Teloituskuva – vaikka lavastettukin – ja toinen ahdistava kuva hukkuneesta pikkupojasta, jota avustustyöntekijä kantaa Välimeren pakolaisrannalla. Vähäpukeinen alusvaatemalli ja Jezus-sana samassa mainostauluissa Turussa.
Hätkähditkö nämä nähdessäsi?
Rahapajan Suomi 100- juhlarahoista syntynyt mediakohu ja sen pikainen päättäminen ”asetuksen kumoamisella” eivät antaneet aikaa kysyä, miksi tällaista hätkähdyttävää ”wau-keskustelua” haluttiin. Miksi kuvat oli näin valittu?
Kirkkopäivien mainos, jonka tarkoituksena oli avata Jeesuksen rakkautta nuorelle epävarmalle ohikulkijalle Turussa ajatuksella ”sinä kelpaat” meni viestinä ohi. Kirkollinen katsoja ei ehkä ymmärtänyt sitä samalla tavalla kuin mitä mainoksen tekijä ajatteli. Mainokset poistettiin anteeksipyyntöjen kera.
Olisiko muita tapoja nostaa tärkeitä asioita esiin ja keskusteluun kuin groteski taide? Onko hätkähdyttäminen ainoa tapa saada klikkaus aikaan?
Ja miten meissä on tuomitsemisen ja paheksumisen henki herkässä. Kuka uskaltaa puolustaa heikompaa tai vähemmistöön jäävää mielipidettä ja ihmistä, kun on helpompaa liittyä moraalinvartijoiden joukkoon. Ja miten paljon vaikeampaa on yrittää puolustaa ja tukea sitä, joka nostaa keskusteluun ikäviä asioita ja ehkä väärällä tavalla.
Ehkä meihin on sisäänrakennettuna tuomitsija, joka kuitenkin nauttii räväkkyydestä – kun saa kauhistella, päivitellä ja haukkua. Kun ei itse tarvitse astua esiin, tavoittaa tai edes vähän yrittää ymmärtää toista.
***
Pääsin lähelle jännitteistä globaalia maailmaa, kun istuin matkallani Jerusalemista Tel Avivin lentokentälle pikkubussissa amerikkalaisen nuoren miehen vieressä. Hän arvioi, että amerikkalaisten vastuu olla ”maailman poliisina” oli valitettavasti kadonnut. Turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta on horjutettu.
Nuori mies oli mustahattuinen Talmudin opiskelija Baltimoresta. Hän asui oppilasasuntolassa ja opiskeli Talmudia ”aina aamun sarastuksesta uneen vaipumiseen saakka”.
Talmud-opiskelija uskoo auktoriteetteihin ja oppineisiin. Kännykän tai somen käyttöön ei rohkaista. Vetäydytään maailmasta. Ja samassa maailmassa, samassa pikkubussissa kohtasimme ja hämmästyimme, miten toisen ihmisen erilainen maailma voikin kiinnostaa? Millaisia ovat Pohjoismaat? Miten Talmud-opiskelun ohella opetetaan myös tehokasta varainhankintaa! Ja miten pystyin olemaan eri mieltä siitä, että joku toinen vain ”haluaa katkaista pääni” – uskonnoissa itsessään kun on myös rauhan ja sovinnon sanoma. Hän kuunteli.
Nuori mies jäi mieleeni, kun mietin, miksi meillä on niin vähän vuoropuhelua. Miksi hätkäyttäminen riittää? Miksi emme käy pohtimaan, mitä toinen tarkoittaa.
Mutta ellen istu alas, keskustele toisen kanssa ja yritä ymmärtää, ei synny jakamista, ei uutta, luovaa ajattelua eikä päästä tuloksiin. Syntyy vain ”me ja nuo”. Ja hätkähdyttäviä kuvia.
Kun mikään uskonto ei itsessään tue sotaa, vihanpitoa, moraalinvartijuutta ja tuomitsemista vaan rauhaa ja lähimmäisenrakkautta.
Mutta kun tarvitaan näitä klikkauksia.
Iiris Kivimäki
viestintäjohtaja
Suomen Lähetysseura
