät, missä meidän toivomme on. Rakkautta ei kuitenkaan voi leikkiä ja siksi jokaisen tuleekin kulkea sen Armon mukaan minkä on kohdalleen saanut.
Elämä Kristuksessa tulisi näkyä armeliaisuutena, mutta ei kristityn myöskään tule unohtaa pyytää Jumalalta rohkeutta kavahtaa julkisesti syntiä, joka tulisi jokaisen ihmisen tuntea nahoissaan. Jos Kristillinen kirkko ei pelkää syntiä ja suojaudu joka päivä Jeesuksen turviin, niin kuinka sitten maailma sen tekisi?
Jos suola käy mauttomaksi, niin millä maa silloin suolataan?
Ei Jumala anna Henkeä mitalla. Eikä elämää saa vain osaksi, vaan saa koko Elämän. Jeesus on tullut meille, että meillä olisi Elämä.
Kyllä se näkyy jos ihminen on saanut Jeesukselta Elämän. Syntinsä oppii ainakin tuntemaan perinpohjin, ei tarvitse enää epäillä mitä Raamattu kertoo ihmisestä ja Luomakunnasta, se näkyy kirkkaasti.
Kristuksen Armo saa tulla kaiken saastan päälle peittäen ihmisen kokonaan, haudaten synnin meren syvyyteen. Olkaa armollisia toisillenne, niin kuin on Jumala teitä Armahtanut, niin tehkää tekin toisillenne. Mutta samaan aikaan kavahtakaa kaikkea sitä, minkä maailma sanoo olevan olemassa ilman Jumalaa.
Lihan teot ovat meissä ilmeisiä, mutta niiden kautta ei voi saavuttaa mitään, mitä Jumalan vanhurskauteen tulee. Olemme ja elämme lihassa, mutta emme lihan tähden. Uskon kautta Kristukseen, me saavutamme, sen mikä on luvattu, kunhan vain pysymme Hänessä. (Sanassa.)
”Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu, ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos ”olette maistaneet, että Herra on hyvä”.
Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. 1.Piet.2
On syytä erottaa toisistaan aidot hengelliset kokemukset ja suggestiolla luodut liikutukset ja hurmokset. Kokemukset eivät myöskään ole hengellisen elämän tavoitteita, vaan niiden tarkoitus on lohduttaa ja rohkaiste elämään kristittynä arjen keskellä. Ketään ei saa määritellä toista enemmän tai vähemmän uskovaksi voimakkaiden kokemusten tai niiden puuttumisen mukaan.
Edellä Ismolla, Jormalla ja Jarilla hyviä kommentteja, joita meidän kaikkien kannattaa pohtia. Jumalalle kuuluu iso kiitos ja sitä kiitosta vähäisempi kiitos kuuluu teille.
Aikaisemmin keskusteltiin ihmisviisaudesta ja ihmisopeista. Pyhä Paavaali Roomalaiskirjeen lopussa kehoittaa meitä välttämään vieraita oppeja, jotka poikkeavat klassisesta kristinuskosta.
Minä kehoitan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä. Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet. Onhan teidän kuuliaisuutenne tullut kaikkien tietoon; sentähden minä iloitsen teistä, mutta minä tahtoisin teidän olevan viisaita hyvään, mutta taitamattomia pahaan. Ja rauhan Jumala on pian musertava saatanan teidän jalkojenne alle. Herramme Jeesuksen armo olkoon teidän kanssanne. (Room. 16:17-20)
Kun ajattelee Jeesuksen aikaisia kirjanoppineita, he eivät ymmärtäneet olevansa syntisiä jotka tarvitsevat parantajaa, miksi, koska he luottivat isiltä opittuihin oppeihin eli luulivat palvelevansa Jumalaa, siis kun he kohtasivat Jeesuksen niin he eivät nöyrtyneet kun Jeesus julisti heillekkin ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” ja vaikka Jeesus Sanoi että katsokaa isienne tekoja kuinka he ovat tappaneet profeetat eli ovat rikkoneet liiton ja että Jumala on hyljännyt kansansa ja että kirjanoppineet ovat isiensä jälkeläisiä ja seuraavat isiensä oppeja.
He olivat ylpeitä eivätkä nöyrtyneet Jeesuksen edessä.
Ketä ovat tämän päivän kirjanoppineet? Mitä he tarjoavat kuullessaan Jeesuksen Sanat EVANKELIUMISTA: ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”? Kääntyvätkö he pahoilta teiltään että Jeesus parantaisi heidän paatuneet sydämet? Nöyrtyvätkö he?
”Ketä ovat tämän päivän kirjanoppineet?”
Jeesuksen aikana ne olivat silloisen laitostuneen kirkon kirjanoppineet. Tämä päivä ei ole erilainen. Tämän päivän tilanne on jatkumo ensin katolisen kirkon opetuksesta ja sitten Lutherin hyvästä alusta huolimatta hänenkin herätysliikkeestään tuli kirkkolaitos, joka vain eristäytyneissä, koteloituneissa osissaan tänään saa sanottua, että ”Tehkää parannus ja uskokaa Evankeliumi”.
On vaikea, jos ei mahdoton julistaa jo uudestisyntyneille, oman kirkon jäsenille ”tehkää parannus .. ”.
Fariseus ja kirjanoppinut taitaa olla aika lähellä meitä jokaista. Ei sitä naapuriseurakunnista tai kirkoista kannata lähteä etsimään. Sen kun kävelee muutaman metrin peilille ja katsoo sinne.
Viha kirkkoa kohtaan sokaisee, se on selvä asia.
Siinä menevät paavit ja lutterit & rukoushuoneeet ja kirkot
niin pahasti sekaisin, että
”lopullisen ja rikkomattoman” parannuksen tehneeltäkin
uskon suurelta sankarilta
sumenee maisema niin totaalisesti, ettei enää näe
missä on kristittyjä sisaria ja veljiä.
Missä vika?
Pitäisikö tutkia?
Kummassa se parannus alkoi, lihassa vai Hengessä?
”Te lähetitte lähettiläät Johanneksen luo, ja hän todisti sen, mikä totta on.
Mutta minä en ota ihmiseltä todistusta, vaan puhun tämän, että te pelastuisitte.”
”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
Jeesus sanoi näitä lauseita aikansa kirjanoppineille, ja kuvaa hyvin niitä, jotka tuntevat kirjoitukset hyvin.
Hän puhuttelee heitä, jotka tuntevat kaikki tieteen julkaisut ja viimeisimmät tutkimukset.
Mutta he eivät usko Jeesuksen sanoja sen paremmin kuin Mooseksen. Heille nämä ovat vain ison tarinan päähenkilöitä, viimeisin tieto on heidän jumalansa ja siksi he ottavat vastaan monet tohtorit ja kutsuvat professorit heille selvittämään kuka Jeesus oikein oli, että he voisivat varmistaa heiltä mihin voisivat uskoa.
”Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan:
”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen,
saarnaamaan Herran otollista vuotta”.
Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt.
Niin hän rupesi puhumaan heille: ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen”. Luuk.4)
Jeesus kuului aikansa uskonnolliseen yhteisöön, jonka keskellä hän vaikutti ja voimme ajatella hänet nykyisin ihan mihin pyhäkköön hyvänsä istumaan. Jokaisessa seurakunnassa on omat kirjanoppineet, joihin Jeesuksen sanat osuvat. Suomessa on fariseuksia ja saddukeuksia pilvin pimein. Toiset kiivailevat lain kanssa ja toiset sovittelevat Jeesusta sosiaalihuollon johtajaksi ja yhdet kiistelevät Jeesuksesta tieteen metodein. Osuvaa kuitenkin on, että Jeesus ei kelvannut kaikille silloin, eikä tunnu kelpaavan nykyään yhtään sen paremmin.
Niitä, jotka Jeesus tapasi kadulla ja paransi, hän tapasi myöhemmin pyhäkössä, jossa Hän tapasi myös niitä, jotka myivät härkiä ja kyyhkysiä ja vaihtoivat rahaa, jne. Paljon oli kansaa, jotka kulkivat perässään, mutta opetuslapsille Hän puhui:
”Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on: ulkokultaisuutta.
Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.
Sentähden, kaikki, mitä te pimeässä sanotte, joutuu päivänvalossa kuultavaksi, ja mitä korvaan puhutte kammioissa, se katoilta julistetaan.” ja vielä sanoi: ”Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi” ja vielä:
Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko.
Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan.
Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa.
Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan. Luuk.12
Suomalaisten pitäisi löytää jälleen yhteinen Hengellinen kotinsa Kristillisestä yhteydestä, sen sijaan, että kilpaillaan siitä, kuka löytää eniten virheitä toistensa seurakunnista. On selvää, että monet ovat lukinneet käsityksensä Kristillisyydestä saamansa opetuksen mukaan, mutta toivoisi, että yhteys löytyisi edes Jeesuksen sanojen kautta. Niistä Jumalan lasten tulisi kaiketi olla samaa mieltä.
Ismo, kiitos erinomaisesta kommentista. On tärkeää, että me kuulumme seurakuntaan ja janoamme Jumalan sanaa joka päivä. Meistä koskaan ei tule täydellisiä vaan olemme aina oppilaita. Hyvän Paimenen seurassa on hyvä olla.
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. (Ps. 23)
.
Päivä vain ja hetki kerrallansa
.
Meillä on tämä näkyvä maailma. Toinen maailma on sen takana kätkettynä. Tie sinne kulkee Raamatun sanan, uskon ja pienen, pienen oven kautta. Ovi on niin pieni, ettei siitä mahdu ihmisen järkeilyt. Pienet piltit eivät järkeile. Siksi he pääsevät ovesta sisälle.
Jokainen lapsena kastettu on saanut lahjaksi koko Jumalan vanhurskauden.Heillä on se kaikki, mikäli he sen tahtovat jatkossa uskolla omistaa. Uudesti kastajat järkeilevät kasteen salaisuutta ja kieltävät lasten kastamisen. Ymmärtämättä kasteen salaisuudesta mitään. Juuri heidän ymmärrykseen luottamisensa vie heidät harhaan. Heille ei riitä selkeä Jumalan sana. He tarvitsevat uskonsa tueksi omaa ”järkeään”.
Raamatussa ei ole kasteen salaisuutta. Siellä on vain se minkä Raamatusta voi lukea. Mutta silti on totta, että se pysyy salaisuutena tottelemattomalle ja etenkin uudestisyntymättömälle, koska kummassakaan tapauksessa se ei uskossa sulaudu, eikä näin hyödytä.
Jos ’pieni piltti’ kuolee, hän varmasti pääsee taivaaseen, oli hän kastettu tai ei, sillä senkaltaisten on taivaan valtakunta.
Tulee kuitenkin hetki jolloin Isä vetää pelastukseen, vt. Joh.6:44, ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”
Jokainen, joka on vastannut myöntävästi tuohon Isän vetoon ja ottanut tarjotun pelastuksen, on sinä hetkenä Taivaan Valtakunnan kansalainen. Matkalla Taivaaseen kohdataan ensimmäinen virstanpylväs, kaste Jeesukseen, tunnustautuminen Hänen seuraajakseen, joka päivittäin ottaa ristinsä (uskonsa) ja seuraa Jeesuksen jalanjäljissä.
Tämä kaste muodostaa ’vesiesteen’ tästä maailmasta, aivan kuin vesi erotti Nooankin perhekuntineen jumalattomasta maailmasta. Pelastuksen arkkiin haluaa tulla vain uudestisyntyneet. Pelkästään kastettaviksi jäävät hukkuvat.
Pekka, kiitos erinomaisesta kommentista. Näin on. Kasteesta lähtee kristityn vaellus. Omat järkeilyt vievät umpikujaa kuten Mänttärin kommentista huomaa. On ainoastaan yksi tie taivaaseen ja se tie on Jeesus Kristus. Mitään muuta tietä ei ole taivaaseen, vaikka kuinka ihmismieltä hivelisi ajatus, että lapsi olkoon sitten mistä lähtökohdista tahansa pääsisi taivaaseen kuollessa, vaikka hänellä ei olisi mitään kontaktia Kristukseen.
Jumalan suorittamassa kasteessa, olemme uudestisyntyneet, meille on annettu Pyhä Henki, olemme Kristuksen päälle pukeneet, tulleet Jumalan lapsiksi ja meillä on annettu pelastava usko.
Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan”. (Joh. 3:5)
Apostolien teoissa on parikin mainintaa, joissa yhden henkilön kääntymisen vuoksi kastettiin hänen koko perhekuntansa. Kuinka moni näin kastetuista tiesi kastehetkellään lainkaan, mitä hänelle tapahtui? Kutsuisin kastetta lähtöpisteeksi enkä virstanpylvääksi.
.
Kiitos sulle, Jumalani
.
Luin tuossa taannoin Timo Laaton hyvin vakuuttavan tutkielman, jossa hän kävi lävitse sitä kuinka me uudestisynnymme kasteessa ja sanasta.
Tämä tapahtuu edelleen monien sellaisten kohdalla, jotka ovat syntien ja tottelemattomuuden tähden langenneet pois armon tilasta. Kiitos Jumalalle niistä, jotka hän on kutsunut ja joita hän edelleenkin kutsuu voidakseen synnyttää heidät uudesti sanan kautta.
Siksi Jumalan sanaa tulisi saarnata kaksiteräisenä mitään siitä jättämättä tai lisäämättä siihen.
Uutena luomuksena vaeltaminen on samaa, mitä tapahtui kasteessa. Vanha ihminen kuoletetaan ja uusi nousee ylös yhdessä Kristuksen kanssa j o k a päivä. Kerran se tapahtuu todellisesti, kun saamme kirkkaan ruumiin. Silloin vanhaa ihmistä ei enää ole.
Kun Jumala on antanut ja säilyttänyt Pyhän Hengen niin monissa, jotka on lapsena kastettu, on jo Hengen pilkkaa ruveta nollaamaan sitä, mitä Jumala on heissä vaikuttanut.
Näistä on monet kerrat puhuttu, mutta tunnoton pilkkaaminen vain jatkuu. Jumala suokoon, ettei se ole merkki
asianomaisen farisealaisesta paatumuksesta joka vie kadotukseen, eroon Jumalasta.
Jorma, kiitos hyvästä kommentista. On hienoa lukea vanhempien kristittyjen kirjoja. Vaelluksemme sisältää kompastumisia ja muita virheitä. Viren kaatui olympialaisissa, mutta ei jäänyt maahan makaamaa, vaan nousi ja juoksi voittajana maaliin. Samoin me vaelluksemme aikana, kaadumme monta kertaa, mutta aina nousemme ja juoksemme kohti maalia, jossa odottaa meitä voittoseppele. On hienoa, kun meillä on Isä Taivaissa, joka rakastaa meitä. Hän uudestisynnyttää ja uudistaa meitä koko vaelluksemme ajan. Vasta Taivaissa olemme täydellisiä, koska siellä ei ole enää syntiä eikä sairauksia meidän niskassamme.